Itsenäisen Suomen ensimmäisiä suuria lakeja oli vuonna 1918 säädetty ja vuonna 1921 voimaan astunut tielaki. Se lanseerasi polkutien käsitteen: polkutie oli jalka- ja ratsumiehiä varten. Polkuteistä ja niitä vaatimattomammista poluista tuli Lapissa varsin suosittuja. Pisimmillään polkujen ja polkuteiden verkosto oli 1950-luvun puolivälissä, lähes 1700 km. Poluista käytettiin usein termiä "valtionpolku".
1970-luvulle tultaessa ruvettiin ihmettelemään, että kun hevosen ja apostolinkyydin asemesta auto rupesi olemaan dominoiva kulkupeli, niin mitäs polkuteille tehtäisiin. Käytännössä aika moni teistä parannettiin asianmukaiseksi maantieksi.
Karigasniemen–Angelin polkutie vuonna 1984. Sittemmin parannettu yhdystieksi 9704.
Neljännesvuosisata 2000-luvun alussa sitten uutisointiin, että silloinen Tiehallinto haluaisi päästä polkuverkosta kokonaan eroon. Suomeksi, se halusi kunnossapitovastuun siirtämistä Metsähallituksen kontolle. Metsähallitus taas ei halunnut ottaa puutteellisesti hoidettua verkostoa piikkiinsä. Polut ja polkutie jäivät tievaltiolle, eivätkä siirtyneet metsävaltiolle.
Vuoden 2006 maantielaki ei puhua pukahtanut polkuteistä. Mutta se sisältää kohdan:
Maantie voi olla moottori- tai moottoriliikennetie taikka tarkoitettu muuta vain tietynlaista liikennettä varten.
Tämän nähtiin tarkoittavan muun muassa mönkijällä ajettavia polkuja.
Maantielain voimaantulo jälkeen polkuja yritettiin lakkauttaa. Muun muassa Muonion kunta ilmoitti olevansa hanketta vastaan ja status quo säilyi.
Tämän "muuta vain tietynlaista liikennettä varten" on tulkittu tarkoittavan polkuja ja polkuteitä.
Nyt ovat valtion irrottautuminen poluista ottanut seuraavan askeleen. ELY-keskuksen rauniolle rakennettu Lapin Elinvoimakeskus on käynnistänyt tiesuunnitelmien teon, jolla kuudesta jäljellä olevasta polusta lakkautettaisiin kolme.
Pohjoisin ja pisin on lähes 30 kilometriä pitkä Hetan ja Näkkälän välinen polku, entinen postitie.
Näkkälän kylä oli aiemmin tiettömien taipaleiden takana. 1960-luvulla rakennettiin Hetan–Kautokeinon maantie, nykyinen 93/E45. Siitä rakennettiin 1970-luvun alussa Näkkälään 14 kilometrin mittainen haara, joka aluksi oli tieluokaltaan polkutie. Se teki Hetasta kulkevasta polusta enemmänkin retkeilyreitin.
Hetan–Näkkälän polku sinisellä
Palojärven–Näkkälän maantie 19993
Kaksi muuta ovat nykyisellään pääsyreittejä Pallas–Yllästunturin kansallispuistoon: Pohjoisempi Ketomella–Marasto Ounastunturin maastoon ja eteläisempi Keräs-Siepin ja Vuontisjärven yhdistävä polku.
Ketomella–Marasto ja Keräs-Sieppi–Vuontisjärvi
Keräs-Siepin ja Vuontisjärven välistä polkua
Tässä vaiheessa suunnitelma ei vielä ole siinä vaiheessa, että valittaminen olisi mahdollista. Katsotaan, onnistuuko tällä kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti