Oulu Siika Pyhä Kala -litaniaan ei ole tarjottu Oulujoen pohjoispuoleisia jokia, vaikka aihetta ehkä olisi. Ensimmäinen isompi joki Oulusta pohjoiseen on Kiiminkijoki. Se lähtee Puolangalta, virtaa Utajärven takametsien halki Ylikiiminkiin ja Kiiminkiin, josta viimein laskee Perämereen Haukiputaalla. Pituutta sillä on laskettu olevan 178 kilometriä.
Joki on Suomen oloissa poikkeuksellinen: rakentamaton ja lähes luonnontilainen. Se onkin päässyt sekä Natura2000-ohjelmaan että UNESCOn Project Aqua ‑vesiensuojeluohjelmaan.
Villi ja vapaa joki on nyt aiheuttanut harmaita hiuksia tienrakentajille.
Osana nelostien parantamisohjelmaa Oulun seudulla muutetaan Kellon ja Iin Räinänperän välillä häirikkömagneetiksi muodostunut leveäkaistatie ohituskaistatieksi. Tässä yhteydessä nelostien silta Kiiminkijoen ylitse levennetään rakentamalla sen kansi uudestaan. Siksi kesällä 2020 tuotiin paikalle tilapäissilta, jolle nelostien liikenne siirrettiin töiden ajaksi.
Sitten tuli Aila-myrsky, joka toi runsaasti vettä yläjuoksulle ja suunnitelmat menivät uusiksi.
Siltatyömaan takia jokea oli kavennettu. Veden tavallista suurempi paine oli kapeikossa erityisen suuri ja vahingoitti tilapäissillan välitukea ja silta notkahti 18.9.2020. Nelostien liikenne siirrettiin lähes yhdeksän kilometrin mittaiselle kiertotielle.
Gravitaatio on ihmeellinen voima!
Aluksi arvioitiin, että paikalle tuotava miehekkään kokoinen nosturi hoitaa homman ja kiertotietä ei tarvita kuin pari viikkoa.
Kiertotie Jokikylän kautta
Niin kuitenkin kävi, että sateet jatkuvat ja niiden takia ei ole ollut mahdollista asentaa tilapäissiltaa paikalleen. Joen virtaama oli lokakuun lopulla noin kuusinkertainen tavanomaiseen syksyyn verrattuna. Nyt tulvat ovat asettumaan päin ja virtaama on enää kolminkertainen. Työmaan suunnasta onkin arveltu, että lähimmän viikon päästä voisi sillan asentaminen onnistua. Tämä varmasti lieventäisi äänenpainoja, jotka ovat kiristyneet kiertotien varren asukkaiden keskuudessa, vaikka siellä tilanne ymmärretäänkin.
Tilapäissilta nostetaan paikaltaan. Paino 150 tonnia.
Harmaita hiuksia ei ole koitunut pelkästään tilapäissillan takia. Joen voima on irrotellut myös puutavaraa rakennettavan sillan muoteista. Merivartiosto on joutunut varoittelemaan vesillä liikkujia joen suun merialueella liikkuvista laudoista, vaikka urakoitsija onkin onnistunut keräämään karkulaisia joesta.
Kiiminkijoen alajuoksun puutavarapitoisuus kasvussa
6 kommenttia:
Sillanrakentajat ottavat näiden tilapäissiltojen kanssa melkoisia riskejä. Kaikki menee hyvin, ellei satu sateinen kesä tai aikataulut kuse. On käynyt niinkin, että joudutaan jännittämään ehditäänkö silta saada valmiiksi ennen kuin jäät vievät tilapäissillan mennessään.
Tuo Kiiminkijoen tilapäissilta on sinänsä kyllä aiheuttanut nurinaa. Sen koossapysymisen varmistamiseksi siinä kun on ollut melkoisen alhainen nopeusrajoitus. Kun niitä luonnollisesti ei ole kovin hyvin noudatettu, on sillalle jouduttu tekemään pari ylimääräistä "mutterinkiristystä"
Melko surkuhupaisaa on ollut seurata Pohjantien remonttia. Tai melko säälittäväähän se on ollut. Aina on jokin silta remontissa vuoden tai kaksi. Ja juuri kun esim. Kaakkurin levennetty ylikulku valmistui ja sen aiheuttamat hidastukset poistui, niin nyt muutama sata metriä etelään päin on tulossa taas kiertotie. Pohjantietä ei näemmä pystytä tekemään valmiiksi ikinä.
Ko. tietyöhön liittyy muuten toinenkin purnausaihe. Kiertotie valmistui jo aikaa sitten mutta 80:n lätkät yllättäen on ja pysyy vaikka kiertotie ei ole käytössä. Ko. kohdassa on toki kiertotien edessä puomeja ja muuta rekvisiittaa. Muutama kilometri tästä etelään on ns. Tupoksen suora eli keskikaiteellinen ”moottoritie”. Siinä saa ajaa satasta vaikka ei taatusti ole sen leveämpi kuin tuon tietyömaan varoitusmerkkien aiheuttama kavennus. Ja jotta nopeusrajoituksen noudattamatta jättäminen olisi tehty vielä houkuttelevammaksi, työmaan jälkeen ”saa” ajaa kilometrin ennen kuin nopeusrajoitus nousee takaisin sataseen. Miksi?
Etelään menevällä kaistalla nopeusrajoitus on koko ajan 100.
Taas huvita mikään.
Elyas: Toisaalta tällaisia tapauksia kuin Kiiminkijoella nyt ei kuitenkaan ihan hirveästi taida olla. Jos väliaikaiset sillat aina mitoitettaisiin pahimman mahdollisen tulvan mukaan, käytettäisiin todennäköisesti aika paljon rahaa ylijäreiden väliaikaisten siltojen rakentamiseen. Siksi voi olla aivan järkevää jättää pahimmat sääilmiöt pois laskuista väliaikaisia siltoja mitoitettaessa. Tämä korostuu Kiiminkijoen kaltaisissa tapauksissa, joissa kuitenkin on suhteellisen toimiva kiertotie olemassa.
Saa nähdä milloin siltatyömaille ilmestyy uuden mallisia nopeusvaltatakameroita. Jos niistä infottaisiin kunnolla niin uskon, että nopeusrajoituksia noudatettaisiin paremmin.
Tuo työmaan jälkeinen nopeusrajoituksen palauttaminen ennalleen pitäisi saada urakkasopimuksiin sakolliseksi rikkeeksi, jollei urakoitsija ole hoitanut ko. velvoitetta.
Tuolla kohtaa KVL n. 11700. Ei mene montaa vuotta että joutuvat taas virittelemään työmaasiltaa tuohon kohtaa kun sillan levennystä pukkaa.
Olisivat ottaneet loppupään(Räinänperälle päättyvälle) keskikaide-ohitustieviritelmästä rahat tuohon kohtaan ja jatkaneet
moottoritietä ainakin seuraavan eritasoliittymän ali.
Tällöin olisivat voineet hyödyntää vuoronperää jompaa kumpaa siltaa läpikulkuliikenteen ohjauksessa.
Haittana tietysti olisi ollut n. 9km pituinen "kuolemanränni" joka olisi jäänyt päivittämättä.
Korjataan sen verran edellistä viestiä eli se olikin n. 7km pätkä mikä olisi jäänyt päivittämättä. Mutta saada nähdä, mitä ratkaisuja tehdään iin ohitustien rakentamisessa eli onko se samallaista rakentamista "pala kerrallaan".
Lähetä kommentti