Suomenojan eli Finnån eli Finnon eli Finnoon alue on esimerkki espoolaisen nimistötyön dynamiikasta. Vielä 1950-luvulle tultaessa Espoo oli ruotsinkielinen maalaiskunta. Maaltapako ja evakkojen asuttaminen muutti kielisuhteita siten, että vuonna 1953 pitäjästä tuli kaksikielinen. Kauppalaksi Espoo muuttui 1963 ja kaupungiksi 1972.
1960- ja 1970-luvulla nimistöä muokattiin rankalla kädellä: Toisaalta haluttiin saada suomenkieliset nimet vanhojen ruotsinkielisten rinnalle. Tältä ajalta tunnetaan muun muassa Gumböle-Kumpyöli, Södrik-Suvela, Klobbskog-Nuijala ja Gunnars-Kunnarla. Toisaalta postinumeroinnin ulottaminen kaupungin laajuiseksi edellytti päällekkäisten kadunnimien poistamista, esimerkiksi noin viidentoista Mäntytien. Tässä mentiin paikoitellen aika reippaasti överiksi, mutta se on toinen juttu se.
Finnon, Hannuksen ja Bondaksen talojen seudusta on käytetty jos jonkinlaista nimeä, eikä edes Finno/Finnån kartanon nimen kirjoitusasu ole pysynyt vakiona.
1930-luvulla Finnå
1960-luvulla Finnon kartano Finnån maarekisterikylässä. Seutu tunnettiin Martinkylänä.
1970-luvulla oli Länsiväylä ja nimeksi vakiintui Suomenoja. Espoon keskukseen kuljettiin kuitenkin Finnoontietä. Kvisbacka oli vanhastaan Viispakka, kunnes fiiniytettiin Kuitinmäeksi.
Nyt meillä on sitten Finnoo, ruotsiksi Finno.
Finnoossa on menossa muutos teollisuusalueesta ja joutomaasta uudeksi uljaaksi kaupunginosaksi. Siitä piti tulla uusi kultahammasrannikko, mutta vähän Vinoon meni. Rakennusfirmoille kävi ohraisesti, kun kohderyhmä ei halunnutkaan ostaa kodeikseen kanikoppeja, joissa keittiöitä on roiskittu muun muassa eteisiin. Kaupungille on kova pala, kun Uus-Westendistä onkin tulossa Uus-Kontula.
Tieliikennelaki on paikoitellen savolaista proosaa, joka välttää asioiden sanomista suoraan. Ilmeisesti lain kirjoittanut juristi on ajatellut tarjota venkoilumahdollisuuksia, koska sellaiset taas työllistävät juristikollegoita. Kuvan tiemerkintää saatetaan voimaan seuraavanlaisella viisaudella:
Valkoisella nopeusrajoitusmerkinnällä voidaan tehostaa liikennemerkillä osoitettua nopeusrajoitusta.
Puolen korttelin päässä sitten nopeusrajoitukseksi vaihtuu 40 km/h, muutamaa kymmentä metriä ennen liikennevaloristeystä. Näistä merkeistä varastolla lienee pulaa, kun kolmikaistaisella suunnalla niitä on riittänyt vain toiselle reunalle.
Tiellä liikkuvien hereillä pysyttämiseksi seuraava nopeusrajoituksen muutos on tulossa niiden muutaman kymmenen metrin päässä. Asteittainen varovainen nopeuden lisääminen on terveellistä, koska se säästää niskaa.
9 kommenttia:
Arvoisan blogistin tarkka silmä ei jää huomaamatta.
Finnevikin, Martinkylän ja Mattbyn hujakoilla, mukaan luettuna Frisans med Kaitans yksinäistalon tilukset, on viime aikoina ollut todella paha epidemia stokastisesta liikenteenohjauslaitteiden asettamisesta.
Artikkelin toiseksiviimeisessä kuvassa näkyy kohtuullisen hyvin keltaisen liikennejärjestelyistä kertovan tekstillisen kilven (malli iso) sijoittaminen siten, että näkemän oikeanpuoleisilta ajokaistoilta liikennevalo-opastimeen ja risteyksen muihin liikennemerkkeihin on maksimaalisen rajoittunut.
Nopeusrajoitusten ja työmaiden kiertotieopasteiden epäloogisuudesta sekä lainsäädännön vastaisuuksista alueella voisi tehdä vähintään Otavan Ison Tietosanakirjan mittaisen itkuvirren.
Tuliko Espoo vasta vuonna 1953 kaksikieliseksi? Sitä ennen siellä ruotsi oli kyllä enemmistökielenä, mutta se oli silti kaksikielinen kunta. Tarkoititko vain, että vuonna 1953 kunnan enemmistökieli vaihtui, mutta kaksikielinen se oli sekä ennen sitä että sen jälkeen, ja on edelleenkin.
Vanhin suomalainen tietosanakirja 1910-luvulta löytyy nykyisin skannattuna netistä. Ja sen Espoo-artikkeli on tällä sivulla:
https://runeberg.org/tieto/2/0461.html
Kyllä siinä jo sanotaan, että Espoon silloisista 6570 asukkaasta noin 25 % oli suomenkielisiä. Ja vuoden 1920 kielilain mukaan se kyllä riitti jo tekemään kunnasta virallisesti kaksikielisen.
Lauantain ratoksi muutama sana arvoisan blogistinkin mielenkiinnon kohteina olevista toponyymeistä.
Artikkelin kohdealueella ympäristöineen on sijainnut (ja sijaitsee muuten edelleen) muutamia isossajaossa rekisteröi
tyjä ns. maarekisterikyliä ja niihin kameraalisessa mielessä verrattavia yksinäistaloja.
Mårtensby - Martinkylä
Finnå
Frisans med Kaitans
Blogistin lainaamassa vuoden 1963 peruskartassa näkyy Finnån yksinäistalon nimi punaisella kirjasintyypillä. Mårtensbyn vastaava teksti jää karttakuvan ulkopuolelle Hannusjärven ja Jorvaksentien väliin. Näiden kylien punainen rajaviiva kulkee keskellä karttakuvaa jotakuinkin pohjoisluode-eteläkaakko-suunnassa.
Mårtensbyn kylä ulottuu lännessä Soukanväylän liittymään, etelässä Iivisniemen koulun luo, idässä rajautuu Finnåhon ja pohjoisessa aina niille paikkeille, jossa Finnoontien varrella on entinen Finnon kartanon lato.
Finnå on kapeahko yksinäistalo Finnåbäckenin laakson ja Finnevikin lahden alueella.
Frinsans med Kaitans on kahden yksinäistalon yhdistymisen myötä syntynyt yksinäistalo, jonka itäisempi osa ulottuu melkein entisen Puolarmetsän sairaalan luota Nuotta- eli Nautaniemeen. Läntisempi osa kattaa rantavyöhykkeen Suomenojan venesataman luota Svinösundiin ja Soukanniemen hujakoilla saakka.
Blogistin mainitsemat Hannus ja Bondas ovat kaksi Mårtensbyn kylän kantataloista. Toiset kaksi, Pekka ja Lapiar ovat hävinneet rakennusryhminä historiaan, mutta toki kiinteistötunnuksilla talojen tilukset ovat edelleen valideja.
Peruskartalla näkyvät mustat paikannimet ovat kirjasintyypin koon mukaisesti eritasoisia asutusnimiä, joilla ei ole täsmällisiä rajoja -- toisin kuin punaisilla maarekisterikylillä ja niitä osittain syrjäyttävillä kaupunginosalla.
Nimistö on tälläkin alueella muuttunut useita kertoja. Finnevikin alueella on ollut suomenkielistä pysyvää asutusta jo ruotsalaisten siirtolaisten tullessa alueelle 1300-luvun paikkeilla. Seuraavien parin vuosisadan aikana ohut rannikkokaistale muuttui hiljalleen ruotsinkieliseksi Pohjois-Espoon pääosin säilyessä suomenkielisenä. Silti Finnevik (suomenkielisten lahti) ja Kaitvik (kaita lahti) kertovat taustoista yli 8000 vuoden takaa.
Mistäköhän tuo ylimääräinen 0 loppukappaleessa tuli mukaan? Syytän mobiilinäppäimistöä.
P.o. 800 vuoden takaa.
Ja näköjään kännykän ennakoiva tekstinsyöttö on myös muuttanut Pejin talon Pekaksi. Siirtynen kirjoittamaan blogikommentit tietokoneella...
Tarkoitus oli tällä hieman huolimattomalla sananvalinnalla tuoda taustatiedoksi esiin, että vielä sotien jälkeen Espoo oli pieni vahvasti ruotsinkielinen pitäjä, mutta tilanne kieliolojen osalta muuttui nopeasti. Ei ollut tarkoitus esittää, että kielilain tarkoittamassa mielessä Espoo olisi ollut yksikielinen.
Nimistön eläminen on aika pitkäkestoinen prosessi. Kun vanhempani ostivat nykyisestä Lystimäestä omakotitontin vuonna 1958, Matinkyläksi kutsuttiin Jorvaksentien pohjoispuolta ja Nokkalaksi eteläpuolta. Maarekisterikylät taas ovat vekkuli juttu kaupunkirakenteessa. Esimerkiksi Haukilahti eli Gäddvik on osa Olarsbyn kylää, mutta kaikki Olarina myydyt alueet eivät ole. Nykyisin suljettuna oleva Niittykummun koulu oli ennen Olarin kansakoulu ja sen penkkejä minäkin olen yhden lukuvuoden kuluttanut.
Vanhoista espoolaisista tielinjauksista ja maarekisterikylien summittaisista rajoista kiinnostuneita palvelee Espoon kaupungin karttapalvelusta löytyvä vuoden 1958 "opaskartta":
https://kartat.espoo.fi/IMS/?layers=Opaskartta&lon=Kartta%20vuodelta%201958
Lähetä kommentti