16.1.2024

Kuopion läänin lossit

Kuopion läänin tiekartassa vuodelta 1860 on mielenkiintoinen taulukko: Luettelo losseista ja lossien taksoista. Losseja luetellaan kaikkiaan 15 kappaletta ja maksuperiaatteet ovat kaikkea muuta kuin yhdenmukaiset. Tuolloinen Kuopion lääni oli alueeltaan varsin yhtenevä nykyisten Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien kanssa.


Lossitaksa 1860. Hinnat kopeekkoina.

Osa lossipaikkojen nimistä on muuttunut aikojen saatossa ja pääosin lossit ovat kadonneet. Tosiasiassa erilaisia yksityisten ylläpitämiä lossauspaikkoja on ollut enemmänkin kuin kartassa mainitut, mutta ei keskitytä nyt niihin.


Mainitut lossipaikat pois lukien Ilomantsin Oinassalmi, joka ei mahtunut kartalle.

Tutkitaanpa, mikä lossipaikkojen kohtalo on ollut.

Ahvenusniskan, myöhemmin Ahvenisen lossin korvasi vuonna 1961 silta. Sillalla kulkee Enon-Lieksan seututie 518.

Jännevirta valtatiellä 9, silloisella tiellä 17 sai ensimmäisen sillan vuonna 1951. Täysin palvellut silta korvattiin uudella, joka valmistui vuonna 2018. Jännevirrasta on ollut puhetta parissakin artikkelissa: Jännevirta (2014) ja Jännevirran uusi silta (2018).

Kivisalmella nykyisellä kantatiellä 69 oli lossi vuoteen 1963 saakka. Tällöin valmistui nykyinen langer-palkkikaarisilta. Kivisalmen lossionnettomuudessa vuonna 1956 menehtyi 15 henkilöä.

Kopolanvirran lossi jäi sivuun pääteistä 1930-luvulla, kun Varkauden-Joensuun maantien (sittemmin kantatie 70 ja myöhemmin valtatie 23) saatua uuden linjauksen etelämpää Taipaleen kanavan kautta. Käsivintturilla kulkenut lossi lakkautettiin vuonna 1967 vaarallisen huonokuntoisena. Varkauden seudulla tehtiin 1970-luvun alussa massiivisia Saimaan syväväylään liittyneitä muutostöitä ja siinä yhteydessä Kopolanvirtaan rakennettiin silta, joka valmistui vuonna 1972. Hankkeesta on artikkeli Komminselän silta (2020). 

Lieksan lossin korvasi vuonna 1930 kaksikaarinen silta. Sen säilyttämisestä tai purkamisesta on seudulla käyty katkeraa riitaa, jota Teillä ja Turuilla on vuonna 2023 referoinut artikkelissa Purkaako vaiko olla olla purkamatta, siinä vasta kysymys

Oinassalmeen Ilomantsin väliselle tielle, nykyisin yhdystie 5004, valmistui silta vuonna 1939. Sillan eliniäksi jäi neljä kuukautta. Joulukuussa 1939 suomalaiset joukot räjäyttivät sillan venäläisten joukkojen etenemisen estämiseksi. Sotien jälkeen salmeen tehtiin "tilapäinen" silta, joka korvattiin vuonna 1966 valmistuneella alkuperäisten piirustusten mukaisella.

Syrjäsalmi kuutostiellä oli valtatieverkon viimeisiä lossipaikkoja. Paikalle valmistui silta vuonna 1959. Lossi oli käytössä vain sulan maan aikana ja raskas liikenne muulloin kiersi Puruveden rantoja Väärämäen kautta noin 23 kilometriä pitempään reittiä. Maantiesillan vieressä on mainoksissa usein esiintynyt vuonna 1967 valmistunut ja nyttemmin purkutuomion saanut rautatiesilta.

Toivalan lossi välitti liikennettä Kallaveden ylitse vuoteen 1902 saakka, jolloin Savon rata ulottui Kuopion pohjoispuolelle ja Kallaveden poikki rakennettiin ensimmäinen kiinteä yhteys. Vuonna 1922 alkoi autokuljetusvaunu liikennöintinsä. Vuonna 1932 valmistui ensimmäinen maantie, vuonna 1965 toinen ja moottoritieksi yhteys laajennettiin vuona 2014. Lossipaikalla tapahtuneesta sisävesien meritaistelusta ja muusta asiaan liittyvästä kertoo artikkeli Kallan sillat (2014).

Wiandon eli nykykielellä Viannankosken silloista historialliset lähteet ovat ristiriidassa keskenään. Mutta silta siellä on, kantatiellä 77.

Åkersund eli Peltosalmi Iisalmen ja Pielaveden välisellä seututiellä 563 sai sillan vuonna 1956. Tammikuussa 1951 lossiväylän viereistä vielä virallisesti avaamatonta jäätietä ylittänyt linja-auto putosi jäihin ja yhdeksän henkilöä menehtyi.

Pankakosken lossin poistumiselta Lieksanjoesta historiankirjat tuntuvat vaikenevan. Lieksan-Nurmeksen välille on Lieksan siltojen valmistumisen jälkeen rakennettu Pankakosken ohitse kulkeva reitti; asioilla saattaa olla asiayhteys. Nykyisin paikalla on tien 15866 silta.

Höytiäisen kanava karkasi käsistä kesällä 1859, eli maininta lossista vuonna 1860 painetussa kartassa on edustanut varsin nopeaa tiedonvälitystä. Sillat syntyneen vesireitin ylitse lienevät syntyneet varsin nopeasti eikä lossista näy vanhoissa kartoissa jälkeäkään.

Kerkonkoskella on siirrytty siltakantaan viimeistään vuonna 1926, kun Kiesimän ja Niiniveden välinen kanava valmistui.

Kesämaan lossi, myöhemmissä kartoissa Käsämän, lopetti kulkunsa vasta vuonna 1988, kun korvaava silta valmistui.

Tudjuniemi, nykyisin Tutjunniemi on Viinijärven-Liperin-Rääkkylän-Kiteen seututien 482 pitkälle etelään ulottuva niemi. Reitti on luetelluista ainoa, jolla enää on lossi. Tutjunniemestä Rääkkylään on lähes kuuden kilometrin mittainen vesistön ylitys. Sen rinnalle Oravisalon kautta rakennettiin 1940-luvulla tie Oravisalon kautta, jolloin ylitykseen riitti kaksi verraten lyhyttä vesireittiä Arvinsalmessa ja Kivisalmessa. Kivisalmen lossi korvattiin vuonna 1982 sillalla. Arvinsalmessa on vuodesta 2020 liikennöinyt sisävesien suurin lossi Nestori.


Tutjunniemen-Rääkkylän aukko. Vuoden 1860 kartassa Rääkkylän nimi esiintyy muodossa Bräkylä.

1 kommentti:

Elyas kirjoitti...

Ollaan selvästikin järvi-Suomessa kun melkein kaikki lossireitit o(li)vat salmien ja virtojen poikki.