3.5.2020

Liikennevirhemaksu

Kesäkuun 2020 alusta voimaan astuva uusi tieliikennelaki vähentää rikoksia Suomessa ehkä noin 80 prosenttia. Harvalla lailla on noin dramaattisia vaikutuksia.

No, tilasto on niin kuin se luetaan. Kyse on siis siitä, että lievemmät liikennerikkomukset eivät enää ole rikoksia, vaan tekoja, joista määrätään hallinnollinen liikennevirhemaksu.

Samalla melkoinen määrä rikoksia siirtyy sellaisiksi, joista on vastuussa tekoon käytetyn ajoneuvon omistaja tai haltija. Toisin kuin bernervetoinen liikenne- ja viestintäministeriö olisi halunnut, meno ei kuitenkaan ole samanlaista kuin pysäköintivirhemaksujen osalta, vaan virheeseen syyllistynyt joko todennetaan tai kuvataan. Lakitekstiä muutettiin eduskunnan perustusvaliokunnan kannanoton perusteella. Kameratolppakuvista voi siis edelleenkin väittää, että tuo en ole minä, mistä sitten alkaa prosessi.

Toisin kuin essonbaarinparlamentti kertoo, ilmiantovelvollisuutta ei ole. Jos teko kiistetään, poliisi sitten alkaa esitutkinnan kuljettajan selvittämiseksi.



Komiikan puolelle käännytään kuitenkin, kun mennään yritysautojen osastolle. Tieliikennelaki kertoo, että jos auton omistajana tai haltijana on muu kuin luonnollinen henkilö, vastuussa on yrityksen käyttövastaava. Tämän vapautuakseen vastuusta pitää osoittaa, kenen käytössä auto tekohetkenä oli. Käyttövastaavalla on siis ilmiantovelvollisuus, ja sen lisäksi hänellä pitää olla reaaliaikainen tieto siitä, ajoiko firman autoa sillä keikalla asentaja Dupond vai asentaja Dupont.

Komiikaksi se menee siksi, että per yritys käyttövastaavia voi olla vain yksi. Luoja paratkoon sitä ison firman käyttövastaavaa, joka lomansa aikana saa pöydälleen pinon sakkolappuja tiedonantoja firman autoilla ajelleiden liikennevirhemaksun määräämisestä. Reagoida pitäisi kahdessa viikossa ja valitusaikakin kuluu umpeen 30 päivässä. Sitten on kivaa mennä kotiin ja sanoa puolisolle, että ensi vuonna sitten ei mennäkään Kanarialle, vaan maksetaan näitä muutamaa sataa liikennevirhemaksua.

Oma kysymyksensä on sitten se, että valitukset eivät menekään enää käräjäoikeuteen, vaan hallinto-oikeuksiin. Hallinto-oikeuksien kyky ei ole riittänyt edes sinänsä kohtalaisen selkeiden pysäköintivirheiden ratkaisuun, vaan ulos on tullut aivan mitä sattuu. Yksi päättää yhtä ja toinen toista. Niitä sitten on Korkein hallinto-oikeus varsin mallikkaasti viime vuosina oikonut sen jälkeen, kun sille siihen luotiin mahdollisuus.

Katsotaan, katsotaan. Sillä ennustuksella, että sählinkiä tulee riittämään, tuskin vedonlyönnissä pääsee kovin suurille kertoimille.



2 kommenttia:

tienkäyttäjä kirjoitti...

Käyttövastaavalla saa olla palkkaus kohdillaan, ettei jää nettomaksajaksi :) Tässä varmaan ajetaan firmoihin pakkodigitalisaatiota ja sähköisiä ajopäiväkirjoja, jolloin todellisen kuljettajan selvittäminen on helppoa. Isot firmat voivat myös jakaa autojen omistuksia tytäryhtiöillensä, jolloin käyttövastaavia voi olla enemmän. Tässä voikin käydä niin, että julkishallinto ampuu itseään omaan jalkaansa: ketterien kuljettajan tallentavien ratkaisujen käyttöönotto on varmaan kaikkein hitainta julkisella sektorilla.

Antti kirjoitti...

En ole juristi ja näkökulma menee jo ohi tämän blogin aihepiiristä, mutta yrityksen käyttövastaavan tehtävä on kyllä mielenkiintoinen myös työlainsäädännön näkökulmasta. Millä edellytyksillä työnantaja voi velvoittaa työntekijää tuollaiseen tehtävään, johon kuuluu muiden törttöilyjen ottaminen lähtökohtaisesti omalle kontolleen? Itse en ainakaan kovin helposti moiseen suostuisi varsinkaan, jos yrityksellä ei ole jotain pomminvarmaa systeemiä selvittää, kuka firman kotteroa milloinkin on ajanut.

Onko laki muuten tuollaisenaan voimassa myös autovuokraamoilla? Jos vuokra-autolle on ilmoitettu useampia kuljettajia, vuokraamon on vaikea tietää, kuka heistä autoa on milloinkin ajanut. Ja aivan tavatonta ei liene sekään, että vuokra-autoa lopulta ajaa joku muu kuin vuokraamolle ilmoitettu kuljettaja. (Viimeisimmässä tapauksessa auton vuokraaja toki rikkoo vuokrasopimuksen ehtoja.)

Hallinto-oikeuksien osalta oma lukunsa on tietysti 260 euron oikeudenkäyntimaksu. Rajatapauksissa kovin pientä rikesakkoa (tai mikä ikinä sen nimi jatkossa onkaan) ei välttämättä viitsi riitauttaa. Toivottavasti tämä ei ole lakimuutoksen tavoite.