16.5.2020

Hagalundintie

Yksi vahvimmista Helsingin seudun kasvun symboleista on Hagalundintie. Kartanoiden välisistä pikkuteistä ensin seudulliseksi maantieksi ja sitten yhdeksi maan vilkkaimmista kulkuväylistä.

Puhumme siis Länsiväylän ja Turuntien välisestä tiestä, joka nykyisin paremmin tunnetaan osana Kehä ykköstä.


Leppävaara 1960

Tien kaavanimi on säilynyt Hagalundintienä. Jostain syystä Turunväylän ja Turuntien välinen ns. Maxin suora on nykyisin Mestarintietä, mutta Teillä ja Turuilla nostaa jalkaa moiselle ja kieltäytyy hyväksymästä nousukasmaisia nimenmuutoksia.

Laajalahden länsiranta oli aikaisemmin melko erinäköinen kuin nykyään. Asutuksen keskipiste oli Leppävaara. Se oli jakautunut kahtia: Radan eteläpuolelle ja Ruukinrantaan perustettiin vuonna 1921 Albergan taajaväkinen yhdyskunta. Mukaan ei huolittu radan pohjoispuolen suomenkielistä väestöä, ties vaikka punikkiaate olisi lähtenyt leviämään. (Taajaväkinen yhdyskunta on vuoteen 1955 käytössä ollut kuntamuoto: epäitsenäinen kunta, jolla oli emäkunnan sisällä rajoitettu itsehallinto ja verotusoikeus.) Etelämpänä sijaitsivat Otaniemen ja Hagalundin kartanot.

Valtio osti vuonna 1948 Otaniemen kartanosta 107 hehtaaria maata Teknillisen korkeakoulun uudeksi campukseksi ja hieman myöhemmin Väestöliitto suuren osan Hagalundista Tapiolan rakentamista varten. Nämä kaupat sinetöivät Hagalundintien vähittäisen synnyn.


Tapiolan ja Otaniemen seutua 1960. Hagalundintietä ei vielä ole

Yhtenäistä tieosuutta saatiin kuitenkin odotella aina 1960-luvulle. Leppävaaran päätä rakennettiin osana Tarvontien rakentamista ja eteläpäässä maisema muuttui Jorvaksentien muuttuessa moottoritieksi muutama vuosi myöhemmin.

Aluksi oli suo, kuokka ja kaksikaistainen paikallistie. Leppävaarassa oli tien pohjoispäässä tasoristeys, joka kyllä jo 1960-luvun alkupuoliskolla vaihtui ylikulkusillaksi.


Leppävaaran tasoristeys

Tien reunoilla on tapahtunut yhtä jos toista. Yksi aikakirjoihin jäävä tapahtuma oli vuonna 1971, jolloin Leppävaaran aseman eteläpuolelle valmistui Maximarket, joka oli kooltaan ja toiminta-ajatukseltaan jotain aivan ennen näkemätöntä. Ennen näkemätön oli myös kauppaliikkeen avajaisillan ruuhka, josta Hagalundintie ei selvinnyt alkuunkaan.


Maximarket Etelä-Leppävaaran peltoalueen reunalla. Rata ja Turuntie ylitetään sillalla.

Maxia aikaisemminkin tapahtui. Hagalundin navettaan tuli vuokralaiseksi Tapiolan Autokeskus Oy, joka kauppasi lähinnä Datsun-merkkisiin autoihin varaosia maahantuojan hintoja oleellisesti halvemmalla. Mainoslauseensa "harakirihintoitoihin" mukaan ensin liikettä ja sittemmin koko halpatuontibisnestä kutsuttiin yleisnimellä "harakiri". Datsunin virallista maahantuojaa Autokeskus Oy:tä otti pannuun ja se kampanjoi kilpailijaansa vastaan muun muassa lehti-ilmoituksin.


Harakirin mainontaa

Seutukunnan kasvettua tie rakennettiin nelikaistaiseksi 1980-luvulla ja koko osuus Karhusaaresta Itäkeskukseen sai nimen Kehä I.

