Tievaltiolla oli aikoinaan pääteiden varsilla koko joukko nopeusnäyttöjä. Niistä sitten pikkuhiljaa aika jätti laitteiden vanhentuessa ja satelliittipaikantimien tultua jokapojan leluksi. GPS:n tarkkuus on parempi kuin nopeusnäyttöjen oli.
Nopeusnäyttöihin saattoi luottaa. Asiat ovat toisin kuntien hankkimien edullisten nopeusnäyttöjen suhteen. Ei noita mahdottoman pahasti tarvitse vinoon asentaa, kun näytetty nopeus rupeaa poikkeamaan todellisesta. Se, kuinka hyvin laitteiden tutkat on kalibroitu, riippuu sitten kunnaninsinöörin viitseliäisyydestä. Varsin laadukkaitahan nuo tuntuvat olevan: näyttö ei mahdottomasti poikkea GPS:n näyttämästä.
Laitteilla haetaan jonkinlaista sosiaalista kontrollia. Kun vehje pärähtää vilkkumaan, laajat kansalaispiirit osoittavat paheksuntaansa. Tai sitten eivät kiinnitä asiaan mitään huomiota. Lisäksi havaintojen perusteella sosiaaliselle kontrollille immuuneimpia ovat ne, jotka olisivat eniten sen tarpeessa.
Toimivuus tässä tarkoituksessa edellyttää, että laitteet sijoitetaan järkevästi ja että ne tosiaankin näyttävät oikein.
Katsellaan paria tapausta. Ensimmäinen on Finnoontieltä Espoosta. Latokaskea pohjoisesta lähestyttäessä tien nopeusrajoitus on 60. Mäen nyppylän päälle päästyä huomio kiinnittyy punaiseen vilkkuvaloon. Sehän siellä, nopeusnäyttö innostuneena kuin ADHD-diagnoosin saanut Närpiön tomaatti.
Siellä se välkkyy punaista. Nopeus on rajoituksen mukainen.
Ongelma vain on, että taulu on alueella, jonka rajoitus on 50, mutta se mittaa kaukaa 60:n rajoitusalueelta. Punavilkkuhan siitä syntyy, aivan tarpeettomasti. Ei älykkäin mahdollinen asennus.
Toinen tapauksemme tänään on Helsingistä Meilahdentieltä. Siellä on nopeusnäyttö, joka näyttää aivan mitä sattuu. Koeajon aikana auton mittari näytti 27 km/h, GPS:llä varustettu tuulilasikamera 24 km/h ja nopeusnäyttö peräti 36 km/h.
Näyttö on ollut paikallaan toistakymmentä vuotta, eikä se ole koskaan näyttänyt oikein, minkä kaikki seudulla säännöllisesti liikkuvat kyllä tietävät. Motiivi näin pahasti yläkanttiin näyttävän laitteen käyttämisestä vuodesta toiseen jää pohdittavaksi. Tai no, mitä välii, mehän ollaan täällä vain töissä, maailman toimivimmassa kaupungissa.
14 kommenttia:
Siurossa muodostuu huvittavia tilanteita kun tien laidan nopeusnäyttö vilkuttaa ohi ajavalle junalle punanaamaa. Tien rajoitus lienee 40 ja juna ohittaa paikan 120km/h. Jos laite tilastoi ajettuja nopeuksia, saattaa joku dataa tutkiva ihmetellä kun joka päivä esiintyy useita kaahareita.
Espoon Frisans med Kaitans -yksinäistalon mailla Sommarövägenin varrella siinä Sököstä päin ajaessa hieman ennen Hanikan kuntoradan parkkipaikkaa on ollut tuollainen värkki. Liekö kaupungininsinyörin vai paikallisen aktiivisen kyläyhdistyksen ansiosta.
Sen uskottavuus kärsi, kun se oli pitemmän aikaa 50 km/h-rajoituksen alaisella suoralla, mutta säädettynä 40 km/h mukaan.
