Ajokielto

Seututien 369 Jaala-Tuohikotti itäpäässä tulee vastaan hieman yllättävä liikennenäkymä.



Tie nimittäin katkeaa moottoriajoneuvoilta yöajaksi, joka päivä klo 22-6 väliseksi ajaksi.

Tämä kaiketi kuitenkaan ei ole ollut tienpitäjän tarkoitus. Todennäköisesti tarkoitus on kieltää yöaikainen ajelu vasemmalle kääntyvällä pikkutiellä, joka johtaa läheiselle huoltoasemalle ja samalla kieltää se isommilla vehkeillä kokonaan.

Mutta pieleenhän se meni.

Lisäkilvet kun liittyvät aina yhteen pääkilpeen, joka on se, joka on lähinnä ylempänä lisäkilpiä. Siispä "koskee läpiajoa"ja "kohde risteävällä tiellä" koskevat vain alempaa päämerkkiä. Ylempi päämerkki lisäkilpineen todellakin katkaisee seututien moottoriajoneuvoliikenteeltä. Saapa nähdä, paneeko Kouvolan poliisi jonain yönä paikalliset Kristianssonin ja Kvastmon vahtimaan tinkimättömästi merkkitoteemin noudattamista.



Onhan näitä ennenkin nähty, Tässä herkässä asetelmassa on lisäkilpi väärän merkin alla. Tiellä on moottoriajoneuvoilla ajo kielletty. Muille kuin moottoriajoneuvoille on asetettu neljän tonnin painoraja, mutta jos tällaisella ei-moottoriajoneuvolla ollaan ajamassa pihaan, painorajoitus ei ole voimassa.

Huipun pohjalla

Itämeren valkeassa kaupungissa, tuossa maamme pääkaupungissa Helsingissä sijaitsee kaupunginosa Paloheinä. Se on asutun kaupungin pohjoisreunalla ja sen pohjoispuolella sijaitsee Haltiavuoren metsäinen ulkoilualue.

Paloheinän koilliskulmassa sijaitsi ennen Magnuskärr-niminen noin 15 hehtaarin laajuinen pelto. Se on antanut nimensä sen länsipuolella sijaitsevalle asuma-alueelle Maununneva-Magnuskärr.

Joskus keksittiin, että Magnuskärr on oiva kaatopaikka ylimääräisille maamassoille. Vuosien aikana massoja kertyi lähes 40 metrin korkeudelta. Kaupunkiin oli syntynyt uusi vuori, joka sittemmin on saanut nimekseen Paloheinän huippu.

Helsingin pohjois-eteläsuuntainen keskuspuisto on ajatuksena ja yli satavuotias. Virallistettu se on osayleiskaavalla vuonna 1978. Keskuspuistoa on varjeltu uusilta liikenneväyliltä ja tämä on yksi syy sille, miksi Helsingin poikittainen joukkoliikenne ei kaikin osin edusta parasta A-luokkaa.

Niiden vuosien aikana, kun Paloheinän huippua on kasvatettu ja katseltu, se on muuttunut kaatopaikasta luonnoksi. Niinpä siihen ei sopinut koskea, kun Helsingin pohjoisosien poikittaisliikenteelle keksittiin ratkaisu: Kasan alitse rakennettiin joukkoliikennetunneli 10.8.2014 käynnistyneelle uudelle runkobussilinjalle 560. Tunnelilla on mittaa 1,2 kilometriä.

Helsingin seudun liikenne


Tunnelista on julkisuudessa paljon pöhisty, mutta vähemmän Kuusmiehentiestä. Kuusmiehentiestä on tehty bussikatu siten, että busseille on oma ajoratansa yleisen ajoradan pohjoispuolella.

Bussiajorata erotetaan liikennevaloilla ja liikennemerkeillä. Valtaosa liikennemerkeistä on asiallisia, mutta mahtuupa sekaan yksi kielikylpyosaston maanantaikappalekin:



Tien rakenne herättää kysymyksen, onko järjestely riittävän selkeä. Äkkinäinen satunnainen kulkija nimittäin saattaa erehtyä luulemaan katua 2+2-kaduksi, eli sellaiseksi, jossa on rinnakkain kaksi samaan suuntaan kulkevaa kaistaa.

Kaistamerkinnäthän on kadulle tekeillä, mutta entäpä talvella niiden ollessa peitossa?



Erehtymisen vaara on merkittävä silloin kun ajoratojen liikennettä ohjaavat liikennemerkit asetetaan kohdakkain. Tässä vasemmanpuoleinen lapsia-merkki ei ole tarkoitettu sijaitsemaan oikeanpuoleisen ajoradan vasemmalla reunalla, vaan se sijaitsee vasemmanpuoleisen ajoradan oikeassa reunassa.

Sundsvall

Sundvalliin, Ruotsiin, on valmistunut uusi silta. Silta ylittää kaupungin keskustaan työntyvän Pohjanlahteen kuuluvan lahden. Sen avulla E4-tien liikenne viimeinkin saatiin siirretyksi kaupunkialueelta sivummalle. Sillalla on mittaa runsaat 2,1 kilometriä ja se on Ruotsin pisin moottoritiesilta.

Trafikvärket


Sillalla on ollut pieniä (?) liikkellellähtövaikeuksia.

Jo ennen kuin kuukausi oli kulunyt avajaisseremonioista, raportoitiin bakteerista. Aivan, bakteerista.