Turunväylän liittymä osoittautui melkoiseksi pullonkaulaksi, mutta sitä ei nelikaistaistamisen yhteydessä kovin paljon parannettu, vaan siihen jäi vasemmalle kääntyviä valo-ohjattuja liikennevirtoja. Liittymää parannettiin toistamiseen, mutta lopputulos oli susi. Vasta kolmas yritys tuotti verraten hyvän lopputuloksen. Tästähän on koeajoraporttikin vuodelta 2011: Teillä ja Turuilla testaa - Kehä I Leppävaarassa


Turunväylän eli Tarvontien eli ykköstien sekä Hagalundintien liittymä alkuperäisasussaan

Mutta eipä tuo möyriminen pääty. Vastikään on valmistunut tieosuuden eteläpäähän melkoinen kompleksi, jossa Kehä I on viety tunneliin. Paraikaa on menossa raidejokerin rakentaminen ja siinä yhteydessä rakennetaan Turvesuontien risteys eritasoliittymäksi. Pahin pullonkaula eli Kalevalantien liittymä jää vielä Pandoran lippaaksi, jonka aukaisuun ei tunnu kenelläkään olevan rohkeutta.


Keilalahti 1950


Keilalahti 2020


Raidejokerin tuleva kaareva silta

11 kommenttia:

tienkäyttäjä kirjoitti...

Ah, Kehä I - tie, jolla pääsi Suomessakin ennen koronaa kokemaan samanlaisia ruuhkia kuin suuressa maailmassa.

Turunväylän ja Länsiväylän väliset eritasoliittymät siirtyivät ajallisesti paljon eteenpäin Kehä II:n valmistuttua, koska Kehä II siirsi liikennevirtoja pois Kehä I:ltä. Jo tehdyt ja tekeillä olevat eritasoliittymät syntyivät muiden hankkeiden kylkiäisinä: Keilaniemen tunneli tehtiin länsimetron vuoksi, jotta Keilaniemeen voidaan rakentaa tornitaloja. Laajalahdensolmu taas aikaistui Raide-Jokerin ansiosta: tuo kuvassa rakenteilla oleva Raide-Jokerin kaareva Räisälänsilta menee suunnilleen Kehä I:n vanhassa tasossa ja Kehä I pitää siirtää sen vuoksi syvään kallioleikkaukseen, jolloin hukkarakentamista vältetään tekemällä eritasoliittymä samalla. Louhintatyöt tuolla on parhaillaan meneillään ja kallioleikkaukset ovat aika näyttäviä.

Kehä I:n länsipään ainoaksi liikennevaloristeykseksi jää tuo mainittu Kalevalantien risteys. Siihen suunniteltu eritasoliittymä (Maarinsolmu) odottaa Espoon päätöstä, tunneloidaanko Kehä I Otasolmun ja Maarinsolmun välillä Hagalundinkallion tunnelilla. Jos tunneli tehdään, tulee Maarinsolmuun viimeisimpien suunnitelmien mukaan käytännössä kaksi eri liittymää yhteen: Kalevalantien liittymä ja haarautuma pohjoisesta päin Kehä I:n nykyisen linjauksen kohdalle tulevalle kadulle. Keilaniemen tunnelin yhteydessä Otasolmun pohjoispuolelle tehtiin väliaikainen silta Kehä I:n yli, joka jää tarpeettomaksi kun/jos paikalle tulee tunneli. Saa nähdä, kuinka kauan väliaikaisuus kestää...

Kehä I:llä on liikennevaloristeyksiä jäljellä myös itäpäässä. Myllypuron eritasoliittymä tuntuu olevan myötätuulessa. Aivan itäisin kohta Itäkeskuksessa on Helsingin katua ja sinne on nähty suunnitelmia jos jonkinnäköisiä viritelmistä, mutta toteutuksesta ei ole tietoakaan.

Elyas kirjoitti...

Apropoo, tuossa Leppävaaran vuoden 1960 kartassa näkyy likipitäen kadonnutta kansanperinnettä. Pysäkiltä luoteeseen on karttamerkin mukaan ollut saven tai mudan ottopaikka. Nykyisellään ei karttapaikasta löydy edes sellaisen karttamerkkiä.

Yllättävän tehottomasti rakennettu tuo Leppävaara nykypäivänä. Peltoa, urheilu- ja virkistysaluetta ynnä muuta mitä voisi mukavasti jalostaa asuinalueeksi, kun kerran radanvarressa ollaan. Kouluja sen sijaan on riittävästi. Laskin kuusi kappaletta kouluja noin kilometrin säteellä.

Keskustellaanko pääkaupunkiseudulla lainkaan Vermon/Talin alueen ottamisesta asuntorakentamisen käyttöön? Luulisi noin hyvien tonttien kiinnostavan gryndereitä.

tienkäyttäjä kirjoitti...

Sanonta "Espoo on kaupunkioikeudet saanut moottoritien piennar" ei tule tyhjästä. Metsää on paljon ja asutus keskittynyt teiden 51, 1, 110 ja 120 varsille.

Espoossa rantaradan asemista Leppävaaran ympärillä on kaikkein eniten maankäyttöä. Leppävaarassa radan eteläpuolelle 2000-luvulla entisen Maxin tilalle rakennettu uusi alue on itse asiassa espoolaiseksi yllättävän kaupunkimaista.

Kehä I:n itäpuolella Perkkaa laajenee parhaillaan Vermoa kohti. Helsingin puolella Tali taas on pyhä lehmä: sen golfkenttä on isokenkäisten suojeluksessa.

Matti Grönroos kirjoitti...

Toisin kuin usein esitetään, Helsingin seudulla ei ole pulaa maasta. Sen ovat havainneet kaikki, jotka ovat joskus laskeutuneet lentokoneella Helsinki-Vantaalle muualta kuin kaakon suunnasta. Koko Suomen väestö mahtuisi sellaisen puoliympyrän alueelle, jonka säde on 25 kilometriä ja jonka keskipiste on Erottajalla, ja asukastiheys olisi Lauttasaaren luokkaa. Lauttasaarta ei yleensä pidetä kovin tiuhaan asuttuna. Tapiolan asuinalueiden tiheyttä normina pidettäessä sädettä pitää jatkaa viitisen kilometriä. Siksi Espoossa ei harjoiteta Helsingin kaltaista itsetarkoituksellista tiivistämistä.

Talistahan keskustellaan jatkuvasti, mutta lähinnä muodon vuoksi. Sikaporvareilta pitää ottaa golfkenttä pois. Se, mitä tilalle, on vähemmän merkityksellinen seikka.

Vermoon taas rakennetaan parhaillaankin. Seutukunnan huonoimpia tontteja, korkeus meren pinnasta metri-pari ja maaperä osapuilleen kehnointa mahdollista: luokkaa 5 (savea 13-25 m) ja 6 (yli 25 m). Käytännössä rakentamistapa on laiva, jonka näkyvät osat ovat asuinrakennuksen näköisiä. :-)

Matti Grönroos kirjoitti...

Mitä tulee iänikuiseen Espoo ja moottoritie -länkytykseen, todetaan seuraavaa:

Espoo, kaksi moottoiritietä, kokonaispituus 33 km, 106 m/km2 maapinta-alaa
Helsinki, viisi moottoritietä, kokonaispituus 30 km, 141 m/km2
Vantaa, neljä moottoritietä, kokonaispituus 32 km, 133 m/km2

Leppävaara on kaavoitettu niin tiheäksi kuin valtio on aikanaan sallinut. Ministeriö hylkäsi melkein kaikki Espoon tekemät kaavaesitykset liian raskaina.

tienkäyttäjä kirjoitti...

Espoon pilkkasanonta ei käsittääkseni tule moottoriteiden määrästä vaan siitä, että pitkään Espoo oli lähinnä sekalainen kokoelma pientaloalueita ja kerrostalolähiöitä moottoriteiden (ja mt 110:n) varressa. Espoo tosin on tällä vuosituhannella laittanut urbanisoitumisvaihdetta päälle. Leppävaara oli siitä ensimmäinen esimerkki ja nyt Etelä-Espoossa on sama kehitys menossa.

