Siuntion ja Inkoon seuduilla lienee paljon aktiivisia autoharrastajia. Seudulla kun on parikin autometsää, oikein virallisin tienviitoin varustettuina.
Karskog sijaitsee Siuntiossa, Billskog Inkoossa. Billskogin teollisuusalue kuitenkin on Siuntiossa.
Kunta- ja kielirajallakin autometsiä mainostetaan. Kunnat eivät näy päässeen yksimielisyyteen tien ruotsinkielisestä kirjoitusasusta.
Viitostien linjaus Heinolasta Mikkelin kautta Juvalle seuraa karkeasti muinaisen Suuren Savontien reittiä. Seutu on vesistöjen rikkomaa ja maastokin on paikoin haastavaa. Siksi vanha linjaus on aikanaan kierrellyt jotakuinkin reippaasti etsien paikan, josta veden ylitys on ollut helpoin. 1840-luvulla vakiintui reitti Pertunmaan kautta ja siitä tuli vuonna 1938 valtatie 5. Mutkainen ja mäkinen soraränni ei kuitenkaan vastannut uuden maailman tarpeita ja sotien jälkeen uuden viitostien rakentaminen oli prioriteeteissä varsin korkealla.
Yleiskartta 1958. Viitostie reitillä Pertunmaa–Toivola–Tiilikkala. Uusi tie rakenteilla,
Hankala paikka uudella tiellä oli Mäntyharjun seutu, jonka järvet ovat suurelta osin poikittain tielinjaan nähden. Uusi viitostie linjattiin Lahnaveden ylitse Vihantasalmelle.
Merkittävä tienoikaisu avattiin syksyllä 1959, jolloin otettiin käyttöön myös Vihantasalmen kaarisilta.
Aika kului, liikenteen määrä kasvoi moninkertaiseksi ja raskaan liikenteen massat kävivät aina vain suuremmiksi. Professori Ossian Hanneliuksen suunnitteleman sillan kunto rupesi 1990-luvulla käymään huolen aiheeksi. Hannelius oli Teknillisen korkeakoulun sillanrakennuksen ja rakennusstatiikan professorina yli 30 vuotta vuosina 1924–1956 ja hänen kädenjälkiään ovat useat näyttävät sillat.
Vuoden 1959 silta
1990-luvulla puhuttiin paljon puurakenteista, mutta tekoja oli vähemmän. Tielaitos yhdessä Kaakkois-Suomen tiepiirin EU:n, TEKESin ja Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa järjestivät kutsukilpailun puurakenteisen sillan suunnittelemiseksi Vihantasalmeen. Kilpaan ilmoittautui 31 tahoa, joista jatkoon valittiin viisi. Kunkin kilpailijan tuli lähettää vähintään kaksi ehdotusta.
Ehdotuksia saapui kaikkiaan 11 kappaletta. Kaikki ne olivat palkintolautakunnan mielestä asianmukaisia ja hyväksyttäviä. Kilpailussa edellytettiin, että puurakenteita on käytettävä pääkannattimien oleellisena osana. Suunnittelulähtökohtana oli myös muun muassa sadan vuoden käyttöikä. Vain yhdessä nämä olivat siltakannen alapuolella. Muut ehdotukset olivat muunnelmia kaarisilloista tai ristikkosilloista ja olipa mukana yksi riippusiltakin.
Aurinkoinen
Patriarch
Pohjan poika
Nuottasilta
Vekkisilta
Puuportti
Kilpailun voitti Insinööritoimisto Rantakokko & Co Oy:n laatima ehdotus Honkahimmeli, joka perusratkaisultaan on riippuansassilta.
Honkahimmeli
Riippuansassilta on hyvin perinteinen siltatyyppi, mutta ei Vihantasalmen mitoissa. Ratkaisun eduiksi mainittiin muun muassa se, että suorien liimapalkkien valmistus on oleellisesti edullisempaa kuin kaarien. Siltakansi on terästangoilla jäykistetty betonilaatan ja liimapuupalkkien liittorakenne.
Silta rakennettiin voittaneen ehdotuksen pohjalta ja se avattiin syksyllä 1999, melko tarkasti 40 vuotta vanhan sillan valmistumisen jälkeen. Vanha silta oli se verran huonossa kunnossa, että se meni romuraudaksi.
Vihantasalmi 2025
Muita tämän mittakaavan puusiltoja ei sittemmin ole rakennettu Suomeen.
Käymmepä pitkästä aikaa tutustumassa maailman nähtävyyksiin. Osoitteemme on tänään Italian Parma, tuo tunnettu kinkkukaupunki.
Kaupungin luoteispuolella Po-joen laaksossa leikkaavat laaksoa pitkin kulkeva Napolin ja Milanon välinen A1-moottoritie ja Apenniinien ylittävä A15-moottoritie Parmasta rannikolle La Speziaan.
Teiden välinen eritasoliittymä on varsin messevän näköinen epätavallinen rakenne. Liittymän pohjoisreunalla kulkee Milanon–Bolognan rautatie, mikä rajoittaa tilankäyttöä.
Tarkemmin tutkittuna A15 kulkee risteyksen ja rautatien alla tunnelissa. Se on jättänyt tilaa tunnelin päälle viedyillä rampeilla, jotka muuten olisivat tarvinneet siltoja.
