Asianharrastajien keskuudessa nimityksellä Mierontie kutsutaan Porin–Parkanon–Haapamäen rautatietä. Radan rakentaminen aloitettiin 1920- ja 1930-lukujen taitteessa ja koko osuuden avajaisia juhlittiin marraskuussa 1938. Mikään valtava menestys rata ei ollut. Henkilöliikenne loppui vuonna 1981 ja koko rata Parkanon ja Niinisalon välistä osuutta lukuun ottamatta lakkautettiin vuonna 1985. Sen jälkeen radalla oli vielä jonkin aikaa museoliikennettä.
Tasoristeyksissä liikennemerkkien asettamisvelvollisuus on jaettu. Radanpitäjä asettaa merkit A29.1 ja A29.2 eli "tasoristeys" ja tienpitäjä loput. (Muistammehan, että suomalaisista liikennemerkeistä kulmikkain on A29.2: Siinä on 24 kulmaa.)
Mutta kuka poistaa lakkautetun radan merkit, siinäpä vasta kysymys, ainakin Mierontiellä. Näyttäisi nimittäin siltä, että rataosuuden lakkauttaminen ei aikoinaan ole johtanut liikennemerkkien poistamiseen. Ehkä ajatus on ollut, että jospa rata otettaisiin uudelleen käyttöön. Tai sitten kun rata on lakkautettu, ei enää ole merkeistä vastaavaa radanpitäjää?
Googlen kuvamaterialin perusteella tasoristeysmerkit ovat melko monessa entisessä tasoristeyksessä jäljellä vielä nyt 40 vuoden jälkeenkin, vaikka kiskotusta ja siltoja on poistettu. Maaseudun pikkuteiden osalta voidaan ajatella, että hällä väliä, mutta merkkien esiintyminen valtion maanteillä ja Porin kaupungin katuverkossa on jossain määrin sekä hämmästyttävää että hämmentävää.
Kuvamme ovat Porista.
Harakankuja
Uittomiehentie. Liikennemerkit on riisuttu, mutta liikennevalot on jätetty.
Karjasillantie
Karjasillantien kohdalla on radan metsittyminen tutkittavissa.
12 kommenttia:
Lähialueella varttuneena kirjoituksessa käsitelty alue on varsin tuttu. Kuvan tasoristeyksissä on ollut liikennettä vielä Mierontien sulkemisen jälkeen. Liikenne Ruosniemeen joen pohjoispuolelle on jatkunut vielä 2010-luvulle. Ruosniemessä on ollut raakapuun kuormausta sekä muuntajankuormauspaikka, ja sitä kautta on kuljettu myös Electroluxin puimuritehtaalle.
Liikenteen loppumisesta on kuitenkin jo aikaa, kuten ranteenvahvuinen kasvillisuuskin hyvin osoittaa. Hauskana detaljina Harakankujan tasoristeyksessä oli pitkään kyltit "puomit eivät käytössä", vaikka itse puomeja ei ollut ollut vuosiin olemassa. Nyt ne näyttävät olevan poistettu – tai lahonneet.
Itse rataahan ei ole koskaan virallisesti lakkautettu, vaikka se onkin ollut suljettuna liikenteeltä vuosikymmeniä ja esimerkiksi jutussa mainittuja siltoja on poistettu. Väylävirasto siis on yhä – ainakin paperilla – radanpitäjä. Lakkauttaminen olisi byrokraattinen prosessi, ja lisäksi liikenteeltä suljettu rata on otettavissa liikenteelle helpommin kuin uuden radan suunnittelu lakkautetun radan tilalle. Mierontiellä puhuttaisiin joka tapauksessa varsin suurista summista.
Joskus olen pohtinut, pidetäänkö tasoristeysmerkkejä vain epätasaisuudesta varoittamaan. Jutun kuvan perusteella näyttäisi, että Uittomiehentien tasoristeyksen yli on vedetty asfaltti. Tämä osaltaan puoltaisi teoriaa, mutta arvailuksihan se jää. Käyttäjälähtöinen lähestymistapa olisi toki merkin A9 "epätasainen tie" käyttö, mutta senhän asentaminen olisi tienpitäjän vastuulla.
Liikenteeltä suljettujen, vaan ei hallinnollisesti lakkautettujen, pätkien osalta on tehty paikoitellen ratarakenteiden purkua tai poistoa. Alikulkusiltoja on siirretty syrjään ja tasoristeyksistä poistettu (tai peitetty) kiskot.
Valtio taitaa pitää alueen omistuksessaan sitä varten, että rata tai sen joitain osuuksia peruskorjattaisiin (eli rakennettaisiin uudelleen). Lakkauttaminen tarkoittaisi kaiken purkamista ja maiden luovuttamista pois, minkä jälkeen uusi yritys samaan paikkaan ei onnistuisi.
Niinpä liikennemerkit pysynevät paikallaan. Kuvista päätellen uusimistarvetta olisi.
On toki luonnollista, että jos rataa aiotaan käyttää edes satunnaisesti, liikennemerkit jätetään paikalleen. Mutta jos tasoristeyksestä poistetaan kiskot tai täytetään kiskojen väli asfaltilla kuten noissa tapauksissa, olisi kyllä asiamukaista roudata liikennemerkitkin varastoon. Paikalliset tietenkin tietävät, että ei sieltä junaa tulee, mutta ulkopaikkakuntalainen saattaa turhan lailla hämmentyä.
