23.9.2021

Kadonneen valtatien metsästys

Vuonna 1938 lukkoon lyöty valtatieverkko oli aika hyvin pohdittu, mikä näkyy siinä, että sen perusratkaisu on edelleenkin olemassa. Uusia valtateitäkin on tullut varsin maltillisesti. 

Osa teistä on jäänyt sivuun syystä tai toisesta. Tarkastellaan, mitä niille tieosuuksille kuuluu. Tällä kertaa jätetään pois laskuista kaikki se, mikä liittyy moottoriteiden rakentamiseen ja sotien jälkeisiin rajamuutoksiin. Koko verkosto on uudelleenrakennettu, mutta jos uusi tie seuraa varsin hyvin vanhaa, sitä ei tänään käsitellä.

Ykköstie on siitä mielenkiintoinen, että ennen 1930–1940-lukujen rakennustyötä Helsingin ja Turun välillä ei ollut yhtä luontevaa reittiä. Rahat loppuivat tuolloin ja niinpä Turun ja Salon välisen tien rakentaminen jäi myöhemmin tehtäväksi. Salosta Halikon, Hajalan ja Paimion kautta Piikkiön Tammisiltaan kulkenut entinen ykköstie on pilkkoutunut useaksi yhdystieksi: 2241, 2351, 2352 ja 2340. Mukava cruisailutie muuten.

Kakkostietä on varsin merkittävästi siirretty kahdesti. Pääosin 1950-luvulla tehty kokonaan uusi linjaus Helsingistä Karkkilan ja Vorsan kautta Huittisiin jätti Nummen-Someron-Loimaan linjauksen sivuun. Tie kulki yhdessä ykköstien kanssa Saukkolaan, josta se haarautui luoteeseen. Nykyiset tiet ovat 1253, 125, 280, 52, 213, 2101 ja 12713.

Toinen iso muutos oli 1970-luvulla tehty uusi reitti Vihdin Palojärveltä ykköstieltä lähelle Karkkilan rajaa Olkkalaan. Mutkaisen, mäkisen ja kapean Tannerintien sivuun jääminen pidensi matkaa Helsingistä Poriin seitsemän kilometriä. Sujuvuutta tuli lisää senkin edestä, samoin asialliset yhteydet Helsingistä Nummelaan ja Vihtiin. Sivuun jäänyt osuus on nykyisin seututie 120.

Kolmostie linjattiin Lopen ja Janakkalan metsien kautta ja Vanajanselän itäpuolta, jotta se ei kilpailisi rautatien kanssa. Tosin Hämeenlinnan ja Tampereen väli kulki ikivanhaa Hämeenlinnan-Tammerforsin-Ulvilan tietä. Helsingistä Klaukkalaan saakka tie on pirstoutunut katuverkkoon. Klaukkalasta Lopelle kuljetaan nykyisin tietä 132, Launoseen kantatietä 54 ja sieltä Hämeenlinnaan teitä 2873 ja useampaa Janakkalan viisinumeroista yhdystietä ja lopuksi Hämeenlinnan katuverkkoa Hattelmalan harjun huipun kautta. Hämeenlinnasta Tampereelle vanha reitti on nykyisin kantatie 57, valtatie 12 ja seututie 339.

Nelostie ja viitostie kulkivat ennen yhtä matkaa Hyrylään, jossa niiden tiet erkanivat, näin leikkisästi ilmaistuna. Helsinki-Hyrylä-Hyvinkää on nykyisin kantatie 45. Hyvinkäältä Padasjoelle päästään teitä 290, 2892, 54, 2951 ja 3191 ja 53. Samaan karttaan on merkitty viitostien vanha reitti Hyrylästä Järvenpään, Ohkolan, Mäntsälän ja Orimattilan kautta Lahteen: Nykyisin 145, 1456, 140, 1633, 11770, 1635, 164 ja 167.

Lammin reitti hylättiin 1960-luvun alkupuolella ja tie linjattiin Lahden kautta. Sinisellä merkitty osuus Lahden ja Padasjoen välillä oli aluksi kantatie 58. Nyt Päijänteen itäpuoleinen nelostie on valtatie 24 Lahdesta Jämsään ja edelleen valtatie 9 Jyväskylään.

Pohjois-Pohjanmaalla Pulkkilan tienoilla nelostietä oikaistiin kahdesti: Ensin Kärsämäeltä suoraan Pulkkilaan (punainen). Nykyisin reitillä ovat tiet 28, museotie 8000 ja kantatie 88. Sinisellä merkitty osuus Pulkkilasta Vornaan jäi Uljuan tekojärven alle ja jäljelle jäänyt osuus on seututietä 821. 

