Aluksi lossiväylällä oli pituutta 1,1 kilometriä. Vuosina 1937–1940 lyhennettiin lossiväylää länsirannasta rakentamalla mantereen ja Kaunissaaren väliin penger ja lyhyt silta ja lossiranta siirtyi Kaunissaaren läpi rakennetun tien päähän. Veden vapaa virtaaminen ei tuohon aikaan ollut aivan ykkösprioriteettia: Penkereen katkaisevan silta-aukon leveys on neljä metriä.
Onkisalmi 1917
Jäljelle jäi 500 metrin lossiväylä. Se pääsi joskus aivan pääkaupungin lehtienkin sivuille. Vuonna 1959 tapahtui.
Heinäkuussa 1959 tehtiin valtavan julkisuuden aikanaan saanut Tulilahden kaksoismurha. Helsingin Sanomatkin julkaisi Keskusrikospoliisin kuulutuksen, jolla etsiskeltiin lossilla kulkeneita henkilöitä. Suomen maantieto oli Hesarilta vähän hukassa. Onkisalmi sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Liperin kirkolta.
Saman vuoden kesäkuussa ajoi lossirannassa linja-auto lossilta salmeen jarrujen petettyä. Kuljettajan neuvokkuutta kiiteltiin. Maan oikeuslaitos ei ollut neuvokkuudesta aivan samoilla linjoilla. Liperin käräjillä sekä kuljettajalle että liikennöitsijälle langetettiin neljä kuukautta linnaa ehdollisena ja liikennöitsijälle lisäksi 21 000 markan sakot kulkupelin ylläpidon laiminlyönnistä. Kyseinen summa vastaa nykyrahassa noin 620 euroa.
Lossiväylän aika päättyi vuonna 1975, kun salmen yli valmistui 178 metriä pitkä silta. Tie vietiin eri paikkaan kuin aikaisemmin, jotta sillasta saatiin lyhyempi. Tosin merkittävä osa lyhentämisestä toteutettiin penkereellä, joka entisestään kavensi Heposelän virtausta. Penkereen kohdalla sillan eteläpuoleinen laadultaan erinomainen Orivesi vaihtuu pohjoispuolen tyydyttävään Heposelkään.
Salmi siltatyön aikoihin
Sillan rakentamisvaiheessa on kuvamateriaalin perusteella autonosturi keikahtanut ylösalaisin. Uutisia tapahtuneesta ei ole löytynyt, eli suurempia henkilövahinkoja ei liene tapahtunut.
Helsingin Sanomatkin oli tietoinen siltasuunnitelmista 1970-luvun alussa. Suomen maantieto ei vieläkään näköjään ollut toimituksen leipälaji.
Silta on yleensä lossia selvästi riskittömämpi, mutta ei sekään riskitön. Vuonna 1991 raportoitiin onnettomuudesta, jota eivät sillan kaiteetkaan kyenneet estämään.
Liperiläiset olivat aikoinaan innostuneet uuden sillan valmistumisesta, jota peräti kaksi ministeriä kävivät vihkimässä. Ajatuksena oli, että silloinen kantatie 70 siirrettäisiin kulkemaan Liperin ja Heinäveden kautta. Lisäksi ajateltiin, että nyt siirtyy Joensuun ja Savonlinnan välinen liikenne lyhyemmälle reitille Liperin kautta.
Ja kuinkas sitten kävikään.
Kantatietä 70 jatkettiin länteen Varkaudesta Pieksämäen kautta Hankasalmelle ja koko Järvi-Suomen tien valmistuttua siitä tehtiin valtatie 23. Eikä kulje Liperin kautta.
Valtatie 23 ja seututie 476
Joensuusta Savonlinnaan on Liperin ja Savonrannan kautta seitsemän kilometriä lyhyempi matka. Säännöllisesti kulkevia valtatiereitti Kiteen kautta kiinnostanee nykyisinkin enemmän. Rönkönvaaran maantiellä liikennemäärät ovat alle 100 ajoneuvoa vuorokaudessa. Seututeitä Vihtarin kautta kiertäminen syö matkaedun ja Vihtarin eteläpuolella seututiellä 474 liikennemäärät ovat 200 ajoneuvon luokkaa. Yhteensä nämä ovat noin kolmannes kantatien 71 liikennemääristä Kiteen ja Kerimäen välillä.
50 vuoden aikana on siltapenkereiden kasvillisuus kasvanut lähes metsäksi. Ei niitä välttämättä oikein penkereiksi tunnistakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti