Vuonna 1911 erotettiin pääosin Laukaan ja osin Saarijärven kunnista Äänekoski, joka pilkottiin vuonna 1932 Äänekosken ja Suolahden kauppaloiksi ja Äänekosken maalaiskunnaksi. Aluetta halkoo eteläinen Keitele ja Äänekoskelta lähtevä nykyisin kanavoitu vesireitti Päijänteeseen. Tieolot olivat aikoinaan varsin pirstoutuneet.
Äänekosken maalaiskunnan perällä sekä Suolahden että Laukaan kuntien rajan tuntumassa on Kapeenkylä, joka aikoinaan oli jonkinmoisessa liikennemotissa. Keiteleen alapuolinen järvien ja koskien jono kulki kylän itäpuolelta. Vesistön joskus ylittänyt puusilta oli kadonnut jo joskus 1800-luvun alkupuolella ja ympärivuotista tietä ei ollut.
Vuonna 1898 käynnistyi liikenne Jyväskylän ja Suolahden välisellä kapearaiteisella radalla. Se päätettiin muuttaa normaaliraiteiseksi ja jatkaa Haapajärvelle saakka. Suolahteen leveäraiteinen ulottui vuonna 1938 ja Äänekoskelle 1943.
VR:n aikataulu vuodelta 1939. Keskinopeus radalla noin 30 km/h ja Karstulan liityntäbussilla jonkin verran pienempi.
Kapeenkylästä olisi ollut kätevää hypätä junaan Suolahdessa: asemalle on linnuntietä kolmisen kilometriä. Mutta kun ei ollut tietä, matka oli hankala. Kesäisin venematka oli lyhyt, mutta virtaava vesistö oli talvisin este. Maantiereitti oli historiankirjoituksen mukaan 41 kilometriä. Lukemassa on ehkä vähän varmuuskerrointa, mutta reilusti yli 30 kuitenkin.
Maantiereitti Kapeenkylästä Suolahden asemalle
Kapeelaiset taisivatkin kulkea Laukaan aseman kautta, tai Äänekosken aseman liikenteen sinne käynnistyttyä.
Vuonna 1950 ilmaantui valtion työllisyysbudjettiin rahaa Suolahden-Koiviston tielle. Koivisto sijaitsee muutaman kilometrin verran Kapeenkylästä länteen. Työt alkoivat vuonna 1951 ja niitä tehtiin pikkuhiljaa sitä tahtia, kun työllisyysmäärärahoja oli. Vuosikymmenen puolivälissä tietä päätettiin jatkaa länteen Hirvaskankaalle, joka oli nelostien uuden linjauksen varrella, ja itään lähes Konnevedelle asti.
Kapeenkylä pääsi motistaan "jo" vuonna 1959, jolloin Pörrinsalmessa vesistön ylittävä Iso-Pörrin silta valmistui. Kun tie oli valmiina vuonna 1965, Hirvaskankaan ja Tankolammen osuus numeroitiin kantatieksi 69. Nelostie oli ennen reitillä Jyväskylä-Laukaa-Suolahti-Äänekoski ja kantatie 69 alkoi Laukaasta. Kun nelostie siirtyi nykyiselle linjalle, nelostien reitti Jyväskylästä Laukaalle muuttui 69:ksi. Nykyisin kyseessä on seututie 637 ja Laukaan keskusta on pääteistä sivussa.
Iso-Pörrin langerpalkkisillan ikä jäi varsin lyhyeksi. Neuvostoliitto keksi, että tuolloisen bilateraalikaupan tasapainottamiseksi voitaisiin toimittaa neuvostoliittolaisen teollisuuden huipputuotteiden sinkkiämpärien sijaan kanava. Päijänne-Keitele-kanavan Kapeenkosken sulku on sillan lähettyvillä, mutta vanhan sillan alikulkukorkeus oli täysin riittämätön. Venäläisten urakkaan kuului uusi silta, joka on samanlainen mutta paria numeroa suurempi. Uusi silta valmistui vuonna 1993 ja vanha purettiin.
Iso-Pörrin uusi silta
Uusi silta on peruskorjausiässä, mikä näkyy muun muassa maalipinnassa. Kesällä 2024 lisäksi liikuntasaumalaite vaurioitui. Siitä pintaan noussut palkki teki niin sanotusti gutaa yli kulkevan kuorma-auton alustan tekniikalle.
Liikuntasauma vuonna 2024. Kovat on koneet sanoi mummo hohtimista (siperialainen sananlasku).
Liikuntasaumavahingon takia peruskorjaus nousi prioriteettilistan kärkeen ja työtä tehdään vuonna 2025 ja 2026 talvikaudeksi keskeyttäen.
Siltatyötä toukokuussa 2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti