24.9.2024

Sääntö

Kun on olemassa Sääntö, siitä on pidettävä kiinni, vaikka mikä olisi, saakeli.

Yhdellä Suomen vilkkaimmista tieosuuksista on jo parin viikon ajan ollut nopeusrajoituksena parin kilometrin osuudella 80 km/h. Kyse on Turunväylästä Espoossa. Siitä, jota Tarvontieksikin kutsutaan.

Syy rajoitukseen on Väyläviraston ohje, joka kategorisesti säätää, että jos päällystystyön jälkeen tiemerkinnät ovat keskeneräiset, 100 km/h osuuden rajoitus pudotetaan 80:een.

Katsotaanpa, mistä on kyse:

Tämä Sääntö on olemassa siksi, että kaistamerkintöjen puutteessa ei ajauduttaisi väärälle kaistalle.

Tässä tapauksessa päiväsaikaan ei ole vähäistäkään epäselvyyttä, missä kaistat kulkevat ja montako niitä on. Näin ollen rajoituksen laskeminen on hätävarjelun liioittelua. Varsinkin kun se kestää viikkokausia. Paikalla on kauko-ohjatun vaihtuvan nopeusrajoituksen järjestelmä, jolla kyllä saisi yöksi tai runsaan sateen ajaksi rajoituksen lasketuksi tarvittaessa. Nyt  nähtyä voidaan pitää silkkana kiusantekona

Autokorjaamotoiminnassa noudatetaan periaatetta: kun äly loppuu, käytä vasaraa. Vastaavasti tahtoo olla tapana, että kun Sääntöjä nikkaroidaan, niistä tehdään niin absoluuttisia, että kun äly ja Sääntö ovat vastatusten, äly aivan varmasti jää häviölle.

6 kommenttia:

Sähköttäjä kirjoitti...

Toisaalta, pitäisikö tässä olla normaalistikin 80 km/h nopeusrajoitus? Ollaan jo melko tiheästi asutulla alueella kehä kakkosen sisäpuolella, jossa liikennemelu on merkittävä haittatekijä ympäristölle. 20 km/h ajonopeuden pienentäminen pienentää jo melupäästöäkin merkittävästi.

JK kirjoitti...

Ykköstiellä tuntuu muutenkin olevan hakusessa vaihtuvien nopeusrajoitusten käyttö, eihän ne toisaalta Turun päässä ole kuin vasta reilut 20 vuotta ollut käytössä.
Joku onnettomuus on joskus ollut, alennettu nopeusrajoitus on edelleen voimassa, vaikka mitään estettä ei tiellä ole, eikä kaiteet tms. ole vaurioitunut.
Samaten huonon ajokelin takia alennettu rajoitus jää päälle, vaikka keli olisi parantunut jo tunteja sitten. Toki voi olla hankala etänä tehdä päätöstä kelin paranemisesta, jos kameroista ei näe tilannetta.

Hoidetaankohan rajoituksia jonkun muun työn ohessa, jolloin ne voi jäädä vähemmälle huomiolle? Mietin myös mitenköhän asetetut rajoitukset näkyy liikenteenohjaajalle? Unohtamisen ymmärtää helpommin, jos asetettu rajoitus ei näy mistään selkeästi.
Jotenkin tuntuu myös, että vuoronvaihto tieliikenteenohjauksessa saattaa olla aika paljon kevyempi, kuin lento-, vesi- ja raideliikenteessä.

EKK kirjoitti...

Saksassa on ainakin paikoin käytäntönä laittaa vastaavissa paikoissa nopeusrajoitusmerkin alle lisäkilpi "Lärmschutz" eli melusuojaus. Lisää kummasti merkin uskottavuutta kun järkevä perustelu on kaikkien tiedossa.

weatherc kirjoitti...

Menihän niillä turunkin päässä yli 10 vuotta optellessa käyttämään niitä. Alkuun ne oli käytännössä staattiset 120 tai 100 eli ihan sama vvaikka olisi ollut peltitikkarit. Nykyään taas parikin vesipisaraa/lumihiutaletta tiputtaa rajoituksen sataseen kesällä / 80:iin talvella. Siltä ainakin tuntuu kun tulee ajeltuu yhden liittymän läpi päivittäin kahteen kertaan ja välillä vilkastua noita. Ovat myös hyvinkin hitaita reagoimaan muutoksiin, ukkossateessa missä senttitolkulla vettä tiellä niin voi hyvin olla 120 taulussa. Luulisi tuollaiset olevan helppo ohjelmoida automaattiseksi, varsinkin kun noita sääasemia on parin kilometrin (ainakin Tku-Salo-välillä)

Matti Grönroos kirjoitti...

Länsiväylällä 1990-luvun remontissa asennetut nyttemmin jo poistetut vaihtuvat merkit aiheuttivat aikanaan jonkinmoista hysteeristä hihitystä. Siinä vaiheessa, kun jonon etenemisnopeus oli pudonnut 40:een, rajoitus yleensä laskettiin 80:sta 70:een.

Anonyymi kirjoitti...

Ongelmana muuttuvissa opasteissa ei ole pelkästään tilannekuvan puute vaan myös kestoikä. Maailmalla ja nykyään myös Suomessa uusia asennetaan hyvin vähän, tyypillisesti kalliit taulut joudutaan fyysisesti uusimaan 5-10 vuoden välein. Analogisissa merkeissä Keski-Suomessa oli samantyyppisiä ongelmia, kymmenen vuoden jälkeen merkit jäivät mekaanisesti jumiin ja jouduttiin poistamaan.

Kuutostien digitaaliset merkit kestivät vain muutaman vuoden ennen kuin jouduttiin korvaamaan puutauluilla. Uudemmat ovat kestäneet sen jälkeen ainakin toistaiseksi.