Sillan teräksisiin vedenalaisiin tukirakenteisiin oli kertynyt jopa neljän senttimetrin paksuista bakteerimassaa. Tutkimuksissa kävil ilmi, että kyseessä on Gallionellaceae-perheeseen kuuluva bakteeri, joka nopeuttaa mikrobiologisesti teräksen korroosiota. Sundsvallin lahdella on sopiva suolapitoisuus kyseisen bakteerin elellä. Ensiarvioiden perusteella tämä nopeutettu korroosio aiheuttaa tukirakenteiden kestoiän merkittävän lyhenemisen. Ruotsin liikennevirasto arvelee, että sopiva menettelytapa bakteerimassan loitolla pitämiseksi löytyy kesään 2016 mennessä.

Näkyvämpi tapaus on heinäkuulta 2015. Yksi sillan betonisista koristepaneleista irtosi ja tuhosi yhden henkilöauton. Aika selvää jälkeä tulee, kun 40-tonnisen betoniosan kulmakin osuu. Henkilövahinkoja ei sattunut eikä irronnut osa vaikuta sillan lujuuteen.

Näitä koristepaneleita kuuluu siltaan 240 kappaletta. Nyt viranomaiset pohtivat, mitä asialle pitäisi tehdä.On toki jossain määrin kiusallista, että bakteerit syövät sillan perustukset ja pintarakenteista varisee kymmenien tonnien kappaleita.

Sveriges Television


Sveriges Television


Sillalla on käytössä tiemaksu. Kukin ylitys maksaa yhdeksän kruunua. Koska ruotsalaiset ovat kovin tasapuolisia, myös tiemaksu peritään kaikilta, myös satunnaisilta ulkomaalaisilta matkustajilta.

Maksu tapahtuu siten, että sillan ylittävät ajoneuvot valokuvataan ja rekisterinumeron perusteella lähetetään lasku. Kun tällainen yhden euron lasku tipahtaa postiluukusta, se kannattaa maksaa. Muistutusmaksu on sitten jo suurempi, 300 kruunua ja toinen karhu lisää summaa 500 kruunun verran.

Google

Liittymiä

Kesän aikaan on saatu lukea tiedotteita useammasta liittymähankkeesta: joko remontin valmistumisesta tai uudesta liittymästä.

Katsotaanpa.

Kolmostiellä Vantaalla etenee Keimolanportin urakka. Kehäradan liikenne käynnistyi viikko sitten ja nyt aukeavat uudet rampit pohjoiseen. Niitä pitkin on pääsy Kivistön rautatieasemalle ja jatkossa myös nyt rakenteilla olevalle kolmostien länsipuoleiselle Keimolan asuma-alueelle. Työmaakokonaisuus on ollut käynnissä vuosikaudet.



Kehä III:lla on ollut käynnissä iso remontti, jossa pannaan uusiksi Lentoasemantien helposti ruuhkautunut liittymä. Työmaa on edellä aikataulusta ja nyt on saatu auki yksi merkittävä muutos: Lentoasemalta Kehä III:lle itään johtava uusi ramppi.

Kun liittymä on saatu valmiiksi, Pakkalan liittymästä poistetaan Kehä III:lta idästä erkaneva ramppi.




Tarkkaavaisimmat ovat huomanneet, että kolmostieltä puuttuu liittymänumero 18.

Nyt tämä aukko katoaa. Riihimäen eteläisen ja Hyvinkään pohjoisen liittymän väliin rakennetaan uusi Arolammin liittymä. Liittymää tehdään kiireellisenä: Valio rakentaa uutta suurta ruokatehdasta kolmostien länsipuolelle Herajoelle ja on investointipäätöstä tehdessään edellyttänyt, että liittymä rakennetaan. Liittymän rahoitusmalli onkin poikkeuksellinen: rakentamisen rahoittavat 1/3-osuuksin valtio, Valio ja Riihimäen kaupunki.

Kyse ei ole siitä, että yksityisellä yrityksellä olisi mahdollisuus saada liittymä itselleen, jos pätäkkää löytyy. Liittymä 18 oli mukana kolmostien alkuperäisessä tiesuunnitelmassa, mutta se jäi toteutumatta. Tien valmistumisen jälkeen liittymän läheisyyteen on syntynyt varsin laaja teollisuusalue, jonka muillakin yrityksillä kuin Valiolla on kuljetustarpeita.

Toki onhan asiassa sekin puoli, että nyt Riihimäelläkin on kolme moottoritieliittymää, kuten Hyvinkäälläkin on!

Yksityisellä alueella

Tieliikennelain 28 § säätää muun muiden asioiden ohella pysäköinnistä yksityisellä alueella:  Pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. 

Entäpä jos merkinnät sinänsä ovat selvästi havaittavissa, mutta sisällöltään sekavat? Aika usein näistä vastaavat firmat ovat yksityisiä "valvontamaksuja" saalistavia firmoja, joiden etu on, että merkinnät ovat sopivasti erehdyttäviä, mutta eivät liikaa.

Aika usein käytetään erilaisia liikennemerkkivirityksiä, koska niiden uskotaan tuottavan uskottavuutta. Liikennemerkkien asettaminen kuitenkin edellyttää jonkinlaista perusymmärrystä siitä, millaisia merkkejä voi minnekin asetella ja miten

Kauppakeskus Ristikon pysäköintiä Helsingin Konalassa ilmoittaa valvovansa APV Alueellinen Pysäköintivalvonta Oy -niminen postilokeroyritys.  Pysäköintialueen keskellä on toteemi, jonka yläosassa on pysäköintialueen merkki, jonka alla vaikutualuetta ilmaiseva merkki. Sen alla on ajoväylälle pysähtymisen kieltävä merkki, joka näkyy viereiseen parkkiruutuu, mutta ei ajoväylälle. Tähän aamutuimaan tutustuessa pitää silmiä hieroa kahteenkin otteseen, että ollaankohan tässä hereillä lainkaan.

Espoontorin kauppakeskuksen hämärää ja likaista pysäköintiluolaa puolestaan väijyy kansainvälisen Q-Park-konsernin Suomen filiaali.

Asiat ovat muuten ulkoisesti varsin hyvällä tolalla, erästä seikkaa lukuun ottamatta. Osana kauppakeskusta on toimistotorni, jossa majailee Espoon kaupungin virastoja. Osa pysäköinluolasta on varattu virkamiehille. Näyttäisi siltä, että mattimeikäläisen tulee tietää valvontamaksun uhalla, mihin aikaan päivästä virka-aikaa vietetään. Varmaankin arkisin klo 12.00 on virka-aikaa ja klo 19.00 ei ole, mutta entä klo 16.30? 

Uusi asfaltti kiihottaa

Teillä ja Turuilla on päätynyt tieteenfilosofisessa pohdinnassaan siihen, että uusi asfaltti kiihottaa. Se kiihottaa väkeä, jolla on lapioita, kaivinkoneita ja muita sellaisia työkaluja, joilla asfaltti saadaan tuhotuksi.



Kotikatu sai nukkua Ruususen unta yli 20 vuotta. Sitten sitä jatkettiin korttelin verran ja kadusta tuli potentiaalinen läpiajoreitti. Paikallinen Not In My Backyard -seura aktivoitui vastustamaan muutosta äänekkäin keinoin. Vastustus ei auttanut, mutta kriitikoiden nostaman pölypilven takia kadusta päätettiin tehdä hidaskatu.

Kun katuremontti kolmisen vuotta sitten valmistui, vanha jo vähän raihnainen asfalttipinta korvattiin uudella tuliterällä, tasaisella ja lakritsinmustalla.

Eikä kulunutkaan kuin muutama viikko, kun ensimmäinen katupora oli paikalla. Asialla oli taho, joka veti tietoliiikennekaapeleita. Sen jälkeen ovat käyneet vesijohtomiehet rakentamassa runkolinjaa ja kaukolämpömiehet muuten vain parantamassa verkkoa. Paha mokakin oli sattua: vesijohtomiehet olivat törmätä paikalle samaan aikaan kuin kaukolämpömiehet, jolloin oltaisiin selvitty yhdellä asfaltin kuorimisella. Tämä kuitenkin onnistuttiin välttämään ja kaukolämpömiehetkin pääsivät asfaltinkaivajaisiin; viikko-pari sen jälkeen, kun vesijohtomiehet olivat saaneet kadun päällystetyksi.

Kaksi bussipysäkkiä rakennnettiin remontin yhteydessä uudelleen. Ne eivät ole asfalttipintaisia, vaan tehty betonikivistä. Toinen pysäkeistä on töiden yhteydessä jo kahdesti uudelleenrakennettu. Näyttää siltä, että vesijohtomiehet tekivät perustuksen huonosti; pysäkki on muutamassa viikossa painunut urille. Odotettavissa on, että pysäkki rakennetaan neljännen kerran. Kaipa siinä yhteydessä vähän asfalttiakin taas kouraistaan.

Tien uusi osuus on saanut olla tähän asti rauhassa, mutta nyt sen neitseellisyyteen on kajottu. Katuporamiehet ovat käyneet paikalla ja kaivaneet osan jalkakäytävästä auki. Kaapelityöltä näyttää.

Vanha Laukaan tie

Tämä on Metsäkolmio-trilogian viimeinen osa.

Jyväskylässä kohtaavat nykyisin viisi valtatietä, kaksi eurooppatietä, rautatie neljästä suunnasta ja Päijänteen-Keiteleen vesireitti. Ennen vuonna 1837 tapahtunutta kaupungin perustamista Keski-Suomen liikenteellinen solmukohta sijaitsi Laukaan Koivistonkylässä, lähellä nykyistä Äänekoskea.

Koivistossa erkani Vaasan-Kuopion maantiestä lounaaseen Hämeeseen johtanut tie, joka nykyisin kutsutaan nimellä Vanha Laukaan tie. Se yhtyi Hämeelinnan-Tammerkosken-Ulvilan muinaistiehen Pälkäneen Onkkaalassa, nykyisen Pälkäneen kirkon tienoilla.

Taustakartta Maamittauslaitos


Nimitys "tie" on kohtalaisen juhlallinen ilmaisu asiasta. Kyseessä oli jalan tai enintään ratsain kuljettava polku, joka oli käytössä kesäaikaan. Talvella kuljettiin muun muassa kymmenien kilometrien mittaisen Längelmäveden selkiä.

Tie on tunnettu jo ainakin 1640-luvulla. Sen reitistä on liikkellä paljon keskenään ristiriitaisia tietoja. Alkuperäiseksi arveltu linjaus on merkitty karttaan punaisella. Tie kulkee nykyistä tieverkkoa seuraten Tampere-Jämsä-Lahti-metsäkolmiossa Iharin ja Sahalahden Pakkalan kautta Kuhmalahden Pohjaan, josta lähes asumattomia seutuja Västilän kautta Länkipohjaan. Sieltä tie jatkui Ouninpohjaan ja Jämsään ja edelleen nykyisten valtateiden 9 ja 4 linjausta mukaellen Koivistoon.

Eri lähteissä maintaan myös Längelmäveden ja Kangasalan Vesijärven välistä kannasta Orivedelle ja edelleen Länkipohjaan kulkenutta Vanhaksi Laukaan tieksi. Tämä reitti lienee kuitenkin uudempi.

Taustakartta Maamittauslaitos

Uudemmat tielinjat merkitty sinisellä

Eritoten Länkipohjan ja Jämsän välinen osuus on ollut hevosmiehellekin vaikea. Siksi jo 1700-luvun lopulla tielle haettiin uudempi reitti pohjoisempaa. Tie Länkipohjasta Ouninpohjaan on nykyisin valtion maantie, mutta vaikein osuus Ouninpohjasta koilliseen on metsittynyt paikoitellen vaikeasti havaittavaksi.

Samoin 1700-luvulla rakennettiin uusi haara Tuuloksesta Hauhon Sappeen, Luopiosten ja Rautajärven kautta Pohjaan. Tie erkani Tuuloksessa Ylisestä Viipurintiestä. Tämä oikaisu kulkee helpommassa maastossa ja lyhentäähän tuo matkaakin Hämeenlinnaan kolmatta peninkulmaa.

Niin sitten kävi, että vuoden 1938 tiereformissa reitti Kangasalta Jämsään tehtiin valtatieksi 9 ja siitä Jyväskylään valtatieksi 4. Varsin monesta muinaistiestä tuli osa maan päätieverkkoa. Vanha Laukaan tie oli vieläpä aikaansa edellä: Jyväskylän pohjoispuolella se kulkee 1950-luvulla rakennettun nelostien linjausta, kun vuoden 1938 linjaus vei itäiselle paljon pitemmälle reitille.

Nykyisin tie on suurelta osin kadonnut, varsinkin Jyväskylän seudulla. Metsäkolmiossa sen sijaan tie on valtaosin edelleenkin osa julkista tieverkkoa.

Ouninpohja

Edellisessä artikkelissa Teillä ja Turuilla esitteli Tampere-Jämsä-Lahti-kolmion harvaan asutun ja tiestöltään vaatimattoman metsäkolmion. Se koilliskolkassa on paikka, jonka rallikansa tuntee niin Suomessa kuin maailmallakin, kuka ihastuksella kuka kauhulla: Ouninpohja.

Ouninpohja on Isojärven rotkomainen lahti, jolla on pituutta noin kuusi kilometriä, leveyttä jokunen sata metriä ja syvyyttä suurimmillaan noin 40 metriä. Seutu on mäkistä ja pienten järven rikkomaa. Siis oivaa rallipolkumaastoa.

Ouninpohjassa on ajettu Jyväskylän rallia kymmeniä kertoja, erilaisissa kokoonpanoissa. Jyhkein versio on "täydellinen Ouninpohja": noin 33 kilometriä pitkä erikoiskoe, joka vie aika kauas varsinaisesta Ouninpohjasta.


Täyspitkä Ouninpohjan erikoiskoe

Ouninpohjan-Hassin tie rakennettiin kylätieksi tuolloisen luokituksen mukaisesti 1930-luvulla. Tie on kiemurainen sekä vaaka- että pystysuunnassa. Mattimeikäläinen ei uskalla ajaa juuri yli kuuttakymppiä. Rallissa kuitenkin näkemäesteitä ja hyppyreitä arvostetaan.

Täyspitkä erikoiskoe kulkee vain osan matkastaan Ouninpohjantietä. Loput mennään jos mahdollista vielä mutkaisempia maanteitä ja yhdysteistä.


Ouninpohjantietä

Ouninpohjan nimellä on vuosien varrella ajettu eri reittejä. Jonkin aikaan erikoiskoe oli mustalla listallakin, koska reitti oli "liian" hyvälaatuista tietä ja keskinopeus nousi liian korkeaksi.


3D-mallinnus reitin osasta

Erikoiskokeen matkalla on noin 50 hyppyriä ja viisaat miehet ovat laskeneet hypyn keskimääräiseksi pituudeksi 10 metriä. Näin ollen noin 500 metriä erikoiskokeesta kuljetaan ilmassa. Ennätyshyppynä taidetaan edelleenkin pitää Markko Märtinin 57 metrin hyppyä yli 170 km/h nopeudesta ns. keltaisen talon kohdalla vuonna 2003.

Vaikeus on kovin subjektiivinen käsite. Aika moni rallin harrastaja ja kuljettaja on kuitenkin esittänyt, että Ouninpohja on MM-rallien vaikein erikoiskoe.



Niin ja juuri Ouninpohjasta on yksi rallihistorian tunnetuimmista tapauksista: Vuoden 1967 rallissa Timo Mäkisen Morris Mini Cooperin konepellin kiinnitykset irtosivat ja konepelti nousi tuulilasia vasten. Mäkinen ei pysähtynyt korjaamaan tilannetta vaan jatkoi viimeiset kymmenkunta kilometriä puolisokkona ja ajoi silti kolmanneksi.

Metsäkolmio

Eteläisessä Suomessa, vain noin sadan kilometrin etäisyydellä Helsingistä sijaitsee laaja ja harvaan asuttu alue. Se sijoittuu osapuilleen Tampere-Lahti-Jämsä-kolmioon. Seutukunta on metsäistä ja järvien rikkomaa. Alueen halki kulkee varsin vähän kunnollisia teitä.

Taustakartta Maanmittauslaitos


Mistä on kyse?

Suomen teiden historia I -kirjassa esitetään karkea kaavakuva maaston vaikeusasteluokitukseksi. Alla oleva kuva esittää vaikeusasteen, jos tie rakennettaisiin kohtisuoraan maaston suuntien kanssa. Mitä tummempi rasteri sen vaikeampi maasto.

