Leveä ja keväisin oikutteleva joki
Joskus aikojen saatossa meren pinnan ollessa 30-40 metriä nykyistä korkeammalla on jokeen muodostunut suistoalue nykyisen Kokemäen yläpuolella. Vaikka meri onkin karannut kymmenien kilometrien päähän, tämä muinoin syntynyt suistoalue on jäänyt jäljelle. Joen haarojen väliin jää epälukuinen määrä saaria. Näistä suurin Kiettareenluoto on syntynyt joen haarautuessa kahteen päähaaraan. Sen pinta-ala on noin 18 neliökilometriä ja se on maan sisävesien 30 suurimman saaren joukossa.
"Sisämaan suisto"
Alueen saarissa on ollut sekä asutusta että maataloutta satojen vuosien ajan. Yhtään maantiesiltaa ei Kokemäenjoen poikki ole Huittisten ja Kokemäen välillä. Sen sijaan joen yli on kuljettu yksityisillä losseilla.
Näistä yksityisistä losseista syntyi skisma vuonna 1996, kun Lounais-Suomen ympäristökeskus haki vesioikeudelta virka-apua siksi, että se näki lossien olevan luvatta rakennettuja ja että ne lainvastaisesti sulkevat valtaväylän ja vaati tiekuntia joko hakemaan lupaa losseilleen tai viemään ne pois. Ympäristökeskuksen perustelu on, että lossien rakenne, joka perustuu vedenpinnan yläpuolella parin metrin korkeudella kulkevaan vaijeriin, sulkee lainvastaisesti kulun joessa.
Asiasta kehkeytyi pitkäkestoinen juridinen tanssi, jonka ratkaisi usean välivaiheen jälkeen vasta korkein hallinto-oikeus loppuvuodesta 2002. Tiekuntien keskeinen peruste oli se, että osa losseista on ollut paikallaan jo 1870-luvulla, jolloin valtaväylän sulkemisella tarkoitettiin laivaliikenteen, uiton ja vesivoiman käytön estämistä. Muun muassa vanha uittosääntö otti huomioon näiden lossien olemassa olon. Tiekunnat loppujen lopuksi selättivät ympäristökeskuksen, koska kukaan ei kyennyt osoittamaan, että lossit olisi aikoinaan tehty silloisten säädösten vastaisesti.
Korkein hallinto-oikeus otti myös kantaa Kokemäenjoen valtaväyläluonteeseen: Koska joessa on viisi voimalaa, koska se on todella karikkoinen ja paikoin matala, sitä ei voida pitää sellaisena valtaväylänä, jossa olisi realistista ajatella liikennöitävän laivan kokoisilla aluksilla.
Perimätiedon mukaan losseja olisi ollut aikoinaan peräti 11 kappaletta. Tätä nykyä niitä on viisi, joista osa vilkkaammassa ja osa vähemmän vilkkaassa käytössä. Pääosin lossit ovat oikoteinä säästämässä ajomatkaa useamman kymmenen kilometriä. Lossien tarvetta on vähentänyt siltojen rakentaminen, vuonna 1958 Kiettareenluotoon, vuonna 2000 edelleen Kiettareenluodolta Vitikkalanluotoon ja vuonna 2001 Vuorionsaareen.
Teillä ja Turuilla sai taannoin tutustua yhteen losseista. Se on itsepalvelukäytössä joko kauko-ohjaimella tai avaimella. Näppärästi se tuli joen ylitse kutsusta ja jopa ajorampit laskeutuivat automaattisesti. Tiekunnalle ratkaisu on ollut varsin kallis investointi ja avaimia onkin siksi vain osakkailla.
Lossin vaijerit kulkevat matalalla. Kevytrakenteinen lossi ei kykenisi kulkemaan maantielossien tapaan pohjaan laskeutuvan vaijerin varassa.
Lähestytään rantaa ajoramppi yläasennossa
6 kommenttia:
Piti katsella Paikkatietoikkunasta nuo lossipaikat läpi. Kartassa ei losseja näkynyt, ilmeisesti niiden yksityisyyden takia. Paikat kyllä löytyivät helposti, kun kahta puolen jokea (yksi poikkeus oli) oli joen rantaan johtava tie ilman mitään näkyvää syytä tien rakentamiseen. Ilmakuvista näkyivät sitten lossitkin.
Muistan paikan, jossa oli kapulalossi (nykyään paikalla on silta), jossa oli vilkkaimpaan liikennöintiaikaan palkattu lossivahti. Lossivahdin tehtävänä oli auttaa lossin kiskomisessa salmen yli ja jos lossi oli väärällä puolella salmea, tuoda se toiselle puolelle autoa vastaan. Jos oikein muistan niin lossiin mahtui kaksi henkilöautoa kerralla ja jos lossivahti ei ollut paikalla, lossi vedettiin tarvittaessa jollain systeemillä toiselle puolelle viitisenkymmentä metriä leveää salmea. Sen muistan hyvin, että kapulat olivat puusta veistettyjä. Kuluneimmissa vaijerin hankaama lovi oli jo sitä luokkaa, että ne katkesivat varmasti aikoinaan. Tämä tilanne oli siis vielä 1980-luvulla.
Karttapaikassa losseja tosiaan ei ole merkitty, ilmakuvassa kyllä näkyvät.
Mitähän luokaa noiden lossien kantavuus lienee? Vakituista asutusta noissa saarissa ei juuri näytä olevan, mutta maa- ja metsätalouden harjoittamista kylläkin. Ja huviloita ;)
Sinällään nuo vanhat "suistonjäljet" eivät Suomessa ole harvinaisia. Näiden muinaisten vesiväylien "karttaharjoitustutkimukset" ovat meille maantieteilijöille antoisaa ajankulua.
Google Mapsissa noi kaikki viisi näkyvät katkoviivoilla joen yli. Lisäksi siellä on merkittynä yksi katkoviiva Vitikkalanluodosta mantereelle vähän rautatiesillasta itään ja vitsikkäästi Vitikkalanluodolla vielä rautatieasema sille kohtaa, vaikka satelliittikuvan perusteella tuolla kohdalla ei (enää?) ole lossia.
Lossi Vitikkalan saareen suljettiin virallisesti 2000, kun silta Kiettareesta valmistui.
Ari-isäni oli useamman vuoden rakennusmiehenä Vitikkalan rusthollissa silloin, kun sitä korjattiin takaisin asuinkuntoon. Joku ilta piti minullekin näyttää se työmaa ja kartano, mutta jäi käymättä, kun lossista näkyi veden alta vain kulma. Sellaista sen käyttö oli siihen aikaan. Upposi - nostettiin rannalle paikattavaksi - vuosi taas jonkun aikaa vähemmän, kunnes upposi taas. Tiekunta/Rustholli oli toki järjestänyt miehille (2 kpl) moottoripumpun, mutta ei siitä ollut apua enää siinä vaiheessa, kun lossi ei meinannut pysyä pinnalla edes yön yli. Saareen ja kartanoon pystyi toki kulkemaan jalan Pahankosken siltaakin pitkin, mutta minun kanssani ei sitä sitten ylitetty, kun siinä olisi pitänyt väistää mahdollista junaa "tyhjän päälle". Kaiteet oli ja juuri ja juuri tilaa, mutta ei kantta, silloin. Edelleenkään se ei ole virallinen kulkureitti.
Soitin ihan kotiin ja koitin udella näitä asioita, etten vallan puhuisi palturia. Sekin mainittiin, että kaikesta huolimatta kyseinen lossi oli "hetken" paikallisten maanviljelijöiden käytössä sillan rakentamisen jälkeenkin ja sitten yritettiin vielä siirtää Kyttälään, mutta yllättäen sitä ei kannattanut enää korjata.
Mitään vetosysteemejä ei siinä ollut, viljelijän väärälle puolelle jättämä lossi piti käydä lainatulla veneellä hakemassa.
Hieno täydennys artikkeliin, kiitos!
Lossien tarve tosiaan väheni, kun Vitikkalanluodolle ja Vuorionsaarelle saatiin kiinteät tieyhteydet. Matkaahan ne lyhentävät. Suomisen lossi Kyttälänhaaran poikki lyhentää maanviljelijän matkaa tiluksille noin 40 kilometristä vajaaseen 200 metriin. Aikamoinen säästö.
Eikös Pyhäjärvi ole 77 metriä merenpinnan yläpuolella, eikä 79?
Jostain luin että jos kaikki mannerjäät sulaisivat, niin merenpinta nousisi noin 75 metriä. Silloin Viron-laivojen yksi satama kenties olis Nokialla tai Tampereella. (Toinen Lahessa?) Koska tuli millainen ympäristökatastrofi tahansa, Suomen alkoholipolitiikka pysyy :)
Lähetä kommentti