YK on sitten hyväksynyt Suomen ehdotuksen Rauman ja Kotkan välisen pääosin valtateitä 12 ja 15 kulkevan reitin nimeämiseksi eurooppatieksi E16. Uusia numerokilpiä lienee odotettavissa joskus ensi vuoden puolella.
Tiesivusto https://tiet.mattigronroos.fi on päivitetty muutosta vastaavaksi. Kaikkiaan 17 tiekuvauskaaviota meni uusiksi.
Teillä ja Turuilla on aiemmin pilkannut E16-touhotusprojekteja pariinkin otteeseen, artikkeleissa E16 ja Liikenneministerin numerologiapuuhat. Ei siitä sen enempää.
E16 on vekkuli tie, joka on pienestä lähtenyt liikkeelle ja sitten pikkuhiljaa kasvanut.
Nykyisen eurooppatien perusta on vuoden 1975 AGR-sopimuksessa. Siinä E16 lähti Londonderrystä Belfastiin runsaan 100 kilometrin matkan, hyppäsi vajaan 100 kilometrin matkan meren yli ja jatkoi vajaat 200 kilometriä Glasgow'n kautta Edinburghiin.
Alkuperäinen E16. Huom: UK ei käytä eurooppatieviitoitusta.
Pohjoismaat eivät tykänneet ehdotuksesta ja norjalaiset olivat vähän happamia ehdotukseksi saada Oslon ja Bergenin väliselle tielle numero E136, luokassa Branch, Link and Connecting Roads. Siinä samassa, jossa Turun ja Kuopion välinen tie olisi saanut numeron E160.
Suomi, Ruotsi ja Norja tekivät YK:lle vastaehdotuksen, joka hyväksyttiin. E16 jatkettiin Bergenistä Osloon. Edinburghista on 700 kilometrin merimatka Bergeniin, mutta onhan tuota eurooppateissä pitempiäkin aukkoja!
Norjan E16:ssakin oli aukko. Lærdalin tunnelitie ei vielä ollut valmis ja matkalla oli parin tunnin lauttamatka.
Norjan E16 vuonna 1992
Vuonna 2011 Norja ja Ruotsi keksivät hakea E16:lle jatkoa Pohjanlahden rannikon kahvikaupunkiin Gävleen. Reitti kulkee siksakkia tehden harvaan asutuissa Värmlannin suomalaismetsissä, eikä se ole sujuvimmasta päästä Norjan ja Ruotsin välisiä reittejä.
Oslo-Gävle 2011
Korkealuokkaista kansainvälistä tietä EU:n ulkorajan pinnassa
Kolmas pidennys oli nyt päätetty reitti Raumalta Tonpereen kautta Kotkaan. Gävlen ja Rauman välillä on 240 kilometriä merimatkaa, eikä säännöllistä liikennettä ole.
Rauma-Kotka 2024
Selkämeren ylityksen avulla E16-tien merimatka kasvoi uudelle tuhatluvulle, noin 1040 kilometriin. Noin 130 kilometriä saataisiin lisää, jos Virossa Narvan ja Narva-Joẽsuun välinen maantie 91 muutettaisiin eurooppatieksi ja E16 ulotettaisiin E20-tielle saakka.
Kotkasta Narvanmaalle
7 kommenttia:
Koko eurooppatie-idea tuntuu oman aikansa reliikiltä, joka nykyisin aiheuttaa jo enemmän sekaannusta kuin mitä siitä on hyötyä, jokaisessa maassa kun on hieman oma tapansa soveltaa sitä rinnan oman maan numeroinnin kanssa. Sivusto https://en.wikipedia.org/wiki/International_E-road_network vahvistaa vielä tätä näkemystä, kun vielä yhtenäisistä tieosuuksien vähimmäisvaatimuksista on livetty useissa tapauksissa ja niin monissa eri yksityiskohdissa. Eri asia olisi, jos koko paikallinen numerointi korvattaisiin yhteisellä eurooppalaisella numeroinnilla.
Suomessa ei onneksi ole lähdetty mukaan B-luokan eurooppatienumerointiin, jota mm. Baltiassa käytetään ahkerasti. Onko se siellä onnistuneempi keino yrittää saada EU-rahoitusta, en tiedä? Ja pitää muistaa, että EU:ssa on kuitenkin vielä lisäksi TEN-T-verkosto, jossa toki on mukana myös kaikki muut liikennemuodot. Mutta kaikkinensa sekin osin päällekkäinen instituutio teihin liittyvissä viranomaistahoissa.