Ivalosta Petsamoon vienyt nelostie linjattiin uudelleen Inarin ja Kaamasen kautta Karigasniemelle. Kun Kaamasen ja Utsjoen välinen tie oli saatu uudelleen rakennetuksi ja Utsjoelle silta Norjaan valmiiksi, nelostiekin viitoitettiin Utsjoelle. Karigasniemen tie sai numerokseen 92.

Kuutostien suurimmat muutokset liittyvät Moskovan rauhan rajanvetoon, jotka johtivat tien linjaamiseen Sortavalan asemesta Joensuuhun. 1990-luvulla Joensuun ja Kajaanin välinen valtatie 18 muutettiin kuutostieksi. Tämän osuuden pohjoispäässä linjaus on muuttunut kahdesti: Ensin Nuasjärven pohjoispuolelta eteläpuolelle (punainen) ja entinen valtatie kantaa nykyisin numeroita 889 ja 8890. Sinisellä merkitty muutos kantatieksi 76 liittyy Juurikkalahden-Eevalan tienoikaisuun, jota joitain aikoja sitten on esitelty otsikolla Vuokatin parturointi.

Alkuperäinen seiskatie säilytti linjansa varsin hyvin. Haminan ja Vaalimaan välinen Klamilan kautta kulkeva tienmutkanäyttely oikaistiin jo varsin varhaisessa vaiheessa ja on nykyisin yhdystie 3153.

Kasitien merkittävimmät muutokset ovat Pohjanmaalta. Tie kulki aikaisemmin Nykaabin eli Uudenkaarlepyyn kautta, mutta Jeppis eli Pietarsaari jäi sivuun. Vanha linjaus on teinä 7270, 749 ja 7492.

Raahesta Liminkaan tie kulki Siikajoen ja Lumijoen kautta nykyistä tietä rannan tuntumassa 813 ennen kuin Revonlahden kautta kulkeva suomaita halkova suora tieosuus valmistui.

Turun ja Jämsän välisen ysitien alkuperäisestä linjauksesta ei ole jäljellä juuri enää muuta kuin Turun ja Auran sekä Oriveden ja Länkipohjan välinen osuus. Tie on myös saanut satoja kilometrejä lisää pituutta.

Auran-Huittisten-Nokian osuus kulkee nykyisin teitä 41, 12, 252, 249 ja 2505 ja edelleen katuverkkoa Pispalanharjua Tampereelle. Tampereelta reitti Kangasalan kautta Orivedelle kulkee seututietä 339 ja edelleen maan pisimmän kantatien 58 alkuosaa. Komea shikaani Länkipohjan ja Jämsän välillä kostuu teistä 343 ja 6031.

Valtatie 13 Jyväskylän ympäristössä saanut kahdesti uuden linjauksen. Jyväskylän pohjoispuolella Uuraisten kautta kulkeva reitti esiintyy numeroilla 630 ja 6304. Kangasniemen-Lievestuoreen tien valmistuttua vanha tie Toivakan kautta jäi sivuun ja nykyisin kantaa numeroita 4421, 618 ja 644.

Valtatien 16 kohtaloksi on tullut typistäminen. Tie numeroitiin ennen Vaasasta alkaen, mutta kun valtatietä 18 työnnetään kuin käärmettä pyssyyn, numerointi Vaasan ja Ylistaron väliltä poistettiin ja korvattiin tien 18 kilvillä.

Ainoa kokonaan lakkautettu valtatie Karjalaan jääneen 15:n lisäksi on valtatie 19 Iisalmen ja Pulkkilan välillä. Se muuttui kantatieksi 88 Iisalmi–Raahe. Sitoutumisesta muutoksen järkevyyteen kielii viitotus: Iisalmen suunnasta viitoituksen ykköskohde ei ole Raahe vaan Oulu. 

Myös valtatie 21 on typistetty, Kemin-Tornion moottoritien valmistuessa ja saadessa rajalle asti jatkuvan numeron 29. Tie alkoi ennen Keminmaalta, nykyisin Torniosta. Entinen linjaus on tienä 921.



8 kommenttia:

Elyas kirjoitti...

Valtatie 19/kantatie 88 viitoitus Ouluun ei ole suuri harmi meidän Raahelaisten kannalta. Sattumalta etäisyys Raaheen ja etäisyys Ouluun on kahden kilometrin tarkkuudella sama...

Vanha 8-tien osuus 813 on totisesti aitoa Pohjanmaata. Tiellä ei tätä nykyä ole yhtään varsinaista mäkeä, ja vähäisiä korkeuseroja on lähinnä Alhonmäen jäänteellä sekä Lumijoen (joki siis) ylityksessä.

Tuomas kirjoitti...

Itseäni on kiinnostanut minkälaiseksi visioitiin valtatieverkko v. 1938? Oliko tarkoitus vain päivittää juuri numeroidut valtatiet autoliikenteelle sopiviksi mutkia oikomalla ja mäkiä loiventamalla, vai siintikö jo mielessä 1960-luvun valtatieverkko täysin uusine linjauksineen ja kestopäällysteineen. Oliko esimerkiksi jo olemassa ajatus vt 3:n uudesta linjauksesta Hki-Hml välille ja vt 4:n linjauksesta Hki-Lahti välille?