Hesari julkaisi tänään kaksikin juttua liittyen moottoriteihin Espoossa. Ensimmäisessä taivasteltiin, kuinka Väylä ei salli Länsiväylälle ja Turunväylälle niin tiheitä liittymävälejä mitä Espoo haluaisi, koska Väylä haluaa suojella pitkämatkaisen liikenteen sujuvuutta. Piispansillalta Väylälle kelpaavat rampit itään/idästä maksaisi 20 - 30 miljoonaa, koska ne pitäisi viedä Kehä II:n ramppien yli. Toisessa pyöriteltiin Turunväylän ruuhkautumista, kun sen varteen rakennetaan lisää.

Toffee147 kirjoitti...

Mutta se tuntuu erikoiselta, että Turvesolmussa on rampit ainoastaan Helsingin keskustan suuntaan, vaikka tarvetta olisi ollut myös lännen suunnan rampeillekin. Eikä selitykseksi käy, että Turun suunnan rampit olisivat olleet liian lähellä Kauniaisten liittymää, sillä Turvesolmu on melko tarkalleen puolessa välissä Kehä I:n ja Kauniaisten liittymiä.

Matti Grönroos kirjoitti...

Kyllähän se totta on, että Turveradantien liittymä on aivan liian lähellä kehäykkösen liittymää. Varsinkin poistuminen liittymään Helsingin suunnasta on tehtävä jokseenkin kieli keskellä suuta, kun pitää vain muutaman sadan metrin matkalla vaihtaa kehältä liittyvän kiihdytyskaistan ylitse samalla, kun kiihdyskaistalla silmät kiiluen laitetaan tossua pohjaan.

Liittymän geometria oli pitkällisen Espoon ja valtion välisen kiistan kohde, ja kiista taisi käydä enempi periaatteelliseksi. Homma olisi pitänyt toteuttaa kokoojaramppien avulla kuten esimerkiksi Tampereen spagetti ja sen länsi- ja eteläpuoleinen naapuri (liittymät 39, 40 ja 41).

KristiinaS kirjoitti...

Oi-oi, muistan kun Hagalunintie oli vain pahainen hiekkatie. Etsin kuvaa Laajalahden radioasemasta ja sen kahdesta mastosta mutta mistään ei löydy, ei. On se kumma kun kaikenhan pitäisi nyt löytyä internetin syövereistä.
Ja se Maxi-market, huhhuh. Oli oikea amerikanihme. Ostoskärrytkin pysyi paikallaan vaikka se kummallinen 'rullaton rullaporras' meni ylöspäin.

kasper.joonatan kirjoitti...

Mitä on Maxi-marketin paikalla nyt? Kristiina: sama oli Eka-marketissa Tampereella. Pikkupoikana ihmettelin suuresti miten ostoskärryt pysyivät paikallaan.

Matti: asian vierestä jämppäämistä: Kuninkaantammeen ei ole opasteita kolmostieltä. Kyselin asiaa eri viskaaleilta ja ilmeisesti Vantaa ei halua, että kukaan ajaa Kuninkaantammeen heidän kauttaan. Asia kuulemma korjaantuu "joskus tulevaisuudessa" kun uusi liittymä valmistuu. Mutta minua kiinnostaa että jos ajaa keskustasta Kuninkaantammeen niin mitä kautta? Ja varsinkin, että kun Helsinki kaavoittaa ja rakentaa uuden alueen niin miksi eivät tule miettineeksi sellaista juttua kuin opasteet?

Matti Grönroos kirjoitti...

Maxin sijaintia avataan tässä: https://youtu.be/IE1mIwGpYSU

Kuninkaantammi on vähän hankala paikka, kun kolmostie on valtion ja ainoa julkinen kulku alueelle on Vantaan alueen kautta. Helsingillä on tapana suhtautua naapureihinsa vähän alentuvasti ja ehkä Vantaa on päättänyt laittaa vähän kapuloita rattaisiin aivan periaatteesta. Sulassa sovussa kolmikantaisesti suunnitellen on kyllä mahdollista saada aikaan järkeviä ratkaisuja.

Mitä liittymiin tulee, on hullua suunnitella omaa eritasoliittymää moiselle alueella puolen kilometrin päähän olemassa olevasta vain siksi, että sattuu olemaan kunnanraja välissä.