Merkin A29.2 symboliikka onkin mielenkiintoinen. Merkissä A29.1 selvästi risteää kaksi suoraa viivaa eli tie ja rautatie. Merkissä A29.2 on sitten lisätty toinen viiva ... niin, tiehen vai rautatiehen?
Liikennemerkin selite sen kyllä kertoo: Kaksi- tai useampiraiteisen rautatien tasoristeys
Totta kai selite kertoo. Tarkoitin (ja tein mielestäni selväksi), että kysymys on merkin muodon antamasta viestistä. Jos toinen risteävistä viivoista on rautatie, niin kaksiraiteisen rautatien tapauksessa olisi loogista, että toinen risteävistä viivoista olisi kaksinkertainen; joko se, joka menee oikealle yläviistoon, tai se joka menee alaviistoon. Nyt kaksinkertaisuus kuitenkin kääntyy risteyksessä niin, että toisella puolella rautatie on kaksinkertainen, ja toisella puolella tie on kaksinkertainen. Kuvan viesti ei siis vastaa tarkoitettua merkitystä.
Se alempi Suomessa ei kuvaa rautatietä eikä maantietä, vaan suupielten asentoa siitä, että niin moni rata on yksiraiteinen.
Kaikista symboleista ei kannata lähteä hakemaan sataprosenttista logiikkaa. Tullaanko esimerkiksi tasa-arvoiseen risteykseen X-merkin lounaista vai kaakkoista haaraa pitkin?
A29.1:n ja A29.2:n eron oleellinen sanoma ei liene sataprosenttinen vastaavuus kartan kanssa, vaan että jälkimmäinen kertoo, että järjestely on perusmallia monimutkaisempi, eli ole vielä varovaisempi.
Aika moni maa noudattaa samansuuntaista symboliikkaa kuin Suomi ja homman takana ovat pitkät perinteet. Muun muassa Alankomaat ja Itävalta käyttävät hieman erilaista symbolia: Siinä on kaksi täyttä ruksia. Se ei taida olla sen enempää ns. looginen:
https://maps.app.goo.gl/KnQCg5SQkESmEvrm7
https://maps.app.goo.gl/jNioEXid9xYqE8WD8
Tasoristeysmerkeistä puhuttaessa varsin usein näkee pitkin Suomea eräänlaista virheellisyyttä, jos se sellaiseksi lasketaan. Puomillinen tasoristeys pitää periaatteessa merkata merkillä A27 mutta niitä näkee varsin harvoin. Mierontien edelleen liikenteellä olevalla 40km osuudella Parkano-Niinisalo on tehty korjauksia, eivätkä ne Naton myötä ole vähenemässä. Jämijärvellä Tykkööntien https://tinyurl.com/5amx4n8p tasoristeys on uusittu kokonaan ja siihen on asennettu puomit keväällä 2025. Tasoristeyksesta varoittaa nykyään merkki A27, joka on tuolla rataosalla todellista modernismia. Googlen kuvamateriaali ei tosin tuossa kerro vielä muutoksista. Osuudelta löytyy kuitenkin myös hyvin paljon vaarallisempi Niinisalonkadun tasoristeys jossa sattuu jatkuvasti junan ja autoliikenteen välisiä konflikteja.iKuva kertonee, miksi: https://tinyurl.com/67a4xu5b Paikalla sijaitsi ennen maantieliikenteen ylikulkusilta, mutta se on purettu huonokuntoisena joskus 1990-luvun alkupuolella. Tuossa olisi uusi puomilaitos enemmän kuin paikallaan.
Ainakaan Väylän tasoristeysonnettomuuskartta ei tunnista yhtään onnettomuuteen johtanutta Niinisalonkadun konfliktia vuosilta 2000-2024.
Josta tulikin mieleeni sopiva iltapuhde jollekulle paikkatieto-/tilastonikkarille. Onnettomuuskarttaa tutkimalla näyttää siltä, että onnettomuuksia on sattunut "tasaisesti" eri teiden ja katujen ylikäytävillä. Miten monessa paikassa on samalla tiellä/kadulla tapahtunut useampi onnettomuus? Mitkä ovat "Suomen vaarallisimmat" tasoristeykset liikennemääriin suhteutettuna?
Konflikti on tietoinen sanavalinta koska se ei tarkoita aina kolaria. Käytännössä kuitenkin lähes joka junan edestä ajaa vielä auto yli. Jopa muutaman metrin marginaalilla. Osa huomaamatta junaa lainkaan. Tämän vuoksi tasoristeyksen kohdalla on junille hölkkävauhdin nopeusrajoitus. Liian alhainen rajoituskin on tavallaan vaarallinen, koska autoilijalle voi silloin muodostua mielikuva että juna on pysähtymässä ja väistää.
Nimimerkki NH:n kirjoituksessa on ihan ymmärrettävä tausta-ajatus.
Mutta yleisen elämänkokemuksen perusteella tienkäyttäjät, joille syntyy tasoristeyksen hujakoilla mielikuva kiskoilla liikkuvan kaluston suorittamasta väistöstä/pysähtymisestä tienliikenteen vuoksi, ovat aika vaarallisia.
Lähetä kommentti