Moottoriteillä ja muilla monikaistaisilla teillä on yleistynyt merkillinen ilmiö: On kauhea hätä päästä ohitse, sitten vaihdetaan kaistaa aivan ohitettavan eteen vaikka vapaata tietä olisi edessä kilometrikaupalla ja hyvässä lykyssä vielä pudotetaan nopeus alle ohitettavan käyttämän.
Tällaiset tiet ovat hyviä siinä suhteessa, että niihin on maalattu mitta-asteikko. Keskiviivan pituus on kolme metriä ja viivojen väli yhdeksän. Peräkkäisten viivojen väli on siten 12 metriä.
Maantienopeuksilla puhutaan, että nelisen sekuntia olisi hyvä turvaväli, eli suunnilleen sama metrimäärä kuin on nopeusmittarin näyttämä kilometreinä tunnissa. Yksiköiden m/s ja km/h suhde on 3,6 eli esimerkiksi nopeus 108 km/h on 30 m/s.
Ruotsissa, jossa liikenneturvallisuus on aivan eri tasolla kuin Suomessa, takavuosina propagoitiin kolmen sekunnin turvaväliä julistein 1001-1002-1003: Pidä turvaväliä sen verran, että sen kestäessä ehdit sanoa etttusenett–etttusentvå–etttusentre.
Jos moottoritienopeuksissa tullaan toisen eteen esimerkiksi 15 metrin päähän, jää autojen väliin puolen sekunnin turvaväli, eli ohittaja synnyttää vaaratilanteen. Nykyisin varsin yleinen mukautuva vakionopeussäädin saattaa reagoida asiaan väkevästi ja peräkolarin riski kasvaa; vähintään haitariliikkeen.
15 metriä, puolisen sekuntia
12 metriä, alle puoli sekuntia
Viitisen metriä, noin 0,25 sekuntia
Hieman samaan kategoriaan menevät yllätyshyökkäykset rampeilta. Ruuhkan aikaan on hyvä antaa vetoketjun toimia, mutta lähes tyhjällä tiellä rampista aivan päätiellä ajavan eteen työntyminen ei ole kovin kehittynyttä.
Tässä oli tömähdys lähellä. Takana tulevan reaktiot ja jarrupolkimen painaminen pohjaan pelastivat.
3 kommenttia:
Olen tätä samaa ’niistämistä’ ihmetellyt myös vuosia. Vasenta kaistaa voi olla kymmeniä kilometrejä käytettävissä mutta silti pitää liimautua siihen eteen. Erityisesti sateella, talvella ja loskassa tämä on raivostuttavaa. En keksi mitään muuta syytä kuin iän kaiken toitotettu mantra: ”Moottoritiellä vasen kaista on vain ohittamista varten ja siellä ei saa ’notkua’”. Seuraako tästä se, ettei suomalaiset uskalla käyttää vasenta kaistaa?
Ilmeisesti autokoulu (ja nykyaikana kotikoulu) ei enää opeta ja erityisesti korosta, että on hyvän tavan mukaista ja muita kunnioittavaa vaihtaa takaisin omalle kaistalle, kun ohitettu auto näkyy taustapeilistä _kokonaan_. Tosin silloinkin turvaväli ei vielä ole liian suuri.
Tietysti tästäkin joku vetää herneen molempiin sieraimiin - palkoineen - ja tulee huutamaan ”mutta kun aiinä ajetaan alinopeutta vasemmalla… pla plaplaa” ja ajaa niin lähellä edellä ajavaa, että taustapeilistä näkyy merssubemariaudistin (yleensä kuitenkin firman pakulla ajavan duunarin) sieraimissa olevat herneet. Ja ahdistaa sen ensimmäisen ohittajan oikealle heti ohitettavan eteen. Tosin noissa kuvissa ei tainnut kyllä,siitä olla kyse.
Kyllä ainakin Turunväylällä sen verran moni köröttelee vasenta kaistaa Munkkiniemestä Lohjalle saakka etten ihan usko tuohon "vasen kaista on vain ohittamista varten". Alkuperäisestä jutun aiheesta olen samaa mieltä, kyllä sen ohituksen voisi vähän pidemmälle viedä.
Melko varmasti seurausta siitä, että pelätään vasemman kaistan (=ylinopeuskaistan) ”tukkimista” (=joku kaahari joutuu ajamaan hitaampaa 2-3sek pitempään). Itse kuljen Tku-Hki -motaria paljon, ja hyvin usein siellä takapuskurissa on joku ”vauhtia työntämässä”, ja kun jättää loskakelillä vähän väliä ohitettavaan, menee audibemaristi samantien oikealta ohi, tai väläyttelee valoja takana.
Muutenkin valtavirtaa tuntuu olevan sellainen ajatus / tieliikennelain tulkinta, että vasemmalla olisi pakko ajaa ylinopeutta tai vähintäänkin tulisi tehdä tilaa ylinopeutta ajaville (toki turhaan ei saa vasemmalla roikkua). Erittäin tehokkaan reaalimaailman kokeen tästä voi suorittaa esim. Turussa Hirvensalon sillalla (mantereelta saareen päin). Vasen kaista kääntyy heti sillan jälkeen Moikoisiin. Voivoi mitä rattiraivoa siinä saa aikaan, kun ajaa vasenta.
Lähetä kommentti