Alsacen viiniä vai Elsassin Sauerkrautia

Reinin länsirannan alue Ranskassa on ollut tuhatvuotisten kiistojen kohde ja vallanpitäjät ovat vaihtuneet taajaan. Alue on jonkinlainen Saksan ja Ranskan erilaisuuden symboli. Vaikka alueen nimi Ranskaan kuuluvana on nykyisin Alsace (tai Alsace et Lorraine), jopa suomalainen virallinen historiankirjoitus käyttää edelleen nimi Elsass ja Elsass-Lothringen. No ovathan suomalaisessa historiankirjoituksessa Ranskan Louisit ja Espanjan Felipet olleet hekin saksalaisittain Ludvigeja ja Filipejä. Lähtökulma ei ole kuitenkaan johdonmukainen: Suomalainen lehdistö mainitsee EU:n parlamentin kakkospaikaksi sentään Strasbourgin Strassburgin sijaan.

Vuosisatoja sitten seutu kuului Pyhän Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan valtapiiriin. (Jälkipolvet ovat irvailleet, että muuten hyvä, mutta ei se ei ollut pyhä, ei saksalainen, ei roomalainen eikä keisarikunta.) Ranska rupesi hivuttamaan sitä itselleen 1600-luvulla ja 1871 Saksa otti alueen itselleen, vuonna 1919 Versailles'n rauhassa se palasi Ranskaan. Toisen maailmansodan aikana Saksa taas nappasi sen, mutta joutui palauttamaan häviön hetkellä.

Saksalainen kartta 1890-luvulta

Saksalaiset olivat kuulemma olleet kovin hämmästyneitä, kun vuoden 1871 jälkeen saksankielinen väestö ei ollutkaan ilomielin vastaamassa von Bismarckin syleilyyn. Alueella puhuttiin saksaa, mutta eleltiin ranskalaisittain. Tälläkin hetkellä, vaikka alue onkin kielellisesti varsin tehokkaasti ranskalaistettu, väestö ottaa Reinin eri rannoilta parhaat palat. Tämä on sitä kulttuurista omimista, jota vastaan emminuorgamit ja muut taistelevat.

Tätä nykyä Ranska on pikkuhiljaa taipunut ja joutunut tukemaan elsassinsaksan kieltä: ranskaksi alsacien, saksaksi Elsässisch tai Elsässerdeutsch ja elsassinsaksaksi  Elsässisch tai Elsässerditsch. Seudun kielioloista antanee osviittaa yksinkertainen Wikipediasta lainattu kaavio:

.

Alueen nimistö on pääosin selvästi saksalaisperäistä, vaikka sitä onkin hieman muokattu ranskalaiseen suuntaan, esimerkiksi Mülhausen/Mulhouse, Reichenweier/Riquewihr ja Nieder Burnhaupt/Burnhaupt-le-Bas. Tämä näkyy viitoituksessa, joka totisesti on erilainen kuin muualla Ranskassa.

Etenkin Strasbourgissa mutta myös Mulhousessa esiintyy kaksikielisiä kadun nimiä, ranskaksi ja elsassinsaksaksi. Ne eivät aina ole suoria käännöksiä toisistaan. Strasbourgissa etenkin on etäännytty pariisilaisesta ajatuksesta korostaa nimillä menneiden aikojen taisteluvoittoja. Turhien jännitteiden lieventämiseksi siellä on tehty kovin neutraaleja nimityksiä: on heinäkatua, vasikkakatua, villisikakatua ja sellaista.

 

Jotain pientä kapinahenkeä ranskalaistamista vastaan näyttäisi olevan, vaikka viimeisimmästä isännän vaihdosta onkin jo 80 vuotta.



Alsacen alue ei tokikaan ole ainoa paikka maailmassa, jossa on syntynyt sekakielisiä paikan nimiä kielisuhteiden vaihtuessa. Niitä etsimään ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Riittää, kun tutustuu ruotsinkielisen Pohjanmaan reuna-alueisiin.