Hätävarjelun liioittelua

Kolmostiellä rakennetaan uusiksi Kehä III:n liittymää. Tämän takia tielle on jouduttu rakentamaan lyhyt kiertotieosuus, jossa on nopeusrajoituksena 50 km/h.

Tiehallinto on nyt varautunut siihen, että paikka aiheuttaa jonoja ja sen takia peräänajoriskin. Tämän takia nopeusrajoitus laskettiin Klaukkalan liittymästä alkaen lukemaan 100 km/h. Sitten tulivat talvinopeusrajoitukset, jotka koskevat tätäkin osuutta, jolla nyt on siis 80 km/h rajoitus.

Asian tekee jossain määrin oudoksi se, että rajoitus alkaa kuusi kilometriä ennen tietyökohtaa. On varmaan Suomen ennätys pudottaa nopeusrajoitus näin paljon ennen tietyötä, varmuuden vuoksi.

Siis valaistulla nelikaistaisella moottoritieosuudella, jolla kesäaikaan on 120 km/h rajoitus, ajellaan nyt kilometrien päässä olevan peräänajoriskin varomiseksi 80 km/h. Tässä on hätävarjelun liioittelun makua.

Epätoivoista

Kuopion ja Joensuun välinen valtatie 17 on varsin suurelta osaltaan kuosissa, jota kiinteistövälittäjät tapaavat kutsua alkuperäiseksi kunnoksi. Siis periaattessa käyttökelpoinen, mutta käyttäjiä harmistuttava. Mutkainen, mäkinen ja kapea se on; kaiken kaikkiaan vanhanaikainen 1950-luvun retrotie.

Tietä on uusittu kummastakin päästä. Kuopion päässä olevaa hyväkuntoinen osuus haluttaisiin oikaista ufologisella suunnitelmalla, johon sisältyy silta Kallaveden yli. Tämä oikaisu on merkitty oikein maakuntakaavaan.

Nyt on seudulla kehitetty suunnitelma, jonka toivotaan avaavan rahahanoja: Muutetaan tien numeroksi 9.

Paikallisen kauppakamarin kehittämän ajatuksen logiikka on se, että kun Turun ja Joensuun välinen tie numeroidaan yhtenäisesti, siitä syntyy valtakunnallisesti merkittävä reitti, jonka kunnostukseen lapioidaan rahaa kuorma-auto- tai edes pärekorikaupalla. Ajatukselle on saatu Savo-Karjalan tiepiirin tuki ja sen erinomaisuutta on hehkuttanut myös Savon Sanomat.

Kuopiossa ei liene tutustuttu valtatien 18 tilanteeseen: Sehän syntyi, kun joukko maanteitä ja kyläteitä kyltitettiin valtatieksi. Muutos tapahtui toistakymmentä vuotta sitten, mutta tiehen ei juuri ole panostettu lukuun ottamatta Multian ja Petäjäveden välistä oikaisua ja Seinäjoen itäistä ohitustietä. Muuten tie muistuttaa valtatietä yhtä paljon kuin kääpiövillakoira tanskandogia.

Numerologiaan turvautuminen on usein syvän epätoivon merkki. Niinpä taitaa nytkin olla.

Älä tänne!

Norjassa on Oslon pohjoispuolella valmistunut uusi E6-tien osuus, jossa kokeillaan uutta tekniikkaa.

Moottoritielle ei ole asennettu tavanomaista valaistusta, vaan ajoratojen reunaan yhden watin LED-valaisimet tolpan päähän. Nämä johtovalot näyttävät moottoritien ajoradalla valkoista ja rampeilla keltaista valoa.

Innovatiivinen ratkaisu on näyttää väärään ajosuuntaan punaista. Norjassakin on sattunut lukuisia onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita autoilijoiden harhauduttua väärään suuntaan ohjaavalle rampille. Punaisilla valoilla odotetaan näiden onnettomuuksien vähenevän pimeään aikaan.

Sotilaslentokenttä

Kakkostieltä kuuluu kummia. Tie suljetaan lokakuun lopulla kokonaiseksi viikoksi.

Syynä on Ilmavoimien sotaharjoitus, joka käyttää tukikohtanaan tien parantamisen yhteydessä Jokioisille rakennettua varalaskupaikkaa. Varalaskupaikkahan on newspeakia ja tarkoittaa tarvittaessa käyttöön otettavaa sotilaslentokenttää.