Kotoisesta Eurooppanelosesta eli tiestä E4 tulee monia muistoja mieleen. Kuljettiinhan sitä pitkin pohjoiseen vuosikymmenien ajan. Koska kansallinen numerointi seurasi Suomessa eurooppatien rinnalla, sekaannuksiakin sattui. Kerrottakoon tässä eräs tosielämän anekdootti aikakaudelta jolloin suunnistaminen perustui tiekarttoihin. Aika monessa autossa GT-kartaston virkaa toimitti hansikaslokeron pohjalla ryppyinen Esson tms. huoltoasemakartta. Eräänä vuonna 80-luvun lopulla ajoimme etelästä parin auton letkassa "nelostietä" Lappiin. Siihen aikaan ei ollut myöskään kännyköitä saati navigaattoreita, joten ajaminen perustui pitkälti etukäteen sovittuihin pysähdyksiin, ja toveria ei jätetä -periaatteeseen. Keminmaassa, jossa E4 ja Vt4 erkaantuivat toisistaan, siihen asti hienosti sujunut kolonna-ajo koki kolauksen. Edellä ajava jatkoikin suoraan, kuten E4. Tarkoitus oli kuitenkin ajaa valtatietä 4 pitkin päälaelle. En muista mihin seuraava pysähdys oli sillä kertaa sovittu, mutta joka tapauksessa jäätiin jollekin lähimmälle bussipysäkille toivoen että toinen autokunta huomaisi virheen. Odottelua ja ohiajavan liikenteen seuraamista kesti sitten toista tuntia kunnes toinen autokunta kurvasi paikalle. Olivat seuranneet E4:sta lähes Ruotsin rajalle saakka kunnes alkaneet ihmettelemään tilannetta ja kaivaneet kartan Recordin hanskalokerosta esille. Kas..sitä ollaankin ajettu aika pitkästi harhaan...
Vähän asian vierestä, mutta... Tiekartta on tosiaankin menettänyt merkityksensä suunnistusvälineenä, mutta tuollainen paperikartta on kyllä edelleen verraton matkan suunnittelun kannalta, siis silloin kun tarkoituksena EI ole ajaa suorinta reittiä pisteestä A pisteeseen B. Varsinkin pienempien teiden "päällystetty vai ei" tiedon kertojana ei oikein ole löytynyt tyydyttävää sähköistä korvaajaa.
ja hypätään sitten itse asiaan, eli tuohon eurooppatiehen. Ei taida Suursaaresta ja Tytärsaaresta sen vertaa löytyä tienpätkää, että ne voitaisiin yhdistää tuohon eurooppatieverkkoon. Sitä paitsi nehän ovat nykyisellään örkkien maata.
E16 ei tarkkaan ottaen kulje Osloon eikä sen kautta.
Tie haarautuu Hønefossissa kolmeen eri suuntaan; yksi näistä on sivuhaara Sandvikaan, jossa se päättyy E18:aan. Tie kohti Gävleä kulkee Nordmarkan ja Romerikin metsien takaa Oslon lentoasemalle.
Moottoritie Oslon ja Kløftan välillä on opastettu pelkästään E6:na.
Eurooppateissä pitää muistaa, että viitoitus on eri asia kuin AGR-sopimuksen mukainen reitti. Vuoden 2016 konsolidoitu versio sopimuksesta kyllä mainitsee myös Oslon. Maininta on sulkeissa selostamatta, mitä sulkeet tarkoittavat. Esimerkiksi E10 kulkee sopimuksen mukaan Narvikin kautta, mutta toteutus puhuu toista. Myös E18:n kulkeminen Helsingin kautta on vähän niin ja näin, vaikka se kaupungin ulkorajalla kulkeekin pari kilometriä Helsingin kaupungin alueella.
Ruotsalaisillakin on aika liberaali suhtautuminen asiaan. Useissa kaupungeissa on pääväylästä aika kaukanakin sijaitsevia E-teiden haaroja. Muun muassa Göteborgin länsipuoleinen koukkaus Hisingenin kautta on E6.20 vaikka sitä sillä numerolla ei viitoitetakaan.
Erityisen vekkulia on, että UK joka oli vuoden 1975 version yksi allekirjoittamista ja on ratifioinut sopimuksen, ei juuri kylttejä ole teilleen laittanut. Tämä(kin) sekavuus indikoi järjestelmän hyötyjen jäämistä kauas historiaan.
Pidemmän aikaa koko E-teiden viitoitusjärjestelmä on ollut jatkuvasti keskusteluissa uusia. TEN-T verkon, E-verkon ja muiden päällekkäisten verkkojen viitoitus olisi järkevä yhtenäistää ja uudelleennumeroida useita kolminumeroisia teitä pidemmiksi kaksinumeroisiksi kokonaisuuksiksi. AGR nykymuodossa on auttamatta vanhentunut.
Ensi vuonna AGR-sopimus täyttää 50 vuotta ja aiemmat suunnitelmat ja varaumat on järkevää yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi sekavan nipun sijasta. Kaikki TEN-T, E ja Traceca tiet yhdeksi kokonaisuudeksi, silminnähden puuttuvat yhteydet kartalle ja kehittäminen enemmän Eisenhowerin, Lyndon Larouchen ja Kiinan visioilla joista lopulta muodostui kokonainen korkealaatuinen liikenneverkko sekä talouskasvu. EU on auttamatta jälkijunassa vertailussa.
Hangon ja Mäntsälän välillä tutkitaan tien rakentamista suoraan kevyeksi 2+2-kaistaiseksi moottoriliikennetieksi. 19-21 metrin poikkileikkaus on riittävä ilman tilavarausta isoihin liikennemääriin. Monissa 1990-luvulla rakennetuissa moottoriteissä on osittainen tai kokonainen tilavaraus joko keskellä tai reunassa, tästä syystä säteittäisissä moottoriteissä Helsingistä on leveä keskialue. Viisaasti suunniteltu on aina osin jo tehty; liikenteen kasvun takia isoimpien pääväylien tilavaraus joudutaan hyödyntämään ennen vuotta 2050.
Lähetä kommentti