Vaikka luomus on kartalla monimutkaisen näköinen, maastossa se on lähes kuin mikä tahansa spagettiliittymä. Ehkä näkyvin ero on reitti lännestä pohjoiseen, joka tekee yli 180 asteen mutkan kuljettuaan ensin etelään.
Etelästä länteen ja itään
Pohjoisesta länteen ja itään
Idästä etelään ja pohjoiseen
Lännestä etelään ja pohjoiseen
Liittymä on aika suureellinen siihen nähden, että A15 päättyy melko äkillisesti runsaan kuuden kilometrin päässä pohjoiseen kuljettaessa.
Kaipa sitä on ajatus jatkaa.
Jossain määrin koominen on A15:n numerointi. Se on eurooppatiesopimuksessa numeroitu E33:ksi. Mutta tiellä ei kuitenkaan ole ensimmäistäkään E33:n kilpeä. Sen sijaan viitoissa näkyy numero E31.
Vuoden 1975 sopimuksen ensimmäisessä luonnoksessa tie esiintyi numerolla E31 ja E33 oli Rotterdamin ja Ludwigshafenin välinen reitti. Koska E31 oli kokonaan E33:n itäpuolella ja siten rikkoi Upeaa Periaatetta, numerot vaihdettiin keskenään. Italia on kuitenkin nostanut jalkaansa muutokselle ja niinpä maailmassa on nyt kaksi E31:ksi viitoitettua tietä.
Savonlinnasta Kuopioon kulkee kaksi vesireittiä Soisalon saaren eri puolilla: Leppävirran reitti länsipuolella ja Heinäveden reitti itäpuolella. Länsipuoli on vähemmän mutkainen ja vanhastaan tavara- ja uittoliikenteen suosima vaihtoehto; nykyisin osa Saimaan syväväylää.
Haukiveden–Unnukan–Kallaveden reitin vedet ovat varsin leveät ja muodostavat etelä-pohjoissuuntaiset esteet. Siltoja on Varkaudessa ja Leppävirralla sekä lossireitti Puutossalmessa. Siinäpä ne itä-länsi-suuntaiset tiet reitin poikki ovatkin.
Leppävirran ylitse rakennettiin vuosina 1904–1906 puinen riippuansasrakenteinen neliaukkoinen kääntösilta.
Leppävirran vanhan sillan sijainti
Sillan käyttöikä oli jo lähenemässä loppuaan, kun syksyllä 1963 sattui haveri.
Kolmea proomua vetänyt ympäripäissään olleen kipparin ohjaama hinaaja ei selvinnyt kääntösillan kapeikosta, vaan törmäsi kolisten rakenteisiin. Yksi proomuista jäi jumiin ja hinaajan mastokin katkesi rytäkässä.
Kun proomu oli saatu irti, sekä sillanhoitaja että miehistö oli vaatinut kipparia pysähtymään asioiden selvittelemistä varten, mutta tämä oli painanut kaasua ja jatkanut matkaa kohti Kuopiota. Noin yhdeksän kilometrin päässä on kuitenkin Konnuksen kanava, jossa olivat sillanhoitajan hälyttämät poliisit jo odottelemassa. Virkavalta oli todennut, että sinulle ei avata sulkuportteja ja antanut komennon palata Leppävirralle. Proomut jätettiin Konnukseen.
Asiasta annettiin parin viikon kuluttua meriselitys Kuopion raastuvanoikeudessa. Helsingin Sanomain selostuksen mukaan päällikkö oli "kahvin särpimeksi nautiskellut" lähemmäs kaksi pulloa Koskenkorvaa. Proomujono oli vähän ollut mutkalla ja kippari oli nostanut nopeutta sen oikaisemiseksi ja täräyttänyt siltaan, jota ei ollut ehditty saada kokonaan auki.
Kippari korvasi Savon Uittoyhdistykselle hinaajan vahingot ja uittoyhdistys ilmoitti korjaavansa sillan TVH:n vaatimusten mukaiseksi. Enempiä lehti ei asiasta mainitse.
Tuohon aikaan oli jo rakenteilla Leppävirran uusi silta noin 2,5 kilometriä ylävirtaan. Sillan rakentaminen oli keskeytyksissä, koska Kekkosen johdolla käydyissä neuvotteluissa oli päästy sopuun Saimaan kanavan uudelleenrakentamisesta 24,5 metrin korkuisille aluksille ja siltaan piti saada kesken rakentamisen pari metriä lisää korkeutta.
Tuloksena oli näyttävä kaarisilta, joka tuli nopeasti tunnetuksi. Ei kuitenkaan aivan kaikille, kuten esimerkiksi Googlen tekoälylle.
Tosin vastapainoksi se tietää sellaistakin, mitä kukaan muu ei tiedä. Kuten sen, että Puutossalmessa on teräksestä ja betonista valmistettu langerpalkkisilta.
Paikalliskohteiden viitoituksessa käytetään suunnistustauluja ja viittoja, joiden pohjaväri on valkoinen ja teksti musta. Paikalliskohteet ovat taajaman sisäisiä kohteita kuten keskustoja, kaupunginosia, aluekeskuksia ja erityiskohteita. Itse taajaman nimi viitoitetaan pohjaväriltään sinisillä opasteilla.
Opastusmerkeissä käytettävistä väreistä on tarkempia ohjeita julkaisussa Tieliikenteen viitoituksen suunnittelu.
