Paikkaseudulla isoimmat linjausriidat käytiin nekin lähes 15 vuotta sitten, mutta edelleenkin nousee pintaan "ettekö te tyhmät nyt ymmärrä" -tyyppisiä kannanottoja.
Katsotaanpa vähän, mistä on kyse.
Lähtökohta on, että Iijoki on Pohjois-Pohjanmaan mahtijokia ja se on etenkin alajuoksullaan vuolas ja leveä. Sen yli ei juuri siltoja rakenneltu menneinä vuosisatoina.
Vielä 1800-luvun lopulla pohjoisen rantatiet kiersivät jokisuut varsin kaukaa, niin Iijoellakin. Matkustavaisia kuljettanut lossi ylitti joen viitisen kilometriä ylävirtaan.
Yleiskartta 1897
Vuonna 1901 valmistui Iijoen yhdistetty maantie- ja rautatiesilta hieman lähemmäs kirkonkylää. Kun valtatiet luokiteltiin ja numeroitiin vuonna 1938, sillan alemman kerroksen tiestä tuli osa Helsingin Petsamon välistä valtatietä. Kovin pitkäaikaiseksi silta ei jäänyt. Sen kohtaloksi tulivat saksalaisen räjähdysaineteollisuuden tuotteet 27.9.1944.
Iijoen vanha rautatie-maantiesilta
Rautatie-maantiesilta rakennettiin uudelleen, ja liikenteelle silta avattiin vuonna 1949. Valtakunnassa ymmärrettiin kuitenkin Pohjanmaan rantatien merkitys ja sitä ruvettiin pian rauhan saapumisen jälkeen rakentamaan uusiksi. 1930-luvun tiekartassa Oulun ja Kemin välimatkaksi mainittiin 146 kilometriä, kun se nykyisin on 107 km. On siinä ollut ratinvääntäjällä töitä.
Suomen tiekartta 1937
Iijoen alajuoksun ylitse valmistuivat uudet sillat vuosina 1956 ja 1958. Siitä lähtien nelostie on jyrännyt Iin keskustan halki.
Fennia-kartasto 1979
Kun Oulun–Kemin nelostietä ruvettiin viimein uusimaan ajanmukaiseksi 2000-luvulla, Iin kohta jäi avoimeksi. Sitä kun ei nykytyyliin voida rakentaa "säästösyistä" muutama kilometri kerrallaan, vaan koko pätkä pitää tehdä laakista.
Nelostietä Iissä. Raskaan liikenteen osuus merkittävä.
Päävaihtoehdot olivat nelostien vetäminen joko keskustan halki tai radan vartta Asemankylän kohdalta. Kumpikin johtaa rakennuskannan purkamiseen. Rintamalinjat kulkevat pitkälti sen mukaisesti, missä kukin asuu.
Rautatietä seuraava linja voitti aikoinaan väännön. Tie haarautuu Iin eteläpuolella kilometrin verran ennen nykyisen moottoriliikennetien päättymistä, kaartuu itään ja palaa nykylinjaukselle reilusti Iin pohjoispuolella. Pituutta uudelle tielle tulee noin 17 kilometriä. Tietyyppinä se on jatkuva ohituskaistatie. Tielle on kaavailtu kolmea eritasoliittymää.
Vesistön ylityksiä tulee kaksi: Varsinainen Iijoki ja hieman pohjoisempana Raasakan voimalan patoaltaasta kulkeva kanava.
Iijoen uusi rautatie-maantiesilta
Kaksikerroksinen silta on varsin harvinainen ratkaisu Suomessa.
Iijoella tehtiin valtavia voimalaitostöitä 1960-luvulla. Joen 60 alinta kilometriä on valjastettu ja viisi voimalaitosta hyödyntää 94 metrin pudotuskorkeuden. Raasakka on voimaloista ensimmäinen mereltä katsoen ja se on valmistunut vuonna 1971. Sen yhteyteen rakennettiin tekoallas, joka on kooltaan yli 250 hehtaaria. Nyt rautatie ja tulevaisuudessa ehkä myös maantie tämän järjestelmän poikki.
Raasakan voimalaitos. Rautatien summittainen kulku merkitty katkoviivalla.
Rautatien ylityspaikka. Suunnilleen tähän uusi nelostie tulee.
Tiesuunnitelmahankkeen aloituskuulutus on tolpassa ja suunnitelman suunnitellaan valmistuvan vuonna 2027. Aivan heti ei siis kannata odotella pääsevänsä cruisailemaan uudella tiellä.
2 kommenttia:
Iin ohitustie on ollut 30-40 vuoden mittainen projekti jonka aikana moni on kristallipallon kanssa yrittänyt ennustaa tulevaa kehitystä ja suunnitella parasta ohitustien paikkaa. Ohitustien tarve tulevaisuudessa on ollut tiedossa jo 1990-luvun alussa jolloin leveäkaistatietä tuotiin Kellosta pohjoiseen. Suunnataanko tie Haukiputaan asemakylän rampin jälkeen radan itä- vai länsipuolta Iin ohitse. Koska asia oli vaikeasti ennustettavissa, rautatien alikulku tehtiin minimimitoilla, tarkoituksena rakentaa mahdollisesti myöhemmin toinen silta kun suunnitelmat selkiintyvät. Tai olla rakentamatta, jos ohitustie kulkeekin radan itäpuolta. Tämä aiheutti sen että leveäkaistatien muutoksen yhteydessä ohituskaista eli kolme kaistaa rinnakkain saatiin juuri ja juuri mahdutettua sillan alta. Tien vetäminen 4-kaistaisena Iin keskustan läpi sai puolestaan lopullisen rastin päällensä kun varmistui että uudelle 10km osuudelle olisi kalliista investoinnista huolimatta, meluntorjunnasta ja ramppien geometriasta johtuen saatu vain 80km/h rajoitus. Sittemmin nykyinen valittu linjaus osoittautui toimivimmaksi vaihtoehdoksi ja se lyötiin lukkoon. Aiheeseen muuten liittyy pienessä mittakaavassa eräänlainen case Malmikin. Uusi linjaus kulkee nimittäin Iin lentokentän kiitotien päältä. Sitä voisi muuten jatkaa sijansa verran koilliseen, mutta rautatie tulee vastaan. Eli lopputulos on arvattavissa. Asian tekee kuitenkin mielenkiintoiseksi se että paikalliset ilmailijat ovat esittäneet kentälle korvaavaa paikkaa: Kilometrin pätkä käytöstä poistettavaa moottoriliikennetietä. Sellainen tilannehan muodostuu nykyisen tien pohjoispäässä. Tämä aiheuttaa epäilemättä harmaita hiuksia päättäjille. Tien purkaminen kuitenkin maksaa sekin, joten byrokratian rattailla riittää varmasti jauhettavaa.
Iistä on tullut samanlainen pullonkaula nelostiellä kuin Kausalasta 12-tiellä. Molempiin on alunperin suunniteltu nelikaistaista tietä jo 1980-luvulla. Samanlaiset pullonkaulat ovat muodostuneet myös kuutostielle Kouvolan molemmin puolin, tässäkin tapauksessa uusi tie on ollut suunnitteilla vuosikymmenet. Viitostien pullonkaulat kerettiin pääasiassa korjata sitä mukaa kun niitä muodostui, viitostien liikennemääriin nähden ohituskaistatie oli tosin väärä ratkaisu; nelikaistainen moottoriliikennetie olisi ollut järkevää jatkaa suoraan Juvalle.
Nelostie Jyväskylään, Kuutostie Kouvolaan ja Kehä 5 saa uudemmissa suunnitelmissa suoraan neljä kaistaa. Uudet tietyypit-raportti on toiminut pohjana kaikille ratkaisuille, tosin eri tavoin sovellettuna.
Lähetä kommentti