Kun vuonna 1962 valmistui Suomen ensimmäinen moottoritie Tarvontie ykköstien uudeksi linjaukseksi, tieosuudella oli vain kolme eritasoliittymää, jokainen Espoossa: Leppävaaran, Mankkaan ja Bembölen liittymät. Nämä kaikki ovat saaneet uusia nimityksiä: Leppävaaran liittymän eli Kehä I:n risteyksen virallinen nimi on Leppäsolmu, Mankkaan liittymä tunnetaan nykyisin Nihtisiltana ja kun Bemböleen on tullut omiakin liittymiä, kolmas on Lehtimäen liittymä. Tosin useimmat taitavat tuntea sen Ikean liittymänä.
Aluksi Lehtimäessä oli melko hiljaista. Risteävä tie oli Suuri Rantatie, eli vanha maantie, joka Kirkkonummen ja Espoon välillä oli jäänyt elämään hiljaiseloa ensin Jorvaksentien valmistuttua ja sitten Porkkalan luovutuksen katkaistua reitin.
Lehtimäen liittymä 1970-luvun alussa. Etualalla Ikean tontti; liittymän vastakkaisessa neljänneksessä muun muassa K-Raudan.
Kuitenkin muutaman vuoden kuluttua Tarvontien valmistumisesta liittymälle löytyi paljon uutta käyttöä, kun ohikulkutie eli ulkokehä valmistui. Tämä sai myöhemmin viralliseksi nimekseen Kehä III. Tie hipoi Bembölen kylän ydinalueiden reunoja, ylitti Tarvontien Lehtimäessä ja jatkui Espoon kirkon ja Muuralan välistä kohti lounasta.
Lehtimäki Kehä III:n valmistuttua
Varsin pian rupesi autojen lukumäärä kasvamaan rakettimaisesti ja aiemmin kovin väljät väylät eivät enää niin väljiä olleetkaan. Parinkymmenen vuoden ajalle arvioidut kasvuluvut näyttivät pahoilta ja niin Tarvontiekin joutui uudelleen suunnittelupöydälle.
Kehää Lehtimäen kohdalla
Vuonna 1973 Tie- ja vesirakennushallitus julkaisi yleissuunnitelman Munkkivuoren ja Gumbölen välisen osuuden parantamiseksi. Moottoritiehän oli vastikään saatu valmiiksi Lohjanharjulle saakka ja nyt palattiin pohtimaan vanhinta osuutta.
Suunnitelma perustui ennen energiakriisejä vallinneeseen ajatteluun, jossa karttaharjoituksin peitettiin teiden ja katujen verkostolla. Yleissuunnitelman muutamat spagetit ovat melko messeviä.
Toisaalta suunnitelma oli kyllä pohdittu, koska valtaosa sen ajatuksista on myöhemmin toteutettu; moni astetta kevyempinä mutta kehäteiden osalta raskaampina. Isoin ero on se, että Jondalin liittymää Kauniaisten kohdalla ei koskaan ole toteutettu. Sen sijaan rakennettiin Tuomarilan suuntaisliittymä oleellisesti vaatimattomampana, mutta sitäkin tärkeämpänä.
Lehtimäki rupesi olemaan varsin pian ongelma liikennemääriensä takia. TVH piirsi paikalle hienon spagetin. Jos se olisi toteutunut, paikalla ei nykyisin olisi nykymuotoista Ikeaa eikä myöskään isoa K-Rautaa.
Yleissuunnitelman ehdotus Lehtimäen liittymäksi
Suunnitelmassa tuotiin ensi kertaa esille vaihtoehto, jossa Kehä III siirrettäisiinkin Lehtimäestä länteen, Muuralan toiselle puolelle. Näinhän sitten tapahtuikin. Tiedossa oli pitkä urakka, koska Kehä III parannettiin kahdessa vaiheessa: Kohta ensimmäisen päätyttyä lähdettiin tekemään tietä nelikaistaiseksi, mikä teki ykköstien liittymänkin monimutkaiseksi.
Suunnitelma uudeksi Lommilan liittymän länteen siirretyn Kehä III:n kohdalla
Toteutunut Lommilan liittymän ensimmäinen versio. Huomaa, että ratkaisu on osapuilleen peilikuva suunniteltuun verrattuna. Näin saatuiin useampi pääsuunta hoidetuksi ilman kääntymistä vasemmalle vastaantulevan liikennevirran poikki.
Kehä III:n Lommilan liittymän ensimmäinen versio oli kuusiramppinen puolineliapila. Kun Kehä nelikaistaistettiin, ymmärrettiin onneksi rakentaa liittymä uusiksi ja tehdä siitä muodoltaan 3/4-turbiini, jossa tärkeimmät vasemmalle kääntyvät suunnat kulkevat puolisuoria ramppeja. Koska tiet kohtaavat pienessä kulmassa, muotoa ei välttämättä heti hahmota turbiiniksi. Samasta syystä Kehältä lännestä Turun suuntaan kulkeva puolisuora ramppi tekee yli 180 kaarroksen.
Lommilan liittymä versio 2
Lommilan liittymän rakentamisen yhteydessä Lehtimäen liittymästä poistettiin läntiset rampit bussiramppeja lukuun ottamatta. Näin Tarvontien Kehä III:n sisäpuolen nykyisestä seitsemästä liittymästä neljä on suuntaisliittymiä, joissa on rampit Helsingin suuntaan. Tämä heijastaa tien alkupään kaupunkimoottoritieluonnetta.
Lehtimäen liittymä nykyisellään. Bussipysäkit ovat vaihtopysäkkejä Helsinki-Vantaan lentokentän liityntävuoroille.
5 kommenttia:
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä tunnen tuon Ikean liittymän Lommilan liittymänä, tässä blogissa Lommilan liittymä on taas viereinen Kehä III:n liittymä.
Nuo bussipysäkit tässä kohtaa eivät enää ole vaihtopysäkkejä lentokentälle. Vainion Liikenne on siirtänyt vaihdot Turvesolmuun eikä muut bussifirmat enää ajakaan Turusta Helsinki - Vantaalle.
En tiedä olenko ainoa, mutta minusta monet 1960–1970-luvun spagettisuunnitelmat ovat kyllä näyttäviä, mutta usein tulee mieleen, että yhtä toimivan tai toimivamman liittymän saisi aikaan halvemmallakin. Usein karttaharjoituksissa (ei nyt välttämättä juuri tämän postauksen tapauksessa) näkyy esimerkiksi rampeissa hyvin jyrkkiä mutkia, tienkäyttäjän kannalta epäloogisia ratkaisuja jne. Eli vaikka energiakriisit varmasti olivatkin pääsyy monien suunnitelmien hylkäämiseen, olisiko oma vaikutuksensa myös sillä, että on opittu tekemään yhtä hyvät (tai ainakin riittävän hyvät) ratkaisut pienemmin kustannuksin? (Oma lukunsa ovat tietysti ratkaisut, joissa on säästetty liikaakin.)
Energiakriisi tosiaankin aiheutti jälkikäteen nähtynä hyödyllisen aikalisän. Kymmenen vuoden hiljaiselon aika ymmärrys tiesuunnittelusta kasvoi laajasti ja opittiin tulkitsemamaan paremmin sillaisia ilmiöitä kuin kaarteiden dynamiikka, risteyksien konfliktitilanteet ja sekoittuminen.
Riemuspagettien piirtely voidaan nähdä aikakauden ilmiönä. Niitähän kuitenkin toteutettiin vain muutama, muun muassa Kyminlinnaan ja Helsinkin Kivikkoon. Tyypillisin eritasoliittymäratkaisu kuitenkin oli risteävien teiden rakentaminen eri tasoon ja teiden välille rakennettu yksi kulkutie, joka kummastakin päästä päättyi T-risteykseen.
Itse opetellessani ajamaan 1990-luvun lopulla muistelen käytetyn ilmaisua "vanhan Kehä III:n liittymä".
On ehkä vain hyvästä, että liittymistä käytetään numeroita. Etenkin Espoossa nimistötyö on perinteisesti ollut keisarin uusien vaatteiden tykitystä kaikkine avaruuskatuineen, kalamaijoineen ja äraportteineen. Hupaisia ovat nämä eritasoliittymille (paitsi Nihtisillalle) annetut solmu-nimet, joita todennäköisesti kukaan ei käytä arkikielessä.
Mainitun liittymän nimi Espoon karttapalvelussa on Lommilansolmu, mutta risteyssillan nimi on Lehtimäensilta. Logiikkaako, mene ja tiedä. Kehän ja Turunväylän liittymä on Espoonsolmu, mikä nimenä on lähinnä pöljä, koska solmuja on Espoossa yli 30 kappaletta.
Lehtimäenkään nimi ei alun perin ole ollut vanhan Kehä III:n liittymä jo siksi, että Kehä III on uudempi kuin Tarvontie eli Läntinen moottoritie eli Turunväylä. Ja kun Kehän siirrosta on kolmisenkymmentä vuotta, seudulla on paljon väkeä, joka sellaisesta nimestä lähinnä hämmentyisi.
Lähetä kommentti