Se siis, että valtatietä perusparannetaan, tuo mukanaan mahdollisuuden, että valtatie otetaan pois käytöstä päiväkausiksi muihin tarkoituksiin.

Lusissahan moottoritiellä tähän on jo totuttukin. Lusin ja Jokioisten ero on kuitenkin suuri: Lusissa kiertotie on järjellinen hyväkuntoinen vanha valtatie. Jokioisissa sen sijaan liikenne ohjataan 17 kilometriä (!) pitkälle kiertotielle Jokioisten ja Minkiön kautta. Kiertotie on suurimmalta osaltaan kylätietasoa, päällystettyä toki.

Tiehallinto lupaa kiertotien pidentävän matka-aikaa noin 10 minuuttia. Tämä saattaa pitää paikkansakin, ellei mitään ongelmia satu. Kun 7000 ajoneuvoa vuorokaudessa ohjataan kylätielle, yksikin ongelma voi sotkea koko paletin. Siksi kokonaan toinen reitinvalinta voi olla paikallaan.

Helsingistä Rauman suuntaan ajettaessa kannattaa ajaa Turun kautta. Porin suuntaan ei taas olekaan hyvää kiertotietä, joka ei aiheuttaisi reilua matkan pitenemistä. Vaihtoehtoja ovat muun muassa ajaminen Tampereen kautta (+50 km), Turun kautta (+60 km) tai Salon-Auran-Säkylän reitti (+30 km).

Hämeenkyrö

Kolmostie kokonaisuudessaan on esitetty maantielain mukaiseksi valtakunnallisesti merkittäväksi runkotieksi. Runkotieasia lienee sen verran poliittisesti arka kysymys, että Liikenne- ja viestintäministeriö ei vielä nimennyt metriäkään mitään tietä runkotieksi. Jokainen kyläpoliitikkohan haluaa runkotien omaan kyläänsä.

Joka tapauksessa kolmostien laatu Tampereen ja Vaasan välillä on suurelta osaltaan aivan jotain muuta kuin korkealaatuiselta runkotieltä odotetaan.

Erilaisia täsmäparannuksia on vuosien varrella kyllä tehty: Ohituskaistoja on tehty, isojakin linjausmuutoksia on saatu aikaiseksi ja hankalia risteyksiä on kanavoitu uudelleen. Esimerkiksi Ikaalisten, Parkanon, Koskuen ja Jalasjärven kohdalla kuljetaan nykyisin hyvinkin sujuvasti.

Viimeinen varsinainen taajamapullonkaula tiellä on Hämeenkyrö, jossa liikenne kulkee kuntakeskuksen läpi. Onnettomuustiheys on luonnollisesti varsin suuri. Hämeenkyrön ohitusta on vuosikaudet suunniteltu. Nyt työ on siinä vaiheessa, että Tiehallinto laatii lopullista yksityiskohtaista tiesuunnitelmaa, jonka perusteella rakentamiseen ryhdytään, jos ryhdytään. Mitään rahoituspäätöksiä ei vielä ole.

Uusi noin 10 kilometriä pitkä tie kulkisi Hämeenkyrön kirkonseudun ja Kyröskosken taajamien välissä, nykyistä tielinjaa pohjoisempana. Siitä on tarkoitus tehdä pääosin nelikaistainen keskikaidetie. Tie liittyisi paikalliseen tieverkkoon kolmella eritasoliittymällä.

Lövö

Kemiön saariston lounaiskärjessä sijaitsee Kasnäsin kylä, joka erityisesti kesäisin on vilkas vapaa-ajan toimintojen keskittymä. Lisäksi sieltä lähtevät maantielautat Hiittisiin.

Kasnäsiin johtava maantie 1830 kulkee saarelta toiselle siltoja pitkin lukuun ottamatta Lövön ja Söljeholmenin välistä salmea, joka ylitetään Lövön lossilla. Liikenteen määrän kasvaessa lossista on tullut pullonkaula.

Maantien lossiromantiikka on vuonna 2011 mennyttä, kun lossin korvaava silta on avattu. Paikalle rakennetaan isokokoinen silta ja rakennustyöt ovat alkamassa. Pituutta sillalle on tulossa 475 metriä, millä lukemalla pääsee maan Suomen kymmenen pisimmän sillan joukkoon. Korkeutta sillalle tulee veneväylän takia 18 metriä.

Silta kootaan viidestä massiivisesta teräslohkosta, jotka valmistetaan muualla ja jotka uitetaan paikan päälle.

Suhteellista

Päivänä eräänä Tiehallinto ylitti uutiskynnyksen tiedolla, jonka mukaan maanteiden valaiseminen maksaa luokkaa 1000 euroa kilometriltä vuodessa.

Tuhatlappuen on sen verran pieni summa, että sen mattimeikäläinenkin hahmottaa. Moisesta tuhlaamisesta nousi pientä hälyäkin.

Asiat ovat kovin suhteellisia. Vastikään on Kokkolaan valmistunut liikenneympyrä, jolla on korvattu valtatie 8:lla olleet liikennevalot. Liikenneympyrän rakentamiskustannus oli 4,3 miljoonaa euroa.

Yhdellä kokkolalaisella liikenneympyrällä siis valaisisi vuodeksi 4300 kilometriä maantietä. Eli esimerkiksi valtatiet 1-8 päästä päähän.

Kirjavaa

Perinteinen kompakysymys on, mikä väri esiintyy useimmin suomalaisissa liikennemerkeissä. Vastaus on tietysti harmaa: muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta merkkien tausta on harmaa.

Paraatipuolen paletissa on yhdeksän väriä: musta, valkoinen, punainen, keltainen, vihreä, sininen, oranssi, ruskea ja - harmaa.

Yksittäisissä merkeissä on varsin vähän värejä. Kun tienviitat jätetään laskuista pois, ainoat neliväriset merkit ennen olivat taksiasema-alue (puna-kelta-musta-sininen), taksin pysäyttämispaikka, liikennevalo (puna-kelta-musta-oranssi) ja vaarallisten aineiden kuljetus kielletty (puna-kelta-musta-oranssi). Uudet tunnelimerkit toivat uuden jäsenen tähän perheeseen: tunneli päättyy -merkki on musta-sini-valko-punainen.

Muutamat väriyhdistelmät ovat varsin uniikkeja: Musta-valko-keltaisia ovat vai etuajo-oikeusmerkit ja ainoa puna-kelta-musta-vihreä on liikennevalo. Oranssia on vain vaarallisten aineiden kuljetuksia ohjaavissa kahdessa merkissä.

Tienviitoissa sitten kirjo on suurempi. Esimerkiksi Espoossa Länsiväylällä Kehä I:lle ohjaavissa merkeissä on enimmillää kuutta väriä: mustaa, valkoista, punaista, keltaista, sinistä ja vihreää. Tämä tilkkutäkki ei enää välttämättä edusta selkeyttä.

Enimmillään tienviittaan voisi saada ympätyksi kahdeksan väriä. Tällöin viitoitusta pitää olla valta- ja kantatielle, eurooppa-, moottori- tai moottoriliikennetielle ja matkailutielle tai -kohteeseen ja lisäksi reitillä pitää olla jotain tekemistä vaarallisten aineiden kanssa. Valta- ja kantatien ehto voi korvaantua sillä, että merkissä esitetään kieltomerkki jollekin suunnalle.

Yhdeksäs eli harmaa jää nykysäännöin saavuttamatta. Harmaata on vain jotain päättyy -merkeissä ja ajokaistaopastuksessa, joita ei saada tienviittoihin yhdistetyksi.

Debuggausta

Tiehallinto ilmoittaa, että ykköstie on Muurlan ja Lohjan välillä suljettuna tulevan viikonlopun tunnelijärjestelmien ohjelmistopäivityksen ja testauksen takia.

Jokohan bitit on saatu järjestykseen? Tien suunnitellusta avaamisesta on kohta kulunut vuosi ja maaliskuussa luvatut kevään ajan kestävät testit jatkuvat edelleen.

Luovaa liittymäsuunnittelua

Eritasoliittymien suunnittelu on yleensä verraten rutiininomaista puuhaa. Perusvariaatioita ei mitenkään mahdotonta määrää ole ja valtaosa liittymistä on näiden soveltamista.

Siellä, missä on tilasta pulaa ja liikenteen määrä suuri, ajaudutaan joskus varsin näyttäviin ja joskus erikoisiinkiin ratkaisuihin.



Tämä I105- ja I-110-teiden liittymä keskellä Los Angelesia, Judge Harry Pregerson Interchange, on eräänlainen ääriesimerkki yhdysvaltalaisesta kaupunkirakenteesta, joka tukeutuu kaupunkikeskustoihin tuotaviin valtaväyliin. Liittymä on viisikerroksinen; ylimmät kaistat nousevat lähes 40 metrin korkeudelle.



Liittymien silmukkarampit ja joskus myös puolisuorat rampit joudutaan joskus piirtämään varsin tiukalle mutkalle, minkä takia niiden välityskyky heikkenee. Tässä alabamalaisessa I-20- ja I-65-teiden liittymässä Birminghamissa on päädytty varsin luovaan ratkaisuun: Moottoriteiden ajoradat laitetaan liittymässä ristiin (oikea vasemmalle ja vasen oikealle). Kaikki rampit ovat suoria joko oikealle tai vasemmalle erkanevia ramppeja.



Samanlaista konstruktiota on käytetty I-95-tien ja Baltimoren kehätien I-695 liittymässä. I-95:ää kuitenkin paraikaa rakennetaan 4+2+2+4-kaistaiseksi maksullisilla pikakaistoilla varustetuksi tieksi ja liittymä jodutaan muuttamaan "tavanomaiseksi".



Tämä esimerkki on Euroopasta, Sumujen Saarelta. Keskienglantilaisessa Birminghamin kaupungissa tiet M6 ja A38 liittyvät alempaan tieverkkoon ja katuihin verraten monimutkaisella spagettiliittymällä. Rakennelman ylimpänä oleva runsaan 180 asteen kaarteen tekevä ramppi on ahtaiden paikkojen spageteissa varsin usein tavattu konstruktio.



Tämä kuva Springfieldistä Massachusettssista kertoo, että kohtuutehokkaan kaupunkiliittymän ei tarvitse olla valtava monikerroksisinen silta- ja ramppipläjäys. Teiden I-91 ja US-5 liittymän on toiminnallisesti täydellinen systeemiliittymä: Siinä eivät kääntyvät liikennevirrat risteä keskenään. Ramppien muotoilu toki edustaa kompromissia tilankäytön ja tehokkuuden kesken.



Tämä erikoinen liittymä on Nottinghamin lounaispuolelta, teiden M1 ja A50 risteys. Varsinaisesti tiet eivät risteä, vaan sivuavat toisiaan. Britithän rakastavat liikenneympyröitä ja tässä keskelle liittymää on rakennettu ympyrä, joka yhdistää päätiet ja paikallisen tieverkon. Liittymä olkoon esimerkki tapauksesta, että väljilläkin seuduilla saatetaan päätyä varsin kummallisiin ratkaisuihin.



Suomessa liittymien suunnittelu on ollut varsin maltillista. Esimerkkinä juhlallisimmista liittymistä olkoon Kehä III:n ja Tuusulanväylän liittymä Vantaalla. Liittymä on pinta-alaltaan varsin suuri. Liittymä on perustyypiltään turbiini, mutta toteutus ei ole puhdasoppinen: pohjois-itä-suunnassa liikennettä palvelee varsin jyrkkä silmukkaramppi.

Kuoppa

Kolmostielle on sitten tullut kuoppa.

Kuoppa sijaitsee keskellä moottoritietä kohta Kehä III:n pohjoispuolella Vantaalla. Kuoppa liittyy Kehä III:n parannustyömaahan ja erityisesti kolmostien ja Kehän liittymään.

Liittymä os puolineliapilatyyppinen, jossa Kehän puolella on liikennevaloilla ohjatut kääntymiset vasemmalle. Liikenteen määrä on aikaa sitten ylittänyt ratkaisun läpäisykyvyn ja Kehä III:n liikenne onkin ruuhka-aikaan toivottoman takkuista usean kilometrin etäisyydelle.

Kuopan kohdalle tulee silta. Silta kuuluu uuteen liikennettä idästä Kehältä etelään kolmostielle välittävään ramppiin. Tämä ramppi on tulevan liittymän vasemmalle ohjaavista rampeista ainoa ns. puolisuora eli loivasti kaartava ramppi. Liittymä on sen verran ahtaassa paikassa, että mitään tehokkaita puolisuoria ramppeja ei kyetä rakentamaan, vaan valmiissa liittymässä on kolme varsin tiukkakaarteista silmukkaramppia. Aika näyttää niiden vetokyvyn.

