24.8.2023

Iijoki kenkkuna

Teillä ja Turuilla kirjotti marraskuussa 2020 artikkelissa Villi ja vapaa siitä, kun Kiiminkijoki päätti viedä mennessään nelostien työmaa-aikaisen tilapäissillan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Pohjois-Pohjanmaan rantatien sillat ovat olleet vaikeuksissa tulvivien jokien kanssa. Iijoki silloin tällöin heittäytyy itsetietoiseksi ja kovin ikäväksi.


Iijoen jäiden lähtöä 1930-luvulla

Toukokuun alussa vuonna 1973 Iijoki tulvi ja Puodinkosken silta nelostiellä sai siitä osansa. Sillan virtapilarin alta syöpyi maata, virtapilari rupesi kallistumaan, osa sillan laakereista irtosi ja sillan kansi jäi vinoon asentoon. Toinenkin virtapilari oli vaaravyöhykkeellä. Jos se olisi menetetty, silta olisi todennäköisesti tuhoutunut.

Tilanne havaittiin saman tien ja parin päivän ajettiin yötä päivää 50 kuorma-autolla maata padoksi suojaamaan siltaa. Suojelutyö onnistui ja kolmen päivän kuluttua ilmoitettiin, että silta on pelastunut.

Iijoen suuhaarojen yli valmistuivat vuonna 1956 ja 1958 tuolloisissa oloissa suuret sillat, pohjoisen Helsinginkosken ja eteläisen Puodinkosken ylitse. Jälkimmäinen esiintyy kartoissa nimellä Puohinkoski. Näin nelostie oikaistiin kauempana yläjuoksulla sijaitsevan kaksikerroksisen rautatie- ja maantiesillan ohitse.


Helsinginkoski 2000-luvulla


Puodinkoski 2000-luvulla

Kevyt liikenne pääsi vuoden 1973 vaurion satuttua vanhaa siltaa pitkin. Kiusallista kyllä, vanhalla maantiesillalla oli juuri alkanut remontti ja kansilankut oli otettu irti. Tämä tarkoitti autoille laajaa kiertomatkaa Yli-Iin ja Kiimingin kautta. Tieinsinööri päätyi suoraviivaiseen ratkaisuun: remontti keskeytettiin, lankut laitettiin takaisin ja autot pääsivät sillalle.


Punainen reitti kaksikerroksisen sillan kautta, noin 10 km. Sininen reitti noin 40 km pitempi.

Kesäkuussa saatiin paikalle pioneerisilta. Loppujen lopuksi silta palautui liikenteelle syyskuussa.

Onnettomuuden syyksi arveltiin muuttuneita virtausolosuhteita. Iijoen suistoon valmistui vuonna 1971 Raasakan voimala. Sen yläpuolella on jumalattoman kokoinen tekoallas, joka kerää pääosan Iijoen vedestä, joka purkautuu suurelta osin läntisen haaran eli Helsinginkosken kautta. Luonnonuoma on suuren osan vuodesta lähes kuivillaan, mutta se on reitti, jota ylenmääräiset tulvavedet ohjataan.


Ii noin 1955



Ii 2023

1 kommentti:

Elyas kirjoitti...

Helsingin- ja Puodinkosket olivat tuimia koskia, mikä,oli pikkuisen ongelma niiden välissä sijaitsevalle hautausmaasaarelle pääsemisessä. Tarvittiin kunnon soutajat tai tuloksena oli tarkoitettua enemmän hautajaisia.