Marraskuussa 1988 avattiin Espoossa uusi kaivattu itä-länsisuuntainen katuyhteys Mankkaanlaaksontie. Tie kulkee pääosin vanhaa merenpohjaa pitkin ja savikerros on syvä. Maapohjan viheliäisyys tunnettiin ja kadusta tehtiin koetie. Löllöä ei paalutettu kallioon asti, vaan tien pohja tehtiin eräänlaisista kennoista, jotka täytettiin muun muassa Lecasoralla. Ajatuksena oli, että rakenne itsessään on sen verran kevyt, että se lähde painumaan.
Helsingin Sanomat uutisoi asiaa ja kertoi Neste Oy:n olevan idean takana. Kyseessä oli "geonestinen" testikatu. Tätä termiä Hesari ei vaivautunut avaamaan.
Niin kuitenkin kävi, että Lecasora ei pärjännyt löllölle, vaan tiehen syntyi painumia.
Painumia suurempi ongelma oli kuitenkin vesi. Eteläistä Espoota halkoo Gräsanoja-niminen joki, jonka latvat ovat Henttaalla ja Kilossa. Vaikka Mankkaanlaaksontie Gräsanojan kohdalla on 3,5 kilometrin päässä merestä, paikka on toistuvasti tulvinut, koska korkeus merenpinnasta on vain noin kaksi metriä. Painumat sitten vaikeuttavat tulvia.
Vuonna 2024 geonestinen testikatu sitten purettiin ja rakennettiin tilalle uusi perinteisin paalutusmenetelmin. Kadun korkeusasemaa nostetiin ja Gräsanojan rummun tilalle tehtiin kunnon silta. Uusi katu avattiin joulun alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti