Norjassa ollaan aivan vakavissaan rakentamassa länsirannikkoa kulkevaa E39-tietä lautattomaksi. Leveän ja syvän Sognevuonon ylitys on edelleen mietintämyssyssä, mutta muilta osin lauttoja korvaavien yhteyksien speksit rupeavat olemaan ainakin jossain kuosissa.
Reitti maan toiseksi ja neljänneksi suurimman kaupungin Bergenin ja Stavangerin välillä on ollut pitkään murheenkryyni. Linnuntietä kaupunkien välinen etäisyys on 160 kilometriä. Lyhyintä tietä matka-aikaa kertyy kahden lauttayhteyden kautta noin 4,5 tuntia. Lyhyin lautaton yhteys on pituudeltaan 680 km ja vie aikaa 10,5 tuntia.
Nykyinen E39 Stavangerin ja Bergenin välillä. Katkoviivoituksella merkitty rakenteilla oleva tunneli.
Lauttayhteyksiä oli ennen kolme, mutta vuonna 2000 valmistui Haugesundin pohjoispuolelle Bømlafjordin kahdeksankilometrinen meren alittava tunneli osana Trekantsambandet-projektia.
Vuonna 1992 avattiin Stavangerista pohjoiseen kulkeva noin 30 kilometriä pitkä Rennfast-tunnelitie, jonka päässä on vajaan puolen tunnin mittainen lauttayhteys. Tätä ollaan korvaamassa 27 kilometriä pitkällä merenalaisella tunnelilla, josta Teillä ja Turuilla on kirjoittanut pariinkin otteeseen, artikkeleissa Rogfast ja Kvitsøy. Tämä hanke on valmistumassa vallitsevan näkemyksen mukaan vuonna 2031.
Hyväksyttynä ja suunnittelupöydällä on Hordfast-projekti, jolla jäljelle jäävä aukko kurotaan umpeen.
Pulman tuottaa Bjørnafjorden, Karhuvuono, joka on leveä ja syvä. Reitin valinnassa oli alun pitäen esillä kolme päävaihtoehtoa: ulkona, keskellä ja sisällä. Näistä sitten keskimmäinen valittiin.
Suunniteltu tie kulkee nykyisen Halhjemin-Sandvikvågin lauttayhteyden rinnalla. Lauttamatkaa ei ole lyhennetty Reksterenin niemelle, koska nykyinen tie oli valtatieksi hieman vaatimaton.
Reksterenin tietä
Uusi tie kuitenkin viedään Tysnesøyan kautta ja siinä samassa myös Jektevik-Hodnaneset-lauttayhteys jää historiaan. Korvaavalle riippusillalle tulee jänneväliä noin 1200 metriä, eli jokseenkin paljon.
Osaprojekti Stord-Os, moottoritie, noin 55 km. Nykyinen lauttayhteys merkitty punaisella
Itse Bjørnafjorden on leveydeltään viisi kilometriä ja yli 600 metriä syvä. Vahvoilla tällä hetkellä on ponttonisilta, jonka toisessa päässä on 45 metrin alikulkukorkeudelle tehtävä vinoköysisilta. Idea on siis sama kuin Bergenin pohjoispuolella olevalla Nordhordlandsbrualla, jonka pituus on "vain" puolisentoista kilometriä.
Havainnekuva kohti pohjoista
Ponttonisilta koostuisi noin 100 metrin välein olevista ponttoneista ja sen osalta alikulkukorkeus olisi 11 metriä. Silta ankkuroitaisiin peruskallioon 16 pisteestä.
Isojen alusten kulkuaukko olisi sillan eteläpäässä
Ankkurointi tulee olemaan jonknlainen haaste. Syvyyden takia kaapeleille tulee mittaa, eikä niitä käytännössä voida huoltaa. Siksi olisi kivaa, jos ne kestäisivät ainakin 100 vuotta.
Peruskallion syvyys ja suunnitellut 16 ankkurointipistettä.
Tavoite on, että Stavangerin ja Bergenin välinen matka olisi taitettavissa nykyisen 4,5 tunnin asemesta noin kahdessa. Suunnitteluun on käytettävissä aikaa, koska rakentamispäätöstä ei ole. Sellaisen arvellaan tehtävän vuoteen 2027 kestävän suunnittelukauden loppupuolella. Rakentamiseen arvioidaan kuluvan kuusi vuotta. Vuoden 2020 kustannusarvio oli 35,8 miljardia Norjan kruunua; karkeasti 3,5 miljardia euroa.
4 kommenttia:
Ennen öljyrahaa Norjan tiestö oli... vaatimatonta.
Öljyrahan myötä on sitten ollut mahdollista suunnitella ja toteuttaa varsin kalliitakin projekteja. Mutta minkäs teet, Norjan maantiede on tieinsinöörin kannalta haastavaa!
Onko Matilla tai jollain muulla tietoa siitä, meinaako norjalaiset tehdä myös E6:sta moottoritien Oslosta vuoriston läpi Trondheimiin saakka? Näköjään ainakin Oslosta Moelv:iin asti sitä jo on tehty.
Norjalaiset tuskin pääsevät kovin helposti yhteisymmärrykseen siitä, mitä kautta Oslon-Trondheimin moottoritie vedettäisiin. Nykyinen E6 palvelisi myös länsirannikon liikennettä, mutta Dovrefjellin ylitys on talvella sääherkkä. Österdalenin reitti Elverum-Koppang-Tynset olisi 40-50 km lyhyempi ja kulkisi laaksoissa alempana, mutta palvelisi vain pikkukaupunkeja.
Norjalainen päätöksentekomalli on esimerkiksi suomalaista selvästi hajautetumpi ja provinsseilla on asioihin suuri sananvalta. Valintaa Oslon-Bergenin pääsuunnasta on palloteltu kymmeniä vuosia usean päävaihtoehdon kesken, eikä olisi neitseelliseen syntymään verrattavissa oleva ihme, jos Oslo-Trondheim-päätökselle kävisi samoin.
Kompromissina tunneli Dovren läpi :)
Käsittääkseni Berliini-Trondheim-moottoritiestä oli poliittisella tasolla suunnitelmat jo 1940-luvulla hieman, kröh, toisenlaisen poliittisen ilmapiirin aikana. Sitä en tiedä, oliko näillä mitään konkretiaa mietittynä, mille reitille se olisi pitänyt viedä, vai oliko se vain jotain mahtipontista öyhötystä vailla ymmärrystä reaalimaailmasta.
Lähetä kommentti