Itä-etelä-rampinkin konstruktion takana ovat tilankäytölliset syyt. Liittymän luoteissektoriin kun ei mahdu silmukkaramppia. Siellä nimittäin on kalapuikkokoulunakin tunnetuksi tullut oppilaitos, jonka ei haluta jäävän liittymän alle. Koulu on rakennettu 1960-luvun alkupuolella Vantaan Yhteiskouluksi kohtalaisen etäälle silloisista pääteistä eikä tuolloin osattu arvata tulevia maankäytöllisiä pulmia.

Niska & Nyyssönen

Maanrakennusalalla toimiva yhtiö Niska & Nyyssönen Oy on viime aikoina voittanut itselleen useita näyttäviä urakoita Tiehallinnolta. Yritys rakentaa paraikaa nelostietä Vaajakosken ja Toivakan välillä, Leppävaaransolmun liittymää Kehä I:n ja ykköstien risteyksessä ja Kehä III:a Vantaalla.

Tiehallinto ilmoittaa yhtiön voittaneen myös viitostien uusimisurakan Kuopiossa. Tämän päätöksen valitusaika on menossa, eli päätös ei ole lopullinen. Jos tämäkin urakka toteutuu, näiden neljän urakan arvo on yhteensä lähes 200 miljoonaa euroa.

Viitostie ylittää Kuopion pohjoispuolella Kallaveden. Runsaan neljän kilometrin mittainen tieosuus on 1960-luvulla rakennettu "lähes moottoritieksi", eli nelikaistaiseksi väyläksi, jossa kuitenkin hidas ja nopea liikenne kulkevat sekaisin. Ongelmaksi ovat tulleet erityisesti Lappeenrannan-Iisalmen laivaväylän ylittävät avattavat Kallan sillat, joiden koneisto on tullut käyttöikänsä päätepisteeseen. Tieosuuden liikennemäärätkin ovat kuusinkertaistuneet rakentamisen ajoista ja vastaavat nelostien kuormitusta Keravan kohdalla.

Urakassa Kallan sillat muutetaan kiinteiksi. Laivaväylä siirretään hieman pohjoisemmaksi ja sen yli rakennetaan maantiesillat 12 metrin alikulkukorkeudelle ja lisäksi rautatielle avattava silta. Tieosuus muutetaan moottoritieksi, jolle rakennetaan rinnakkaistie. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, valmista on vuonna 2014.

Turku, Åbo

Ykköstie Helsingistä (Helsingfors) Turkuun (Åbo) halkoo kielisuhteiltaan toisistaan poikkeavia kuntia. Tämä aiheuttaa koomisen tunnelman, kun nimi Åbo tuntuisi esiintyvän viitoituksessa enemmän tai vähemmän satunnaisesti.

Peruspelisääntöhän on se, että viitoissa on paikannimet sen mukaisesti, kuin viitan sijaintikunnan kielisuhteet ovat.

Helsingistä lähdettäessä nimi Åbo näkyy vielä ajettaessa Espoon (Esbo) ja Kirkkonummen (Kyrkslätt) halki, mutta katoaa Vihtiin (Vichtis) saavuttaessa. Åbo kuitenkin taas kohta ilmestyy takaisin viittoihin, kun ylitetään Lohjan (Lojo) raja. Tunneliosuudella saavutaan Nummi-Pusulaan ja Åbo katoaa. Jonkin ajan kuluttua saavutaan entiseen Sammatin (samma på svenska) kuntaan, joka on kuluvan vuoden alusta liitetty Lohjaan. Sammatti muuttui siis yhdessä yössä kaksikieliseksi alueeksi ja siksi Åbo palaa viitoitukseen Salon kaupungin rajalle asti. Siitä alkaa pitkä yksikielinen osuus ja Åbo näkyy viitoissa vasta Turun kaupungin rajalla.

(Jospa Lohja-Lahnajärvi-osuuden avaamisen viivästyksen todellinen syy olikin estää tien avaaminen Sammatin alueella vuoden 2008 puolella: Pääperiaatetta tiukasti noudattaen osuudella olisi pitänyt käyttää puolitoista kuukautta yksikielisiä viittoja ja sitten uudenvuodenyönä vaihtaa ne kaksikielisiin.)

