Pientä pränttiä

Silmiin on viime aikoina osunut erinäinen joukko tekstillisiä kilpiä, joissa asetetaan kieltoja ja annetaan ohjeita tietöiden yhteydessä. Näille yhteistä on, että tienkäyttäjän pitää osata lukea kyltit salamannopeasti, tuntea seudun tieverkko nimineen ja kyetä reagoimaan näkemäänsä hävittäjälentäjää vikkelämmin.

Yksikielisiä kilpiä kaksikielisessä Espoossa

Sokerina pohjalla Helsingistä Lapinlahdenkadulta merkki. Tie (siis Lapinlahdenkatu) on poikki "pohjoisen rautatien risteyksessä". Siinäpä sitä onkin miettimistä, missä päin Helsinkiä se pohjoinen rautatie on.

Kyseessä oli entisen ratakuilun ylittävä silta Lapinlahdenkadulla. Sitä peruskorjattiin vuonna 2024 ja ajoyhteys Pohjoiselle Rautatienkadulle katkesi. Urakoitsijana toimi Kreate Oy. Siellä ei ketään kiinnostanut, oliko liikenteen ohjauksessa jotain järkeä vai ei, eikä Helsingin kaupunkikaan työn teettäjänä katsonut tarpeelliseksi valvoa järjestelyjä.

Lasse Sinikallas

Teillä ja Turuilla on aiemmin ällistellyt, miksi liikennemerkkiä F6 Ajoreittiopastus ei näissä tapauksessa juurikaan käytetä.


F6 Ajoreittiopastus

Syynä vastentahtoisuuteen lienee se, että mokoma merkki vaatisi pienen suunnittelupanoksen ja tietöiden liikenteenohjauksen suunnittelu on maassa vahvasti yliarvostettua; etenkin kuntien ja kaupunkien töissä. On todennäköisesti helpompaa kirjoittaa klubiaskin kanteen teksti ja lähettää se tilauksen mukana kilpipajalle. Halvemmaksikin varmaan tulee.

Syytä on myös Väylävirastossa. Sen tehtävänä on antaa tienpitäjille tarkempia ohjeita siitä, miten liikennemerkkejä laitetaan ja miten ei laiteta. Tämä ohje on viraston julkaisema Liikennemerkkien käyttö maanteillä.

Mainitussa eepoksessa, 404 sivua, merkin F6 kohdalla ammutaan itseä jalkaan hernepyssyä raskaammalla aseistuksella. Merkin hyödyllisyys mitätöidään parilla virkkeellä:

Kilvessä ei käytetä tien numeroita eikä tunnuksia. Kohteiden nimiä ei myöskään käytetä, vaan ne on tarvittaessa osoitettava muilla opastusmerkeillä.

Saksalainen, joka muuten on melko tarkka tällaisissa asioissa, on lähtenyt siitä, että poikkeustilanteissa opastuksen tarkoitus on opastaa tienkäyttäjää, ei ensisijaisesti kuluttaa peltiä ja liikennemerkkiteippiä. Saksalainen sallii merkkeihinsä yhtä sun toista, mitä Suomessa kielletään.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomi edustaa Ruotsin ja Norjan kanssa samaa tasoa. Eritoten ruotsalaisten pikkukaupunkien keskustoihin on joskus helppo eksyä niin, että pois pääseminen on tuskallista. Merkinnät ovat paikoin koomisia ja usein nekin edellyttävät paikallistuntemusta.





Norja maanteillään on Ruotsiakin lakonisempi. Kyltissä lukee usein vain "Vegen stengt", mikä ei juuri tuota lisäinformaatiota muihin liikennemerkkeihin.



Myös Norjassa pitää tuntea kadun nimet tarkasti.