Joulukuusitienviittoja käsitelleen artikkelin Joulukuusia kommenteissa nousi esiin kysymys siitä, milloin katkoviivoitettu tienumerokilpi tuli käyttöön.
Ennen vuonna 1982, jolloin tulivat voimaan silloiset tieliikennelaki ja tieliikenneasetus, liikennemerkeistä oli säädös Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätös liikennemerkeistä. Alkuperäinen teksti oli vuodelta 1957 ja sitä täydennettiin useasti. Tuon ajan tieliikennelaki on hyvin lyhyt, 14 pykälää, ja varsinainen sääntökirja oli nimeltään tieliikenneasetus, 32 pykälää. Nykyinen tieliikennelaki edustaa erilaista filosofiaa: asiat on koottu yhteen lakiin, jossa on tätä nykyä 206 pykälää. Enää ei riitä ministeriön päätös liikennemerkkien muuttamisesta tai uusien lanseeraamisesta, vaan homma kulkee eduskunnan kautta. Tehokastako, mene ja tiedä.
Aiemmin oli käytössä liikennemerkki III B g 3, joka oli opastus numeroidulle tielle.
Määräysteksti oli paikoin hyvinkin yksityiskohtainen.
Ongelma merkissä oli, että se ja sen väritys olivat peräisin joulukuusien ajalta, ja siten epäjohdonmukaisuus vallitsi. Lisäksi merkin sijoittaminen suunnistustauluun olisi ollut hieman erikoista.
Marraskuussa 1974 uusittiin määräystä varsin laajasti ja muun muassa määrättiin, että joulukuusten on poistuttava vuoden 1988 loppuun mennessä. Tällöin otettiin käyttöön myös katkoviivareunainen numerokilpi.
Kuten huomataan, vaikka kilven ulkoasu muuttuu täydellisesti, numerona säilyi III B g 3. Vuoden 1982 tieliikenneasetuksessa se sai numerokseen 667 ja nykyisin se on F35. Määräysteksti numerokilpien osalta meni uusiksi vuonna 1974:
Isompia muutoksia tapahtui vuonna 1994, kun suuri osa merkeistä meni uusiksi: Niihin lisättiin huomioreunus. Uusina tienumerokilpinä otettiin käyttöön kelta- ja valkopohjaiset kantatien ja seututien numerot.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti