Wienin kansainvälinen tieliikennesopimus on eräänlainen viitekehys, jonka perusteella jäsenvaltiot sitten toteuttavat kukin omat tieliikennesäädöksensä. Nopeusrajoituksista se vaikenee lähes täysin. Artiklassa 13 todetaan, että kansallisessa lainsäädännössä tulee määrittää kaikille teille korkein sallittu ajonopeus. Oikeastaan mitään muuta normia ei ole. Saksa on ilmoittanut, että sitä ei mokoma klausuuli koske.
Vaikka naapureita ollaankin, Ruotsin tapa toteuttaa nopeusrajoitukset poikkeaa oleellisesti Suomesta. Nyt ei puhuta rajoitusten tasosta vaan toteutustavasta.
Peruslähtökohtana Ruotsissa, toisin kuin Suomessa, ei ole silmitön rahankeruu valtiolle, vaan toisaalta tukea liikenneturvallisuutta ja toisaalta olla antamatta mahdollisuutta selityksiin, että en tiennyt, paljonko rajoitus on.
Ruotsalainen ylinopeussakkotaulukko on herroille ja narreille sama 35 km/h ylitykseen asti rajoituksen ollessa enintään 50 km/h ja 50 km/h muuten. Taulukon ylin sakko on 4000 kruunua eli nykykurssein noin 360 euroa. Kun mennään taulukon yläpuolelle, päästään syyttäjän pakeille. Yhden rajoitusluokan virheestä ei siis suomalaiseen tapaan ole mahdollista joutua maksamaan ullanlinnalaisen kaksion verran päiväsakkoja.
Perustavaa laatua oleva ero on se, että nopeusrajoitus on aina nopeusrajoitusalue. Erillistä nopeusrajoitusalue-merkkiä ei siis ole. Kun vastaan tulee vaikkapa 50 km/h rajoitus, se on voimassa niin ajettavalla tiellä kuin sen poikkiteilläkin.
Aika usein asuntokaduilta poistuttaessa onkin vastassa nopeusrajoitusmerkki juuri ennen kadun päättymistä. Toisin kuin Suomessa, rajoitus on tällöin voimassa kääntymisen jälkeenkin.
Ruotsi seuraa myös useimpien sivistysmaiden tapaa ilmoittaa laskeva nopeusrajoitus tien kummallakin puolella. Suomi lähtee siitä, että mitä useampi erehtyy eikä havaitse merkkiä esimerkiksi laillisen ohituksen yhteydessä, sen mukavammin valtion kassakone kilisee.
Yhä useammin nopeusrajoituksesta myös ilmoitetaan etukäteen. Tämähän on Suomessa kiellettyä: Nopeusrajoitusmerkkiin ei ole sallittua laittaa muuta lisäkilpeä kuin "Alue" ja "Yleisrajoitus" samma på svenska.
Toinen Suomessa kielletty yleinen tapa on tehdä vain osan aikaa voimassa oleva nopeusrajoitus. Tällainen on tyypillinen koulujen kohdalla.
Rajoitus voi olla myös kalenteriin sidottu. Koulujen kohdalla rajoitus ei aina ole voimassa keskikesällä ja suosituissa rantapaikoissa se saattaa olla voimassa nimenomaan kesällä.
Ruotsalainen ei olisi ruotsalainen, ellei hän silloin tällöin kytkisi rajoituksiin myös sosiaalista kontrollia, "me täällä...".
Muutenkin etenkin asuntoalueiden porteilla on usein erilaisia rakennelmia ja kavennuksia korostamassa alhaisen ajonopeuden ajatusta.
Ja onhan siellä peltipoliisejakin ja runsaasti onkin. Ne eivät pääse yllättämään pimeälläkään, koska jokaista niistä edeltää varoitus ja muistutus nopeusrajoituksesta. Selitys, että en tiennyt, ei mene läpi.
4 kommenttia:
Kuten kirjoitit:
"Vaikka naapureita ollaankin, Ruotsin tapa toteuttaa nopeusrajoitukset poikkeaa oleellisesti Suomesta. Nyt ei puhuta rajoitusten tasosta vaan toteutustavasta.
Peruslähtökohtana Ruotsissa, toisin kuin Suomessa, ei ole silmitön rahankeruu valtiolle, vaan toisaalta tukea liikenneturvallisuutta ja toisaalta olla antamatta mahdollisuutta selityksiin, että en tiennyt, paljonko rajoitus on."
Kuitenkin molemmissa maissa tunnetaan ja on vanhastaan lakikirjojenkin alkusivuille painettu vanhat Olaus Petrin Tuomarinohjeet. Niiden 19. kohdassa sanotaan:
"Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi."
Otsikostaan huolimatta Olaus Petri ei ilmeisestikään tarkoittanut niitä ainoastaan tuomarien vaan myös muiden viranomaisten ja jopa lainsäätäjien ohjeiksi. Monesti on kyllä tarpeen kieltää jokin asia lailla tai lakiin perustuvalla viranomaismääräyksellä. Mutta silloin tarkoitus on, että sitä kieltoa myös noudatetaan, ja sen vuoksi siitä on myös tiedotettava mahdollisimman tehokkaasti. Tällöin jokaista kiellon nojalla määrättyä sakkoa on pidettävä osoituksena epäonnistumisesta, eikä suinkaan onnistumisesta. Jos sen sijaan jotakin kielletäänkin sitä varten, että valtio saisi kiellon rikkomisesta sakkotuloja, silloin on selvästi toimittu vastoin tätä ohjetta.
Kun Väylävirasto nyt suunnittelee laskevansa merkittävällä tiekilometrimäärällä nopeusrajoituksia, olisi aika keskustella myös muista muutoksista. Ruotsin kaltaiset ajallisesti rajoitetut lisäisivät jo merkittävästi rajoitusten kunnioittamista. Muutenkin tässä asiassa pitäisi seurata Ruotsin esimerkkiä, myös sakotuksessa.
Mutta nyt on mahdollisuus lausua asiasta! Viikko aikaa rustata oma kommentti. Kaikki kynnelle kykenevät siis talkoisiin! Tämä on sitä suoraa demokratiaa. (Unohdetaan tässä yhteydessä se inhorealistinen fakta, ettäkö näillä lausunnoilla jotakin vaikutusta voisi olla päätöksentekoon)
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=4dd866ec-a58e-42b0-9722-228da9812091
Pään raaputusta aiheuttaa se, että nopeusrajoituksia noudatetaan Torniojoen onnellisemmalla puolella silminnähden paremmin, kuin Itämaassa. Toki järjetöntä piittaamattomuutta esiintyy sielläkin, mutta keskimäärin. Myös vartioidun tasoristeyksen puomit ymmärretään oman turvallisuuden, eikä pujotteluhaasteen näkökulmasta.
Ruotsalainen lainkuuliaisuus liikenteessä on pitkälti myytti. Liikenne kyllä soljuu ehkä hieman rennommalla otteella kuin Suomessa, mutta toisaalta huomattavat ylinopeudet ovat yleisiä. Tuossa äskettäin liikuttiin kymmenkunta päivää Ruotsissa ja varsin räikeitä tapauksia havaittiin vähintään samaan tahtiin kuin Suomessa.
Lähetä kommentti