Tässä kaaviossa tämä Näsijärven ja Päijänteen väliin jäävä alue edustaa vaikeusasteeltaan korkeimpia luokkia. Sen takia alue on jäänyt pitkälti metsätalouspainoitteiseksi alueeksi. Asutustakin on kolmion sisäosissa vähänlaisesti. Muutama entinen kuntakeskus on jäänyt sivuun kunnan tultua liitetyksi reunoilla olevaan toiseen kuntaan: Eräjärvi Oriveteen, Kuhmalahti Kangasalaan ja Luopioinen Pälkäneeseen.

(Kaaviosta käy ilmi myös osasyy sille, miksi ykköstien rakentaminen moottoritieksi vei lähes 50 vuotta: Vaikeat maaston muodot, jotka vanhemmalla tekniikalla olisivat tehneet loivamutkaisen tien rakentamisen varsin vaikeaksi.)



Maaston mäkisyyden lisäksi alue on järvien rikkomaa. Itäosissa kulkee Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen välinen vedenjakaja. Toisin kuin useimmat vedenjakaja-alueet, tämä vedenjakaja ei ole kuivaa seutua: Vedenjakajalla sijaitsevat isot järvet Lummenne, Vehkajärvi ja Vesijako, jotka laskevat kumpaankin vesistöön.

Lisäksi itä-länsi-suunnassa mutkittelee Längelmäveden ja Hauhon reittien välinen vedenjakaja.

Maaston muotojen takia tiestö on laadultaan varsin vaatimatonta. Kangasalta Kuhmoisiin kulkee 1950-luvulla rakennettu nykyinen seututie 325. Siihen liittyy Kuhmalahden Pohjassa Pälkäneeltä Luopiosten kautta saapuva seututie 322.

Taustakartta Maanmittauslaitos


Pälkäneen ja Aitoon välistä vanhaa tietä. Nykyinen seututie 322 lisätty karttaan sinisellä.

Suuret järvialueet toimivat tehokkaina esteinä. Itseoikeutettu on tietenkin alueen itäpuolelle jäävä Päijänne. Tampereelta Kuhmoisiin kulkevaa suoraa tielinjaa on karttaharjoituksissa helppo jatkaa itään, mutta Päijänne panee hanttiin. Länsiosassa taas Längelmävesi on rajana noin 80 kilometrin matkan. Järven poikki kulkee vain kaksi siltaa: Kangasalan Pelisalmessa ja Oriveden Rönnissä.

Lisäksi koilliskulmassa on sielläkin reipas este: jylhä Isojärvi ja sen rantojen kansallispuisto.

Taustakartta Maanmittauslaitos


Isojärvi

Aluetta halkoi vuoden 1938 nelostie Lammilta Padasjoen ja Kuhmoisten kautta Jämsään. Nelostien siirtymisen muualle ratkaisi aika paljolti asutuksen vähäisyys. Lammin ja Padasjoen välinen osuus nelostiestä on rakennettuu uudellee ja se on nykyisin kantatie 53. Padasjoelta Jämsään vanha nelostie on pääosin jäljellä osana alempaa tieverkkoa.

Timantit ovat ikuisia, sillat eivät

Runsas vuosi sitten Teillä ja Turuilla kirjoitti Jännevirran sillan tilanteesta. Niin siinä sitten kävi, että vapun alla sillan kantaviin rakenteisiin tuli vaurio ja sillalla ajellaan nyt yhtä kaistaa kolmeakymppiä.

Vapun alla 2015 siis tämä valtatiellä 9 Kuopion ja Joensuun välillä sijaitseva silta vaurioitu: Yksi sillan pituussuuntaisista jännitysteräksistä katkesi ja sen pää ponnahti pari metriä sillasta ulospäin.



Siltatyyppi on Langer-palkkisilta keksijänsä 1800-luvulla vaikuttaneen böömiläisen insinöörin Josef Langerin mukaan. Siinä siltarakenteen yläpuoleinen kaari kannattelee teräksistä siltapalkkia. Tämä itsekantava siltatyyppi oli varsin suosittu Suomessa 1950-1970-luvuilla. Jännevirran silta oli yli 20 suuresta Langer-palkkisillasta ensimmäinen.

Silta on alun perin valmistunut vuonna 1951. Raskaan liikenteen ajoneuvomassat tuohon aikaan olivat jotain aivan eri tasoa kuin nykyisin. Vuonna 1995 sillan kantavuutta lisättiin rakentamalla kaariosan alle kaksi uutta tukea ja lisäämällä pitkittäisuuntaista jännitystä jännitystangot asentamalla.

Nyt vettä oli päässyt sillan rakenteisiin ja yksi neljästä jännitystangosta ruostui poikki.

Tienpitäjältä meni aikansa ymmärtää, että vika oli vakava ja silloin mentiin toiseen äärimmäisyyteen: pelättiin sillan sortuvan. Varsin pian kuitenkin selvisi, että sillan ehjäksi jäänyt puolikas kykenee kantamaan kuormaa.

Tarkemmissa tutkimuksissa on todettu, että myös sillan betonirakenteissa on korjausta edellyttäviä vaurioita.



Sillalle on asetettu 30 km/h nopeusrajoitus ja liikenne kulkee korjauksen aikana yhtä kaistaa. Korjauksen jälkeen pysyväksi nopeusrajoitukseksi jää 40 km/h.

