7.5.2024

Saimaan saaressa

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Sinne elämän toveri tahtonut ei
Yksin Nestori jäi kuten norppa
Myös sen kumppanin kohtalo vei
Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan
Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan
Huuliharppua soittelee Miikkulainen
Yksi ymmärtää kaipuun sen

Mollisävyisen Juha Vainion kappaleen Nestori Miikkulaisella oli aito esikuva: Puumalan Lintusalon saaressa asunut kyläseppä Nestori Reponen. Lintusalo on sisävesien suuria saaria, 25 neliökilometrillään noin kahdeskymmenes. "Noin" siksi, että täyttä yksimielisyyttä siitä, mikä on saari, ei ole.

Saimaa on huomattavan pirstaleinen ja saarissa on vanhastaan ollut asutusta. 1970-luvulle asti ei saariin juuri ollut teitä. Kukin kulki asioillaan miten kulki ja kelirikko oli jokavuotinen ilmiö. Lintusalostakin on kuljettu milloin metsäyhtiön hinaajalla, milloin lapsia on kuljetettu kouluun lentokoneella. Lintusalon kumpaakin puolta kulkee varsin voimakas virta, eli talvellakaan ei välttämättä jäätä pitkin pystynyt kulkemaan.

Pitkällisen väännön jälkeen Lintusalo sai maantieyhteyden vuonna 1975. Vuonna 1967 oli valmistunut lähelle Puumalan silloista lossirantaa saarelta toiselle hyppivä paikallistie Luukkolan kylään. Tästä haarautuu Lintusalon tie. Tie on todellinen saaristotie: Se kulkee 11 saaren kautta.

Tietä peruskorjattiin muutama vuosi sitten, kun se oli päässyt huonoon kuntoon. Nyt se on varsin hieno reitti kiireettömään cruisailuun. Loppupäästä kapea, mutta sopu sijaa antaa.

Tie risteää Saimaan syväväylän Hätinvirrassa. Virran yli ajetaan yhdellä Saimaan seudun viimeisistä maantielosseista. 


Hätinvirran lossireitin pituus on 184 metriä


Lossi on 1970-luvun parkanolaisia, 60 tonnin mallia vuodelta 1974

Saimaan saariin rakennettu pikkuhiljaa varsin paljon teitä. Alueen tiekartta onkin kovin toisen näköinen kuin 50 vuotta sitten. Useassa paikassa ratkaisu on ollut se, että valtio on rakentanut tien toiseksi viimeiseen saareen ja viimeiseen kuljetaan yksityistiekunnan operoimalla ja ylläpitämä lossilla.

Hätinvirran lossiakin uhkaa kuolemantuomio. Siltasuunnitelma on jo useita vuosia vanha, mutta hanke taitaa olla tällä hetkellä olla syvällä pöytälaatikossa.

Lintusalon tie kulkee saarelta toiselle milloin pengertä milloin siltaa. Näkymät Saimaalle ja sen kallioisille saarille ovat kerrassaan herkulliset.



Tämä tie ei ole hurjastelua varten. Sitä pitää ajaa pikkuhiljaa hissun kissun.









Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Istuu portailla Nestori Miikkulainen
Lepokivellään iäkäs norppa
Katsoo ystävää ymmärtäen

Saimaannorpan kannaksi arvioidaan tätä nykyä noin 480 yksilöä. Kanta on kasvanut suojelutyön ansiosta, mutta hitaasti. Norpalta kestää 4–7 vuotta tulla sukukypsäksi ja naaras saa yleensä vain yhden poikasen kerrallaan. Nestorin asema on parempi. Jos tekee mieli, autolla voi hurauttaa maalikylille koska tahansa. Lossikin ajaa vuorokaudet ympäriinsä.

1 kommentti:

NH kirjoitti...

Hätinvirran lossi on tuttu käsäaikana radion liikennetiedotteista. "Liikenne keskeytetty puutavaran uiton ajaksi". Epäilemättä monelle muuten varsin tuntematon paikka. Sinne pitää menemällä mennä. Aina silloin tällöin tullut harrastettua trailerilla kulkevan veneen etuja, ja jokunen vuosi sitten kierreltiin mm. Lintusalon ympäristöä ja ajettiin komea Heinäveden reitti läpi. Samana kesänä käytiin tutkimassa vielä Paraisten seutu. Lintusalossa on Miikkulaisen viulunsoittaja-patsas.

Saimaan losseista tulee mieleen muisto takavuosilta. Pidimme tukikohtaa eräällä mökillä Puumalan yläpuolella. Kaveri lähti vanhalla 2t-vesijetillä pidemmälle matka-ajoreissulle. Kuinka ollakaan vekotin leikkasi kiinni Kietävälän lossin väylälle. Lossi pelasti väsyneen ja läpimärän vesijetteilijän. Soitti sitten lossin puhelimesta että pääsisittekö hakemaan trailerin kanssa täältä lossilta. Tapaus sai onnellisen lopun.