Matti Grönroos kirjoitti...

Vuoden 1938 malli perustui useampaankin komiteatyöhön ja lisäksi ulkomailta kantautuneisiin ideoihin teiden luokittelemisesta ja numeroinnista. Malli tuskin on kovin pitkälle katsonut tulevaisuuteen. Suomi oli maatalousmaa, jonka sodan jälkeistä teollistumista, kaupungistumista ja autoistumista tuskin kukaan osasi ennakoida.

Nelostie vedettiin kartalta löytynyttä lyhyintä olemassa ollutta käyttökelpoista reittiä Helsingistä Jämsään. Keskustelu linjauksesta käytiin vasta 1950-luvulla.

Vuoden 1938 verkon kartta ja muuta tietoa: https://tiet.mattigronroos.fi/Vuoden_1938_tieluokitus

Sami Mikkonen kirjoitti...

Sen ajan valtatien erotti muista teistä numeroviitan perusteella.

Jussi I. kirjoitti...

Seiskatiellä Klamilan oikaisun lisäksi varsin merkittävä oikaisu oli Pernajassa, jossa seiska kulki alunperin nykyistä tietä 1581 ennen nykyisetä 170:tä. Siltakylässä alkuperäinen seiska on taas tietä 3561 ennen siirtymistä nykyiselle 170:lle, tämä tosin melko vähäinen, mutta kuitenkin vanha reittikin edelleen nelinumeroinen tie.
Myös Kotkan kohdalla reitti oli pitkällä osuudella toinen, suurelta osin nykyisin katua tai yksityistietä, mutta osin maantietäkin: Sutelasta Kyminlinnan pohjoispuolitse ja sieltä Korkeakoskelle (3573), sieltä Eskolan ja Ristinkallion kautta Saksalaan, täältä Tavastilaan (3582), josta Neuvottomaan nykyiselle 170:lle. Haminan länsipuolellakin seiska ehti aluksi koukata pohjoisen kautta, Summasta Haminaan Salmenkylän kautta nykyisiä katuja pitkin, mutta tämäkin toki vähän vähäisempi muutos.
Niin ja tietty valtateiden 6-7 alkuperäinen linjaus kiersi Viikin kautta ennen kuin siirtyi kulkemaan Kulosaaren läpi.

Matti Grönroos kirjoitti...

Joo toki. Mutta koska Pernaja City sekin sijaitsee vain runsaan kahden kilometrin päässä uudemmasta seiskatiestä ja noin neljän kilometri päässä moottoritiestä, ei mahtunut tämän artikkelin johdannossa mainittuihin kriteereihin. Muita pois jääneitä on muun muassa nelostien kaarros Laukaan ja Suolahden kautta ja paikoin aika kaukanakin Hämeen Härkätiestä kulkeva kymppitie. Kymppitie kuitenkin seuraa Härkätietä verraten yhdensuuntaisesti.

Ykköstien mukaan otettu osuus ei sekään sen kauempana ole, mutta päätin ottaa sen mukaan, koska tieosuus on aika hyvin jäljellä ja jatkuvana.

Elyas kirjoitti...

Porin pikatien linjaus olisi aivan hyvin voinut olla vuoden 38 mukainen. Somero-Loimaa Karkkila-Forssan sijasta. Nykyinen linjaus yhdistää toki teollisuuskaupungit, toisaalta niiden väli on melkoista korpitaivalta. Ironista kyllä, Someron-Loimaan reitti olisi suorempi jatko 2-tien nykyiselle alkupisteelle vt 1:n liittymästä.

Matti Grönroos kirjoitti...

Sotien jälkeinen tieverkon päivitys ei tosiaankaan tapahtunut sillä periaatteella, että haetaan lyhyin reitti, vaan helminauhaperiaatteella: Tie vietiin palvelemaan mahdollisimman monta kaupunki- tai teollisuuspaikkakuntaa. (Jos olisi, Raahekin olisi sivussa kasitiestä.)

Kakkostien osuus Nummi-Ypäjä ei koskaan ollut Helsingin ja Porin välinen pääreitti. Linja-autot kulkivat pääosin reittiä Helsinki-Loppi-Forssa-Loimaa-Alastaro-Huittinen-Pori. Jonkin verran oli liikennettä myös osuudella Loppi-Urjala-Huittinen.

Valtatien rakentaminen lounaisen Suomen savisten jokilaaksojen poikki ja niitä pitkin olisi todennäköisesti tullut huomattavan paljon kalliimmaksi kuin valittu reitti, joka kulkee selvästi vähävetisemmillä ja kovapintaisemmilla seuduilla.