Kiertoteiksi esitettiin varsin vekkuleita ratkaisuja. Kiertotiet  Kaavin ja Juankosken (sininen) tai Vehmersalmen ja Puutossalmen lossin (vihreä) kautta ovat kymmeniä kilometrejä pitempiä. Mutta lyhyempiä reittejä karttaan punaisella ympyrällä merkityn Jännevirran ohitse ei ole.

Valtatiellä olevan sillan ruostuminen käyttökelvottomaksi on varsin noloa. Se toisaalta on vakava varoitus siitä, että puhe siltaomaisuuden rapautumisesta ei ole tuulesta temmattua. Jännevirran uuden sillan tekninen suunnitteluvaihe on menossa. Nyt korjaukseen menevät rahat ovat lähes hukkaan heitettyä rahaa, koska nykyinen silta puretaan uuden valmistuttua.

Klaukkala

Nyt kun valta- ja kantateiden taajamapullonkaulat on lähes tyystin purettu ohikulkuteitä rakentamalla, on painopiste siirtymässä pienempiin teihin.

Klaukkala on Nurmijärven kunnan suurin taajama, noin 20000 asukasta. Vielä 1950-luvun lopulla se oli kylä kolmostien varrella: Kolmostie kulki Lopelle ja sieltä Janakkalan syrjäisten metsäalueiden halki Hämeenlinnaan. Klaukkalan läpi kulki myös Forssan-Porin suunnan liikennettä Lopen ja Tammelan kautta ennen nykyisen kakkostien valmistumista.

Maanmittauslaitos


Klaukkala vuoden 1958 peruskartassa

Kylä lähti laajenemaan 1960-luvulla ja nykyisin sitä voidaan pitää Helsingin esikaupunkialueena.

Lopen maantie on nykyisin seututie 132 ja Klaukkala on kasvanut sen ympärille. Tie kulkee nykyisinkin kutakuinkin tarkasti vuosikymmenien takaista linjaansa; jos kohta katumaiseksi muokattuna.

Liikenteen määrä on kasvanut varsin suureksi ja liikenneturvallisuus taajamassa on huono. Ohikulkutietä on puuhattu pitkään.

Vuonna 2005 valmistui ensimmäinen yleisuunnitelma. Sen pohjalta lähdettiin laatimaan tiesuunnitelmaa. Osoittautui kuitenkin, että maaperä tuolloin suunnitellulla linjalla Luhtajoen laaksossa oli oleellisesti arvioitua huonompaa: Paikoin hyvin pehmeää savea ja paineista pohjavettä. Tien toteuttaminen olisi maksanut oleellisesti arvioitua enemmän ja tiesuunnitelman laatiminen keskeytettiin

Vuonna 2008 suunnittelu käynnistettiin uudelleen. Laaja debatin ja myös alatyylisen nettikirjoittelun jälkeen on valittu toteutettavaksi vaihtoehdoksi tunnisteella V1 nimetty linjaus, joka kulkee aiemmin ehdotettua savilöllölinjaa etelämpänä monin paikon kalliomaastossa. Tiellä on pituutta noin seitsemän kilometriä; kilometrin verran hylättyä verran pitempi.

Maanmittauslaitos


Toteutettavaksi valittu linjaus merkitty yhtenäisellä ja hylätty katkoviivoilla

Moni kolmostien kulkija lienee havainnut aukon moottoritien liittymien numeroinnissa: Suunnitelmassa esitetty Lamminsuon eritasoliittymän saa puuttuvan numeron 12.

Lamminsuon eritasoliittymä on nykysuunnitelmassa piirrettyy sellaiseksi, että ohikulkutietä olisi mahdollista jatkaa itään Tuusulan suuntaan. Suunnitelmia tällaiseksi jatkeeksi ei ole.

Tieosuudelle on suunniteltu kaksi eritasoliittymää, joista on katuyhteys Klaukkalaan. Näin ollen ainakin Klaukkalan pohjoisosien asukkaat todennäköisesti tulevat käyttämään ohikulkutietä matkallaan Helsingin suuntaan. Lisäksi suunnitelmiin sisältyy eritasoliittymä vanhalle kolmostielle.

Reininbetonia

Teillä ja Turuilla esitteli muutama viikko sitten artikkelissa Siltaromua viimeaikaisia siltaonnettomuuksia Euroopassa.

Vilkkaan Schiersteinin sillan vaurioituminen aiheutti melkoisen sopan. Silta sijaitsee Saksassa Mainzin ja Wiesbadenin kaupunkien välillä ja ylittää Reinin. Mainzin ja Wiesbadenin asukasluku on yhteensä puolisen miljoonaa, mutta tämä ei ole koko totuus. Silta sijaitsee Rhein-Main-Gebiet-nimellä Saksassa tunnetun alueen länsiosassa ja alueella on 5,8 miljoonaa asukasta. Eurostatin luokittelun mukaisella kaupunkialueella on 2,2 miljoonaa asukasta enemmän tai vähemmän yhteen kasvaneissa kaupungeissa.



Sillan kansi siirtyi ja putosi laakereiltaan yhden pilarin päältä. Kansi painui ja rakenteisiin tuli vakavia murtumia ja silta menetti kantavuutensa.



Sillalla pituutta noin 1,3 kilometriä ja se on valmistunut vuonna 1962. Sen viereen ollaan rakentamassa uutta siltaa.



Kiusalliseksi tilanteen tekee se, että Reinin ylitse on varsin vähän siltoja joen leveyden ja vilkkaan laivaliikenteen takia. Mainzin ympärillä on kaksi moottoritiesiltaa ja yksi katusilta kaupungin keskustassa. Alavirtaan seuraava silta on Koblenzissa 85 kilometrin päässä ja ylävirtaan Wormsissa 50 kilometrin päässä.



Sillan täydellisellä sulkemisella on ollut varsin laajakantoisia seurauksia. Osa liikenteestä on siirtynyt Mainzin katuverkkoon, joka on ruuhkautunut pahasti. Mutta toisen onnettomuus on toisen leipä: Reinin yli on aika paljon lauttaliikennettä ja lautturien tulot ovat kehittyneet erittäin suotuisasti.




Nyt ollaan tilanteessa, jossa siltaa on vahvistettu niin paljon, että henkilö- ja pakettiautoliikenne voidaan sallia. Uuden sillan ensimmäinen puolisto valmistuu vuonna 2016, jolloin liikenne siirretään sille.



Tieviranomaiset ottavat painorajoituksen vakavasti ja tosissaan. Liikennettä valvotaan automaattisesti siten, että sillalle pyrkivä raskas liikenne tunnistetaan. Jos raskas ajoneuvo yrittää ajaa sillalle, liikennevalot vaihtuvat punaisiksi ja puomit sulkeutuvat estäen kaiken liikenteen. Tilanteesta lähtee tieto poliisille, joka tulee saattamaan rosvon pois ja joka kirjoittaa asiasta maksullisen muistutuksen.

Asiassa on häpeärangaistuksen elementtejä. Poliisia odoteltaessa liikenteen sulkenut kuljettaja varmaankin pääsee nauttimaan muiden esittämistä nasevista kommenteista.



Yhdeksi maailman ohuimmista kirjoista mainitaan "Saksalainen huumori kautta aikojen". Tämä ei ole estänyt paikallisia pilapiirtäjiä tarttumasta kynään asiassa. Kuvassa viirataan Sveitsissä sijaitseviin Reinin putouksiin, jotka vesimäärällä mitaten mainitaan Euroopan suurimmiksi.

Södrikin silta

Uudenmaan ELY-keskus ilmoittaa korjaavansa Södrikin risteyssillan ykköstiellä Espoossa.

Mistähän sillasta mahtaa olla kyse? Suvela-Södrik karttojen mukaan sijaitsee sivussa ykköstiestä.

Ratkaisu löytyy tutkimalla vanhoja karttoja. 70-vuotiaassa topografikartassa on ratkaisun avain:

Maanmittauslaitos


Kauniaisten eteläpuolella olevaa muusta maailmasta erillään ollutta aluetta kutsuttiin Tarvontien rakentamisen aikoihin nimellä Södrik Östanskog, tai lyhyemmin Södrik tai Östanskog. Nimeä Suvela ei rakennusyhtiön markkinointimies ollut vielä keksinyt. Karttaan on merkitty vihreällä myöhempi Tarvontien linjaus.

Espoon kaupunki


Nimi Södrik on jäänyt aikakirjoihin muun muassa siksi, että sinne oli bussiliikennettäkin verraten varhain. Helsingissä kauppahallissa lihakauppaa pitänyt Kaarlo Emil Kallio hommasi 1930-luvulla linja-auton ja perusti linjan Kauniainen-Helsinki. Myöhemmin hän aloitti linjan 2: Södrik-Kauniainen-Viherlaakso-Helsinki. Liikennettä jatkui vuoteen 1972, jolloin Kallion poika totesi, että sähköjunan kanssa ei kannata kilpailla, ja työnsi pensselin santaan.

Kun maailma muuttuu, nimetkin kuitenkin muuttuvat. Suvela-Södrik on suunnilleen siellä, missä historiallinen Södrikin kylä on ollut ja Östanskog on nimetty myyvemmäksi, Kuurinniityksi.

Suomen Virallinen Lista eli siltarekisteri on nimistön osalta hieman yllättävä. Kun silta rakennetaan, se saa jonkin nimen ja se nimi sitten hakataan kiveen maailmanloppuun asti. Kun silta menee peruskorjaukseen, se on usein 50-60 vuotta vanha. Kasvavilla alueilla 50-60 on vuotta pitkä aika nimistön stabiiliuden kannalta. Kun tiedotteissa käytetään vanhoja nimiä, lukijalla saattaa hyvinkin mennä sormi suuhun.

Kuten uudemmasta kartasta käy ilmi, Espoon kaupungin mielestä sillan nimi ei Södrikin risteyssilta vaan Ymmerstanportti. Mutta eihän nimitystä Ymmerstanportti kukaan käytä eikä sitä kukaan tunne. Ilmeisesti puhuminen Kuurinmäentien sillasta olisi liian ymmärrettävää?

Google


Silta on alkuperäiskunnossaan. Vahva kuin mikä, mutta liian kapea. Yläpuolta kulkevalle Tarvontielle tarvittaisiin lisäkaistoja, mutta sillalle ei mahdu.

Moottoritien paluu

Teillä ja Turuilla on neljä vuotta sitten raportoinut artikkelissa Ruskohiili nielaisi moottoritien Reinin alajuoksun ruskohiilialueen tapahtumista: Hiiltä kaivetaan avokaivoksessa, joka edetessään syö edestään kaiken infrastuktuurin. Nyt on aika katsella tämänhetkistä tilannetta.



Kaivos etenee suunnitelmien mukaisesti. Vuonna 2017 suljetaan moottoritie A61 Jackerathin ja Wanlon liittymien väliltä, koska kaivos haukkaa sen.