Nykyautot voisivat hyvin kalibroida nopeusmittarinsa GNSS-paikannuksensa avulla. Saataisiin todella paljon sujuvampi liikenne tasaisemman liikennevirran myötä.
Yksittäisen paikannuksen virhe on metriluokkaa, mutta jo muutamilla sadoilla perättäisillä havainnoilla nopeusepätarkkuus jää mittarin erottelukyvyn sisään.
Renkaidenvaihdon tms. jälkeen parissa minuutissa olisi taas kalibroitu nopeus käytössä.
GPS-vastaanottimet muuten usein mittaavat nopeutta peräkkäisten paikannusten asemesta Doppler-ilmiön perusteella.
Jyrkän muodollisesti nopeusrajoitushan on voimassa täsmälleen merkistä alkaen, joten ei riitä, että merkin kohdalla höllentää kaasujalkaa. Siksipä pian nopeusrajoitusmerkin taakse alamäkeen sijoitetut "selfiekepit" ovatkin niin pirullisia...
Nuo ruttunaamnopeusnäytöthän ovat siirrettäviä, eikä niitä ole tarkoituskaan makuuttaa yhdessä paikkaa kuukausitolkulla. Raahessa tuollaista käytetään sikäli fiksusti, paitsi että erään saneeraustyömaan nopeusrajoitus oli asetettu poikkeuksellisen alas, 20 km/h, joten siinä oli melkoisia vaikeuksia suurimmalla osalla autoilijoista saada näyttö tyytyväiseksi.
Helsingissä Tapanilankaarella, Tapulikaupungintien liikenneympyrästä länteen lähtiessä on mielenkiintoisesti sijoitettu nopeusnäyttö. Se on niin lähellä liikenneympyrää, että ennen näyttöä on yleensä n. 30-40 km/h vauhtia, 50 alueella.
Itse taas olen ajatellut että tuo Finnoontien näyttö on poikkeuksellisen fiksussa paikassa, kun siinä pitkän "maaseutuosuuden" jälkeen tullaan taas asutulle alueelle ja lähestytään suojatietä.
Siinä kohdassa kun nopeusnäyttö alkaa vilkkua nostan jalan kaasulta ja nopeus ehtii silloin juuri laskea kuudestakympistä viiteenkymppiin ennen edessä olevaa risteystä ja suojatietä. Havaintojeni mukaan useimmat muut autoilijat toimivat samoin. Jos joku ulkopaikkakuntalainen hätääntyy vilkkunäytöstä ja laskee sen takia nopeuttaan vähän liian aikaisin, niin eipä tuosta suurta haittaa ole.
Isompi ongelma tosiaan on muut paikat, joissa joko näytetään väärää nopeutta tai näyttöön on asetettu väärä rajoitus.
Finnoontien nopeusnäyttö on katujärjestelyihin nähden varsin hyvässä paikassa, mutta suhteessa nopeusrajoituksen muuttumiseen ei. Ratkaisu: Siirretään 50 nopeusrajoitus alkamaan muutama kymmenen metriä aiemmin. Siinä on sopivasti mäen (pienen solan) korkein kohta, josta aukeaa näkymä urbaanimmalle osuudelle. Pituusprofiilin kannalta paikka on hyvä, koska kaasua hölläämällä vauhti putoaa riittävästi jarruun koskematta.
Vastaavia nopeusrajoituksen vaihtumisen pieniä siirtoja olisi hyvä tehdä muuallakin. Esimerkiksi Keljonkangas-Säynätsalo-tiellä (6110) on Jyväskylästä päin tullessa 60 km/h alkaen Muuramen kunnanrajalta. Kinkomaan kylää ennen on jyrkähkö ylämäki, jonka jälkeen tie laskee suhteellisen voimakkaasti koko kylän matkan. Kylän kohdalla on 40 km/h aluerajoitus, joka valitettavasti on asetettu alkamaan vasta nyppylän jälkeisellä alamäkiosuudella siten, että merkkiä ei näe ennen nyppylän ylittämistä.