Ykköstiellä näkyy myös poikkeus perussäännöstä: Salossa yksikielisellä alueella esiintyy viitta Tammisaareen ja Ekenäsiin. Viitoitus kun on valta-, kanta- tai moottoritiellä ja kohteeseen, joka sijaitsee kunnassa, jonka enemmistö on muunkielisiä kuin viitan sijaintikunta. Jos siis jonain päivänä Raaseporin kunta muuttuu suomenkielisenemmistöiseksi, Salossa käydään teippaamassa Ekenäsit piiloon.

Kielilain periaate siitä, että kunnassa noudatetaan virallisissa asiayhteyksissä kunnan kielisuhteita, on aivan perusteltu. Tienviittoja kielilaki ei koske, vaan niitä koskevat määräykset ovat Liikenneministeriön aivan itsensä kehittämät Ole Norrbackin ministerikaudella. Ajatus siitä, että viittojen teksti määräytyy niiden sijaintikunnan eikä viitoituskohteen mukaan, on kieltämättä luova ja osoittaa keksijältään kykyä absurdiin huumorintajuun.

Satunnaista

Teillä ja Turuilla oli tänään illansuussa liikkeellä ykköstiellä Lohjanharjun ja Kehä III:n välillä. Ukkossadetta tuli kaatamalla, liikennettä oli paljon - ja liikenne moottoritiellä kulki hissun kissun sellaista 75-85 km/h nopeutta.

Etelässäkö siis muka ei kyettäisi noudattamaan olosuhteita vastaavaa tilannenopeutta.

Autoilijoita kummallisemmin toimi liikenteenohjauskeskus. Tieosuudella on vaihtuvat nopeusrajoitukset. Lähes säännönmukaisesti peräkkäisissä kilvissä oli eri nopeusrajoitus, joko 100 tai 120. Ainoastaan Espoossa Histan suoralla olevassa ja sen jälkeisessä kilvessä oli sama 120:n rajoitus.

Ennen moottoritien valmistumista oli vaihtuvien rajoitusten jakso käytössä Someron risteyksen ja Muurlan välillä. Tätäkin osuutta ajaessa oli usein vaikea löytää logiikkaa rajoituksista. Perinteet puhuvat, perinteet puhuvat.

Ruotsi on tehnyt päätöksen!

Vai onko?

Teillä ja Turuilla on pariinkiin otteeseen kommentoinut Tukholman ohitustien tilannetta:

Tukholman kehätie
Vain ruotsalaiset...

Vägverket teki ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä saatujen kommenttien perusteella täsmennyksiä suunnitelmaan ja nyt on käynyt niin, että Ruotsi on kyennyt tekemään asiassa päätöksen: Sikäläinen hallitus on tänään ilmoittanut hyväksyneensä tien rakentamisen.

Päätös ei vielä tarkoita lapioiden esiin ottamista, vaan hankkeen täsmällisen suunnittelun alkamista. Suunnitelmien läpiviennissä taas on monen monta diskuteeraamis- ja päätöksentekopistettä edessä. Arvio on, että tie voisi valmistua vuoteen 2020 mennessä.

Kuollut ja kuopattu

Teillä ja Turuilla on runsas vuosi sitten kommentissa Lisma ja Kuttura käsitellyt Repojoen-Kutturan tiehanketta Lapissa.

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on nyt tehty. Tulokset ovat olleet sen verran kielteisiä, että tiehanke on keskeytetty ja suunnitelmat pantu koipussiin.

Ympäristövaikutusten arviointia usein pidetään pakollisena kuviona, joka enintään viivyttää hanketta. Tässä tapauksessa ei näin ollut, vaan arvioinnilla päädyttiin ratkaisuun, jossa luontoarvojen säilyttäminen katsottiin tärkeämmäksi kuin uuden reitin luominen.

Ammattimies

Hämeenkoskella on valtatiellä 12 peruskorjattu Teuronjoen ylittävää siltaa. Alkuviikosta tapahtui onnettomuus, jossa rekkakuski laittoi työmaan, sillan ja kulkupelinsä päreiksi ja kaatoi 30 tonnia mallasohraa jokeen. Kuski itse ei saanut vakavampia vammoja.

