Säynätsalossa sijaitsevan Louhunsalmen riippusillan tukikaapelin pettäminen loppuvuodesta 2024 nousi usean päivän ajaksi valtakunnan uutiseksi. Lehtien kommenttipalstat olivat täynnä mitä mielettömimpiä ehdotuksia asian korjaamiseksi, alkaen vaijerin ja sakkelien hakemisesta K-Raudasta. Näihin asiantuntijalausuntoihin myös Teillä ja Turuilla otti kantaa artikkelissa Silta-asiantuntijoiden-invaasio ei aivan myötäsukaiseen sävyyn.
Asiassa on sittemmin tehty ammattiväen keskuudessa analyysiä ja korjaussuunnitelmakin rupeaa olemaan valmiina.
Taustalla on useampia onnettomia sattumia. Kysymyksiä herätti, miksi sillassa ylipäänsä on nyt vaurioituneet riippusilloilla varsin vieraat ylimääräiset kaapelit Säynätsalon puoleisessa päässä.
Selvityksessä on käynyt ilmi, että 1950-luvulla rakennetun sillan Säynätsalon puoleinen ankkurointituki eli betonikakku, johon kaapelit kiinnittyvät, on ollut väärin laskettu ja se on alusta alkaen pikkuhiljaa liikkunut kohti siltaa. Tätä on sitten 1970- ja 1980-luvun taitteessa korjattu tekemällä vahvistusrakenne, johon on kiinnitetty toiset tukikaapelit.

Nyt korjaussuunnitelmaa laatinut insinööritoimisto luonnehtii vahvistusrakennetta taidokkaaksi suunnitelluksi ja toteutetuksi. Epäonni on ollut siinä, että käytetty erikoisluja teräslaatu on herkkä vetyreaktioille ja niistä johtuvalle säröilylle. Sopivissa olosuhteissa ja sopivissa kuormitustilanteissa luja teräs rupeaa pikkuhiljaa haurastumaan. Peukalosääntö on, että mitä lujempi sen herkempi haurastumaan. Tämä ilmiö on tunnettu vasta myöhemmin. Muutenkaan teräksen kaikkia lujuusominaisuuksia ei edelleenkään täysin tunneta.
Samasta syystä onnettomuuksia on tapahtunut aiemminkin. Varsin tuore on Dresdenin Carolabrücken tapaus, josta Teillä ja Turuilla sekin on kirjoittanut: Carolabrücken nousu ja tuho. Myös jyväskyläläisen Kangasvuoren vesitornin vuonna 2012 tapahtuneen romahduksen syyksi paljastui sama materiaalitekninen ilmiö.

Louhunsalmen sillan korjaaminen ei käy aivan niin käden käänteessä kuin K-Raudassa käyntiä ehdottaneet ovat arvioineet. Tavoitteena on loppukesä 2025. Matkassa on kuitenkin sen verran epävarmuustekijöitä, että myöhästyminen tästä varsin kunnianhimoisesta tavoitteesta ei olisi neitseellisen syntymään verrattavissa oleva ihme.