Seurauksena se, että autoilijat painavat kaasua päästäkseen nyppylän yli kuuttakymppiä ja heti alamäkeen rullatessa reippaasti jarrua. Toiseen suuntaan rajoitusmuutos aiheuttaa inhimillisesti vastaansanomattoman tarpeen kiihdyttää 40->60 nyppylän laelle kiivettäessä.
Merkkien siirto joitakin kymmeniä metrejä siten, että rajoituksen vaihtuminen tapahtuisi nyppylän huipulla, vähentäisi dramaattisesti turhaa ylämäkeen kiihdyttämistä ja alamäkeen jarruttamista, kun rajoituksen vaihtuminen olisi havaittavissa kauempaa ja muutos tapahtuisi fysiikan lakien mukaan järkevimmässä paikassa.
Mitä GPS:n tai oikeastaan monijärjestelmäratkaisuissa GNSS:n toimintaan tulee, niin yksittäisen paikannusratkaisun sijasta ne tosiaan parantavat sijainnin ja nopeusvektorin ratkaisemista erilaisilla estimointimenetelmillä. Kalman-filtteriä, pienimmän neliösumman menetelmää, arvoisan blogistin mainitsemaa Doppleria jne.
Lisätietoja kompaktisti mm. artikkelissa
https://insidegnss.com/wp-content/uploads/2018/01/marapr15-SOLUTIONS.pdf
Joka tapauksessa sekä sisäinen tarkkuus (precision) että ulkoinen tarkkuus (accuracy) on GNSS:llä erinomaisen riittävä ajoneuvon voimansiirron kulmanopeudesta saatavan nopeusmittaritiedon kalibrointiin ilman, että ajoneuvon nopeustieto olisi pelkästään satelliittidatan hetkellisen saatavuuden tai oikeellisuuden varassa.
Menettelyllä saataisiin virheellisistä nopeusmittarinopeuksista johtuvat eli tarkoituksettomat nopeuserot pois häiritsemästä liikenteen sujuvuutta ja aiheuttamasta liikenneturvallisuutta merkittävästi heikentäviä subjektiivisia ohitustarpeita.
Syy dopplerin käyttöön on, että kahden peräkkäisen paikannuksen huojunta on toisistaan riippumaton, mikä tekee erotuksen virheestä satunnaisen ja paikannusta enemmän huojuvan. Jos sitten Kalman-suodattimella tasoitettuun useammasta mittauksesta tehtyyn estimaa ttiin luotetaan, nopeusmittari jää jälkeen. Se on sitten piirivalmistajan valinta, missä suhteessa eri tietolähteitä käytetään hyväksi nopeuden määrityksessä.
Mitä auton nopeusmittarin säätöön tulee, sen pohjana olevaa kalibrointia ei tarvitsisi tehdä kuin aika ajoin esimerkiksi kerran päivässä. Kun satelliittipaikannus antaa riittävän stabiilia tietoa, se riittää ajetun nopeuden kalibrointiin ja aukot voi vähintään kohtalaisella tarkkuudella täyttää interpoloiden.
On vähintään kummallista, että samaan aikaan, kun auto täytetään kaikenlaisilla antureilla ja haaveillaan itsestään ajavasta autosta, niin laitetaan leikkikalutasoinen nopeusmittari. Komediaksi homma menee, kun auton navigaattorista jätetään pois nopeusnäyttö. Onhan kiusallista, kun vierekkäin sijaitsevat on indikaattorit näyttävät aivan eri lukemia.
Noita näyttöjähän käytetään ainakin jossain määrin datan keruuseen (tästä oli juttua ainkinas kun tämä kyläpahanen joskus miettisi niiden hankkimista) joten luulisi että jo sen perusteella olisi asentajataholla mielenkiintoa saada ne näyttämään oikein. Ellei sitten tahallisesti haluta vääristää datoja, mikä ei kyllä sekään yllättäis tässä maassa...
Kemiönsaarella tiellä 1834 tuollainen naamanäyttö on ollut iät ja ajat, 50 alueella suht jyrkässä alamäessä. Näyttää ainakin mututuntumalla suht oikein.