Tapaus on aika hämmästyttävä. Työmaa sijaitsee suoralla tiellä, näkyvyys on hyvä ja työmaa on paremmin kuin hyvin merkitty. Nopeusrajoitukset pudotetaan useassa vaiheessa 30:een ja paikalla on liikennevalot. Jäljistä päätellen työmaata päin on ajettu matkanopeudella sen enempiä väistelemättä.

Työmaa kaiketi tuhoutui varsin täydellisesti. Pelkkä paikan raivaus ja saattaminen auttavaan läpiajokuntoon kesti lähes vuorokauuden, jolloin valtatie oli täysin poikki. Tömähdyksessä menivät muun muassa sillan kaiteet. Tilapäiskaiteiden takia ajorataa on entisestäänkin kavennettu.

Ensiarviot olivat, että työmaan valmistuminen viivästyy kuukauden. Poliisi tutkii asiaa törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantanmisena. Jos lopullinen tuomio vastaa tätä rikosnimikettä, vakuutusyhtiö lähettänee jonkinmoisen laskun rekan omistajalle tai haltijalle.

Ruotsi laskee nopeusrajoituksia

Ruotsi ilmoitti joitakin aikoja sitten, että se säätää nopeusrajoitusjärjestelmäänsä siten, että käyttöön tulevat myös parilliset kymmenet. Tarkoitus on säätää erityisesti maanteiden nopeusrajoituksia täsmäämään tien laatua ja liikennemäärää. Muutosta markkinoitiin sillä, että osalla teistä nopeusrajoitus laskee ja osalla nousee.

Suunnitelmakartat on nyt julkisuudessa. Niiden perusteella on helppoa väittää, että kyse on verraten laajamittaisesta nopeusrajoitusten laskemisesta. Tiekilometreillä mitattuna muuttuvista rajoituksista ehkä 10-20 prosenttia on nousevia, loput laskevia.

Pohjoisessa Ruotsissa muutos merkitsee nopeusrajoituksen 110 km/h lakkaamista kaksikaistaisilla teillä. Jatkossa 110 on sallittu vain moottoriteillä. Osa moottoritieverkosta saa rajoituksen 120 km/h.

Maantieverkolla varsin yleinen tuleva rajoitus on 80. Varsin paljon nykyisiä 90:n teitä saa tämän uudeksi rajoituksekseen; osalla rajoitus nostetaan 100:aan.

Suomen pisin kantatie

Teillä ja Turuilla ajeli tuossa eräänä päivänä noin kaksi kolmannesta lähes 400 kilometriä pitkästä maan pisimmästä kantatiestä 58. Tällä noin 250 kilometrin matkalla Kangasalta Kivijärven pohjoispuolelle näkee aika monenlaatuista tieosuutta.

Viiskasi ei ole minkään varsinaisen suunnittelun lopputulos, vaan se on syntynyt yhdistämällä eritasoisia tieosuuksia tienumerokilvet vaihtamalla. Tämän takia epäyhtenäisyys on ymmärrettävää.

1970-luvulla rakennettu Oriveden ja Keuruun välinen osuus on tien ainoa päätiemäinen osuus ja on valtatietasoinen. Kangasala-Orivesi on hieman ehostettua entistä ysitietä, jonka mutkaisuus ja mäkisyys tekee ymmärrettäväksi, miksi ysitien oikaisuun ryhdyttin jo 1960-luvulla. Keuruun ja Karstulan välinen osuus voisi saada arvosanan "no jaa", mutta Karstulan-Kivijärven väli on enintään "ohhoh"-luokkaa. Kivijärveltä Kinnulan kautta Lestijärvelle ajetaan aivan kelvollista pikitietä. Siitä eteenpäin Kärsämäelle ajetaan pohjalaisia seututietasoisia teitä, jotka eivät valtavia tunteita nostata.

Tien viitoitus on varsin lyhytjänteinen. Etelästä tultaessa Kangasalta viitoitus on vain Orivedelle 35 km:n päähän. Orivedeltä viitat ovat Keuruulle (75 km) ja sieltä Karstlaan (75 km). Karstulassa viitoituskohteeksi vaihtuu Kivijärvi (ja paikoitellen Jyväskylä, jonne tie ei kulje!), jonne on noin 40 km. Kuitenkin ennen Kivijärveä tien 77 risteyksessä viitoituskohteeksi vaihtuu Haapajärvi ja tämä onkin tien ainoa yli 100 kilometrin mittainen viitoitusetappi. Alle 40 km:n osuus Haapajärvi-Kärsämäki on taas oma viitoitusetappinsa.

1990-luvulle tultaessa oli suurten tietöiden jälkeen jo totuttu siihen, että valta- ja kantatieluokitus on jonkinlainen tae tien laadusta. Tuolla vuosikymmenellä numeroitiin valta- ja kantateiksi reittejä, jotka vievät ajatuksia takaisin siihen 1930-luvun suuntaan, että päätien tunnistaa erivärisestä numerokilvestä. Kantatiessä 58 on paikoitellen vahvasti tätä makua.

Triviaratkaisuja

1. Mitkä kaksi valtatietä risteävät kahdesti ja missä?

Kyseessä ovat nelostie ja viitostie, jotka kohtaavat Heinolan Lusissa ja Sodankylässä.

2. Missä kunnassa kulkee numeroltaan kolme peräkkäistä valtatietä?

Nämä ovat Turusta lähtevät valtatiet 8, 9 ja 10.

3. Mikä on asukasluvultaan suurin kunta, jossa ei kulje kantateitä?

Kuntien suuruusjärjestys on Helsinki (kantatiet 45, 50, 51), Espoo (50, 51), Tampere (60, 65), Vantaa (45, 50) ja Turku (40). Seuraavana on Oulu, jonka alueella ei kantatietä kulje.

4. Minkä kunnan alueella kulkee suurin määrä valtateitä?

Suomen valtatiekasa on Jyväskylä, jossa viitoissa esiintyy viisi valtatietä: 4, 9, 13, 18 ja 23.

5. Minkä kahden valtatien risteyksessä näiden valtateiden numeroiden summa on suurin?

Tämä maaginen risteys sijaitsee Nivalassa, jossa valtatiet 27 ja 28 risteävät.

6. Mikä kantatie on koko matkaltaan myös valtatietä?

Kyseessä on kantatie 60, eli Tampereen ohikulkutie.

7. Mikä valtatieosuus on muutettu kantatieksi ja myöhemmin takaisin valtatieksi?

Tämä osuus on Nokian ja Huittisten välinen osuus valtatietä 12. Tie on alun perin rakennettu valtatieksi 9. Kun ysitien linjaus Turun ja Tampereen välillä siirtyi nykyreitilleen, osuus Aura-Huittinen-Nokia muuttui kantatieksi 41 ja Nokia-Tampere valtatieksi 11. Nykyisin Tampere-Huittinen on osa Kouvolan ja Rauman välistä valtatietä 12.

8. Missä on Suomen lyhyin eurooppatie, kun viitoittamatonta E67-tietä ei oteta huomioon?

Lyhin tie on Enontekiön Karesuvannossa valtatieltä 21 Ruotsin rajalle ulottuva tie E45, noin 800 metriä. Tie on 200 metriä lyhyempi kuin E4 Torniossa.

9. Missä sijaitsevat ne kaksi kahden tien risteystä, joissa risteävien teiden numeroiden summa on 100?

Tiet 21 ja 79 risteävät Muoniossa. Tiet 22 ja 78 Paltamossa.

10. Missä sijaitsevat ne kaksi kahden tien risteystä, joissa risteävien teiden numeroiden tulo on 100?

Tiet 4 ja 25 risteävät Mäntsälässä ja tiet 5 ja 20 Kuusamossa.

11. Missä sijaitsevassa kahden kantatien risteyksessä kumpikin tienumero on alkuluku?

Tällaisia risteyksiä on vain yksi: teiden 79 ja 83 risteys Rovaniemen Sinetässä.

12. Mikä kantatie kahdesti ylittää 1900-luvulla käytössä olleen entisen valtakunnanrajan?

Tämä on Helsingin ja Karjaan välinen kantatie 51, joka kulkee entisen Porkkalan vuokra-alueen halki. Porkkala oli muodollisesti vuokra-alue, mutta käytännössä se oli Neuvostoliiton aluetta. Rajoilla oli rajavalvonta ja rajaloukkaukset käsiteltiin rajaloukkauksia koskevan lainsäädännön mukaisesti.