1950- ja 1960-luvulla Helsinkiin syntyi koko joukko risteysratkaisuja, joissa yhtenä elementtinä oli ympyrä. Useissa kohdissa nämä ovat enemmän arkkitehtonisia elementtejä kuin ratkaisuja silloisiin liikenteellisiin ongelmiin. Osa ratkaisuista on purettu, osaa paranneltu ja osa muutettu nykyisen ajattelun mukaisiksi liikenneympyröiksi.
Tutkitaan muutamaa esimerkkiä.
Yksi legendaarisista risteyksistä on Paciuksenkadun, Ramsaynrannan, Riihitien, Munkkiniemen Puistotien ja Huopalahdentien risteysalue, Munkkiniemenaukio. Risteys uusittiin 1960-luvun puolessa välissä: Tarvontien valmistuminen siirsi Turun suunnan liikenteen Paciuksenkadulle ja Huopalahdentielle ja liikenneympäristö ei edes tuolloin kestänyt kasvanutta liikennettä. Ratkaisuun kuuluu liikenneympyrän näköinen viritys, jonka kautta päästään kääntymään Munkkiniemen puistotieltä vasemmalle Huopalahdentielle, mikä suoraan on kielletty.
Munkkiniemenaukio. Etualalla Paciuksenkatu, joka jatkuu risteyksen takana Munkkiniemen puistotienä. Huopalahdentie erkanee oikealle.
Munkkiniemenaukio 1958
Vastaava viritys on Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä. Mäkelänkadulta etelästä ei pääse Koskelantielle länteen suoraan, vaan kääntymällä ensin oikealle ja sitten ympyrästä vasemmalle. Vaikeusastetta nostaa se, että reitti on opastettu helsinkiläiseen tapaan eli surkeasti ja kaistan valinnan kannalta aivan liian myöhään.
Koskelantien liikenneympyrä rakenteilla
Risteys nykyisin
Ulosmenoteille on niillekin tehty erinäisiä virityksiä. Itäväylästä piti tulla moottoritie Porvooseen, mutta ei tullut. Herttoniemen liittymä on liikenneympyrä, joka on paikallaan edelleen, tosin liikennevaloin ohjattuna. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, Laajasalon suuntaan matkatessa edessä oli toinen liikenneympyrä. Tämä on purettu ja liikenneympäristö on kohdassa muuttunut reippaasti.
Herttoniemi 1960-luvulla
Toinen itäsektorin ulosmenotie on Hämeentiestä haarautuva Kustaa Vaasan tie. Sen ja Hämeentien haarautumiskohta on aluksi ollut melkoisen luova. Ympyräviritys on purettu joskus 1980- tai 1990-luvulla.
Kustaa Vaasan tien alkupäätä
Keskusta-alueen legendoja on Unioninkadun, Kaisaniemenkadun ja Liisankadun risteys. Oman kuvionsa antavat risteysaluetta halkovat ratikkalinjat. Aikoinaan risteys työllisti liikennepoliiseja. Nykyisin se on liikennevaloin ohjattu.
Kaisaniemen kauhistus
Jossain määrin erikoinen ratkaisu on Mannerheimintien ja Kuusitien risteyksen ympyrä. Sille ei koskaan ole ollut varsinaista liikenteellistä tarvetta. Tosin nykyisin ympyrässä kääntyy kolmosen ratikka. Ratkaisu on uusi ja HSL:n suunnittelijajonnet eivät huomanneet, että tällä uudella päätepysäkillä ei ollutkaan tilaa matkustajien nousta. Niinpä kolmonen lähti tyhjänä ja otti matkustajia vasta seuraavalta pysäkiltä. Asia ratkaistiin pikku rakennustyömaalla, jossa oli kevyttä sivumakua: Jotta Mannerheimintietä ei olisi jouduttu kaventamaan, vaihtopysäkki bussin ja ratikan välillä siirrettiin hankalampaan paikkaan.
Mannerheimintie-Kuusitie
Varsin valloittava on Koskelassa sijaitseva kuuden kadun risteysalue Pohjolankatu-Käpyläntie-Kunnalliskodintie-Oulunkylätie-Käpyläntie-Taivaskalliontie. Viime vuosiin asti etuajo-oikeutettu reitti oli Käpyläntie-Oulunkyläntie, mutta nykyisin se on merkitty tavanomaiseksi liikenneympyräksi.
Koskelan ympyrä
Varsinainen viritys on Olympiaterminaalin edustan ratkaisu, jossa Laivasillankadun kanssa risteävät Ehrenströminkatu ja Vuorimiehenkatu. Mikäpä siinä, mutta risteyksen leikkaa lisäksi ratikkalinja. Lisäksi Olympiaterminaalin pysäköintialue purkaa liikenteensä ympyrään.
Olympiaterminaalin edustalla 1960-luvulla
Keskellä risteystä on sitten liikennevalot, jotka vaihtuvan näyttämään punaista raitiovaunun lähestyessä.
Olympiaterminaalin edustalla nykyisin
Viimeinen esimerkkimme on kaupungin rajan tuolta puolelta Tapiolasta, entisestä puutarhakaupungista, nykyisestä bunkkerinäyttelystä.
Tapiolaan tehtiin alun perin näyttävä liikenneympyrä keskelle näyttäviä Leimuniityn istutuksia. Sittemmin ympyrä muutettiin liikennevaloristeykseksi ja istutukset jätettiin ränsistymään. Tapiolan keskustan uudistustyössä (1980-luvun betoni korvataan uudella) ympyrä on rakennettu uudelleen. Erikoisuutena on se, että pysäköintiluolaan ajetaan ympyrän sisäreunan puolelta, mikä varsin epätavallisena ratkaisuna hämmentää väkeä.
Tapiolan ympyrä silloin joskus
5 kommenttia:
Älä sotke ympyröitäni :)
Samaan aikaan Oulusa oli tunnettu kompakysymys: missä Oulussa on liikenneympyrä? Oikea vastaus, ei missään. Kainuuntien ja Teuvo Pakkalan kadun risteyksessä oli kyllä jotain, mitä yleisesti luultiin liikenneympyräksi, mutta aito se ei ollut.
Olen sitä mieltä että myös Mechelinin-, Topeliuksen-, Nordenskiöldin- ja parin muun kadun välinen melkein-ympyrä olisi myös ansainnut tulla mainituksi.
Onko tuollaista Mäkelänkadun ja Koskelantien ympyrän kaltaista ratkaisua käytössä missään muualla Suomessa tai ulkomailla vai onko kyseessä helsinkiläinen erikoisuus? Kuinka hyvin raktaisu toimii (tai toimisi, jos opastus olisi kunnossa)?
Raitiovaunun kääntöympyrä Mannerheimintiellä Kuusitien liikenneympyrässä ei ollut uusi, kun kolmosen päätepysäkki pari vuotta sitten siirrettiin siihen. Siinä on ollut se kääntöraide jo 1950-luvulta saakka. Aluksi siinä oli linjan 12 päätepysäkki. Kun se myöhemmin lakkautettiin, kääntöraide oli vuosikymmenien ajan käytössä vain silloin tällöin, kun jokin linja syystä tai toisesta jouduttiin siirtämään poikkeusreitille. Mutta kyllä se on siinä ollut olemassa kaikki nämä vuosikymmenet.
Juu, kääntöraide on ollut siinä ns. aina. Ei kai blogin tekstistä saanut sitä vaikutelmaa, että se olisi siihen nyt vasta rakennettu? Järjestelynä kolmosen päätepysäkin laittaminen ympyrään on uusi.
Lähetä kommentti