Jo jonkin aikaa on ollut rakenteilla moottoritien A44 uusi osuus jo kaivetulle ja maisemoidulle alueelle. Tie sijoittuu jonkin verran idemmäksi kuin vuonna 2005 purettu osuus. Vanha Jackerathin moottoriteiden risteys korvataan kokonaan uudella, joka sijoittuu nykyisen kaakkoispuolelle.



Tien pohja on näkyvissä kaivoksen pohjalla. Pohjamassat muodostuvat materiaalista, joka on kaivettu sivuun ruskohiililaatan päältä. Se on siksi höttöä ja sen tiiviiksi painumiseen kuluu aikansa.



Uudelleen rakennettavan tien pohjoisosassa sijaitseva Holzin liittymä oli ennen A44:n purkamista neliapilan kaltainen. Sitä ei rakenneta entiselleen, vaan liittymän pääliikennesuunnaksi tulee Aachen-Düsseldorf. Myös pohjois-eteläsuuntaista A61-tietä korvaavaan liikennesuuntaan tulevat loivakaarteiset suorat ja puolisuorat rampit.



Kaivos etenee siten, että vuonna 2017 purettava A61-tien osuus suunnitellaan avattavan uudelleen rakennettuna vuonna 2035.

Kiertoteitä

Teillä ja Turuilla on pariinkin kertaan päässyt vastaamaan kysymykseen, miksi ihmeessä maassa on valtatie 6, joka on kaikkea muuta kuin lyhyin reitti päätepisteidensä välillä.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Onhan se niin, että Helsingistä Kajaaniin on viitostietä runsaat 100 km vähemmän matkaa kuin kuutostietä; samoin tien virallisesta lähtöpisteestä Koskenkylästä 15- ja 5-teitä Mikkelin kautta.

Tien yhtenäisellä numeroinnilla ei kuitekaan aina haeta lyhyintä päätepisteiden välistä reittiä. Sen sijaan numerointi enemmän tai vähemmän onnistuneesti osoittaa yhtenäistä reittiä. Sellainenhan kartalta katsoen kuutostie on.

On hyvä muistaa, että pitkillä valtateillä vain murto-osa liikenteestä on liikkeellä tien päätepisteiden välillä. Siksi selkeä ja looginen alueellinen numerointi on usein tärkeämpää kuin päätepisteiden välisen parhaan reitin numerointi.

Kuutostien nykyinen reitti on verraten uusi. Sehän syntyi 1990-luvun puolen välin numerointireformissa, jossa varsin paljon yhdisteltiin tienpalasia yhtenäisesti numeroiduksi. Alkuperäinen tie 6 kulki reitillä Helsinki-Sortavala ja Sortavalan-Kajaanin valtatie oli 18. Sotien jälkeen kuutostie reititettiin Joensuuhun ja 18 sieltä Kajaaniin.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Muitakin vastaavia tapauksia on. Esimerkiksi nelos- ja viitostiet kohtaavat kahdesti: Heinolan Lusissa ja Sodankylässä. Matka viitostietä on 125 kilometriä pitempi. Tiet kuitenkin palvelevat eri seutuja, eikä numeroinnin katkaisu esimerkiksi Kajaanissa juuri toisi hyötyjä.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Osa "yhtenäisreiteistä" on vaikeammin loogisesti selitettävissä kuin viitos- ja kuutostiet. Yksi näistä on ysitie. Se kulkee Turusta Kuopioon varsin loogisesti lounaasta koilliseen, mutta tekee Kuopiossa terävän käännöksen kohti kaakkoa.

Kyseessä on puhtaasti poliittinen päätös. Itäsuomalaisen liikenneministerin saavutukseksi jäi numerologia: Kuopion ja Joensuun välinen valtatieksi 17 kutsuttu kärrypolku sai "paremman" numeron. Itse tietä ei ole parannettu.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Muita tapauksia ovat valtatie 12 (punainen) sekä kantatiet 58 (vihreä) ja 73 (sininen).

Rauman ja Kouvolan välillä jonkin verran lyhyempiä ovat reitit Forssan ja Hämeenlinnan tai Riihimäen kautta. Nopein reitti saattaa jopa kulkea 1/7/E18-moottoritietä Turusta Koskenkylään. Nykyinen valtatie 12:n reitti ei ole aivan itsestään selvä. Sehän syntyi 1990-luvun reformissa jatkamalla Kouvolasta Tampereelle ulottuvaa tietä Raumalle. Ehkä loogisempi ratkaisu olisi ollut ottaa päätepisteeksi Pori ja nostaa Rauman ja Huittisten välinen kantatie 42 valtatieksi 11.

Kantatie 58 on paikoin hieman koominen viritelmä. Se syntyi, kun Oriveden ja Keuruun väliseen kantatiehen 58 yhdistettiin yhdeksän seututiepätkää.

Kantatie 73 puolestaan on hyvinkin looginen ratkaisu. Se on Pielisen itäpuolta palveleva tie.

Pohjakartta Maanmittauslaitos


Kehätiet ovat varsin itsestään selvästi teitä, joiden päätepisteiden välinen etäisyys on pitempi kuin näiden välinen lyhyin reitti. Päätietasoisia kehäteitä on tätä nykyä Turussa (kantatie 40) ja Helsingissä (kantatie 50). Rengasmaisia kehäteitä ei ole.

Näiden lisäksi vielä on karttaamme punaisella merkitty Helsingin ja Hyvinkään välinen kantatie 45. Tämä entinen nelostie on käyttökelpoinen vaihtoehtoreitti etenkin, jos lähtöpiste ei ole kolmostien lähettyvillä eikä ole mahdoton kiire.