Nissilä

Savon pohjoisin kunta on Vieremä. Pistäydytäänpä sen pohjoisosassa, Nissilän kylässä. Linnuntietä matkaa on sekä Pohjois-Pohjanmaan että Kainuun rajalle runsaat kahdeksan kilometriä.

Nissilällä on paikkansa tiehistoriassa väylien haarautumiskohtana.

1600–luvulla rupesi esiintymään tarvetta kyetä huoltamaan Oulun ja Kajaanin linnoja Viipurista käsin maata pitkin vaivalloisen merireitin ja vaikeakulkuisen Oulujoen sijaan. Maantie ulottui etelästä Kuopioon saakka. Sieltä Ouluun pohdittiin erilaisia reittivaihtoehtoja. Suoralla reitillä Kajaaniin oli ennen kaikkea suota, mikä tuohon aikaan oli varsin vahva este. Vallankäyttäjät piirsivätkin reitin, joka alkoi Iisalmesta Vuoksen vesistön latvoilta ja julki Siikajokilaaksoon Pyhäntään ja Pulkkilaan ja edelleen Limingan kautta Ouluun. Vaihtoehtona oli esillä myös reitti Oulujärven länsipuolta Säräisniemen kautta.

Toisin kuin nykyisin on laita, paikalliset pitäjät vastustivat tietä. Pitäjien talonpojat velvoitettiin rakentamaan tiet ja ylläpitämään niitä. Isompi rasitus oli kuitenkin kyytivelvollisuus, joka oli aikansa verotusmuoto. Pitäjät saivatkin jarrutetuksi hanketta sadan vuoden ajan. Vasta 1700-luvun loppupuolella syntyi jonkinmoinen tie. Siitä syntyi Nissilässä haara Oulujärven rantaan Vuolijoelle. Sieltä matka Kajaaniin jatkui Ärjänselän ylitse.

Päälinjaukset karkeasti: punaisella Nissilän–Siikajokilaakson tie, vihreällä Nissilä–Vuolijoki ja sinisellä Oulu-Säräisniemi

Oulusta Kajaanin suuntaan kuljettiin myöhemmin Keisarintieksi nimettyä linjaa Rokuan harjuja Säräisniemelle, josta jatkettiin Oulujärven ylitse ensin Manamansaloon ja sieltä taas veneitse Kajaaniin. Oulujokea seuraava ja Oulujärven pohjoispuolta kulkeva reitti syntyi vasta 1800-luvulla.

Suomen tiekarttaa vuodelta 1806

Vuonna 1821 Nissilässä tapahtui: Keisari Aleksanteri I teki vierailun Suomeen ja halusi nähdä muun muassa Kajaanin linnan. Matkallaan hän yöpyi Nissilässä keskikievarissa. Sieltä matka jatkui Vuolijoelle ja Oulujärven ylitse melkoisessa myrskyssä. Suunnitelmana oli jatkaa Ouluun ylittämällä järvi jatkamalla Säräisniemeltä Keisarintietä. Myrskyn takia suunnitelma muuttui ja seurue palasi vaivalloista postipolkua pitkin Vuolijoelle ja edelleen takaisin Nissilään, josta maantietä Ouluun.

Keisarin seurue Nissilän kestikievarin portilla

Keisarin käyttämä postipolku kehittyi vähitellen maantieksi, joka ulottui Siikajokilaakson Kestilään. Keisarin myötävaikutuksella Kajaani sai kunnon maantien varsin pian: jo vuonna 1828 valmistui tie Iisalmesta Sukevan ja Mainuan kautta. 1800-luvun puolenvälin jälkeen Oulujokea seuraava maantiekin oli olemassa ja Keisarintie jäi vähitellen sivuun. Vuolijoen–Säräisniemen tie on uudempaa tekoa: se on rakennettu vasta 1930-luvulla. Tällöin toteutui Oulujärven länsipuolen tielinjaus.

Nissilän seutu 1923

Länsipuolen tie ei muuten ole nykyisinkään hassumpi cruisailureitti. Iisalmesta Pulkkilan kautta Ouluun on 200 kilometriä ja Nissilän–Vuolijoen–Vaalan kautta 227 km. Pikiteitä pitkin Nissilän sijaan Mainuan kautta matkaa tulee 236 km.

Iisalmen–Oulun reitin eteläosasta tuli vuonna 1938 valtatie 19, joka yhtyi nelostiehen Piippolassa.

Autoilijan tiekartta 1963. Paljon sorateitä ja vähän öljysoraa seassa

Nissilä oli kolmisenkymmentä vuonna valtatien varressa, kunnes 1960-luvun tienoikaisu teki entisestä valtaväylästä pikkutien. Samoihin aikoihin rakennettu tuolloinen kantatie 85, nykyinen valtatie 28 tuotti Vuolijoen ja Otanmäen suunnalle aiempaa oleellisesti paremmat yhteydet, joten Nissilän–Vuolijoen tiekin menetti merkitystään.

Vuoden 1996 tiereformissa valtatie 19 muuttui kantatieksi 88, jostain syystä.

Nissilän seutu 2025

Keisarintiestä on oma artikkelinsa: Keisarintie.