”Tievaltion” nopeusnäytöt oikeasti tasoittivat liikenteen nopeuseroja, vähensivät ohitustarvetta ja paransivat liikenteen sujuvuutta. Vaikutus oli luonnollisesti suurin harvojen näyttöjen lähialueella, koska eihän sen näytön ”pysyvyyteen” voinut luottaa…
”Hymynaamanäytöilä” on myös merkitystä, mutta väärä kalibrointi - tai väärä asetus - syö uskottavuutta. Ainakin osa malleista myös rekisteröi nopeuksia. Eräässä kohteessa merkittäviä ylityksiä seurattiin ”kaaharin” kiinni saamiseksi, ja toista kautta selvisi, että suurin osa ylityksistä aiheutui hälytysajoneuvoista. Ei kuitenkaan tällä kertaa vieressä olevalla raiteella kulkevista junista, mikä olisi ollut vaikeampaa havaita…
Auton nopeusmittarien virheellinen näyttämä on kiusallinen asia. Virhe on prosentuaalinen, joten pienillä nopuksilla mittari on melko tarkka. Satasen vauhdissa se alkaa jo useamman sadan kilometrin matkalla tuntumaan myös ajallisesti, puhumattakaan sujuvuudesta tai turvaväleistä. Tarkin näyttö on tähän mennessä ollut omista autoistani GM-USA-tuotteessa (0 %) ja huonoin yllättäen vuokraamon uudehkossa Opel Astrassa (-20 %}. Nykyisissä germaaneissani se on molemmissa, selvästi jollain tarkoituksella, 5 % alle todellisen.
GNSS-pohjainen nopeusmittari olisi varmaan muuten hyvä, mutta se olisi häiriöherkkä. Raastuvassa todennäköisesti väännettäisiin kovasti siitä, oliko ylinopeus autoilijan vai järjestelmän häiriön syytä.
Kiitokset muuten Matille valtavasta työstä tiehistorian taltioinnissa ja tieliikenteen ilmiöiden dokumentoinnista! Tämä on jo kansallisesti arvokas suoritus, jonka jatkosijoituspaikan soisi olevan Kansallisarkisto.
Tuon Meilahdentien nopeusnäytön olen saanut näyttämään punaista pyörällä ajamalla. Eikä ollut sähköavusteinen pyörä. Tulihan siitä urheilullinen tunnelma, mutta epäilin itsekin nopeusmittauksen tarkkuutta.
Kuhta-Olli, ei tässä ole ehdotettukaan siirtymään suoraan pelkkään GNSS-pohjaiseen nopeusmittariin, vaikka sekin kyllä nykyään hoitaisi homman perinteistä paremmin. Laitteet nimittäin itse osaavat kertoa olevansa pielessä.
Ajatus on kalibroida perinteistä mittaria GNSS-informaatiolla. Ja saada se useitten prosenttien virhe pois häiritsemästä liikenteen sujuvuutta. Jos toistuvien kalibrointien yhteydessä tulee yhtäkkiä tilanne, jossa eri mittaustapojen erotus on asetettua suurempi, niin virhelähde tulee etsiä. Onko esim. renkaat tyhjenemässä.
Joka tapauksessa kaksi toisiaan tukevaa ja tarkastavaa nopeustiedon lähdettä on huikeasti parempi kuin nykyinen menettely, jossa mittarin virheellisyyttä ei suurin osa kuljettajista tunne lainkaan, eivät edes tiedä moisen olemassaolosta.
Sitäpaitsi voihan kaahari nykyäänkin yrittää vedota mittarin näyttävän liian vähän ja syyttää valmistajaa, menestyksettä.
Tähän nopeusmittarin kalibrointikeskusteluun voisi tuoda historiallisen aspektin. Mitä Napoléon Bonaparte teki viimeiset vuotensa Saint-Helenan saarella? Yritti turhaan saada kaksi kelloa käymään samaa aikaa.
Lähetä kommentti