Vajaat kaksi vuotta sitten Teillä ja Turuilla artikkelissa Teillä ja Turuilla testaa: Askiston/Hämeenkylän eritasoliittymä raportoi vastavalmistuneesta eritasoliittymästä Kehäkolmosella Vantaan ja Espoon rajamailla. Artikkelissa nostettiin esille myös se, että Kehäkolmosella on ykköstien ja Vihdintien välissä enemmän liittymiä kuin on niille varattuja numeroita.
Näin taloudellisen taantuman aikaan pitää säästää kaikesta. Myös liittymien numeroista.
Katsotaanpa, mikä on tällä hetkellä liittymänumeroinnin tila maastossa.
Länteen ajettaessa nähdään, että Juvanmalmin liittymä on numeroitu uudelleen: se esiintyy numerolla 33.
Seuraavaksi vuorossa on Koskelon ja Vanhakartanon puolikasliittymä, jossa on rampit vain itään. Sekin esiintyy numerolla 33!
Röylän ja Kulloonmäen liittymässä ei ole numerointia lainkaan. Se on ehkä hyvä: Parempi ilman numerointia kuin sekavan numeroinnin kera.
Itään ajettaessa ei numerointia liittymissä näy ennen Askiston/Hämeenkylän liittymää. Edes Juvanmalmin kyltteihin ei ole numeroita laitettu, vaikka kyltit on vaihdettu uusimuotoisiin.
Askisto/Hämeenkylän jälkeen numerointi on systemaattinen. Vihdintien liittymä on 35.
Länteen ajettaessa liittymää 35 ei ole maastoon numeroin merkitty.
10 kommenttia:
Logiikka tosiaan on konstikasta, kun sitä joutuu tekemään vähän jälkijättöisesti tieverkon kehittyessä. Äkkiseltään voisi kuvitella että numerointi juoksee eteenpäin kehää pitkin. Mutta liittymä 40 onkin vanhalla Tarvontiellä ja numerot suurenevat edelleen kohti Helsinkiä. Toisin kuin vaikkapa kolmostiellä jossa suureneminen tapahtuu poispäin Helsingistä. Muutamissa paikoissa on sentään otettu käyttöön kirjaimet a ja b jos väliin on tehty uusi liittymä. Hankalin tilanne lienee jos liittymälle annetaan numeroksi 1. Esim. Oulun moottoritiellä 1 ja 2 on varattu mahdolliselle moottoritien jatkolle Haurukylään. Mutta entäs ykkösen alapuoliset liittymät. Kikkaillaanko heti alkuun aakkosilla vai tuleeko numerointi Jyväskylän suunnasta.Tai kasitiellä Turusta. Joka tapauksessa nelostiellä numerointi käynnistyy uudelleen Oulun tasalta eteenpäin, ja Rovaniemellä ollaan jo jälleen tasolla 50+.
Tosiaan mielenkiintoinen tuo nelostien liittymänumerointi. Sehän tosiaan alkaa alusta Oulussa, hyvästä syystä oikeastaan. Edeltävä taisi numeroinnin aikaan olla jossain Jyväskylän pohjoispuolella. Nyt Keski-Suomen aherrus nelostien parissa näkyy jo Mämmenkylässä asti (kai se kummajaisliittymäkin lasketaan numeroitavaksi eritasoliittymäksi?), mutta Pohjois-Pohjanmaalla ei ole tapahtunut (eikä ole edes suunnitelmia) oikeastaan mitään. Entäpä jos Vaskikellon liittymään joskus rakennettaisiin etl, autopeltiseppien suureksi suruksi. Mitenkähän se numeroitaisiin?
Moottoritien jatko Haurukylään on kyllä pitkässä kuusessa. Kyllähän siitä komeita suunnitelmia piirrettiin jo silloin, kun moottoritie valmistui Haaransillalle asti, ja sen jälkeenkin on piirretty komeita suunnitelmia ainakin Haaransillan (ja Limingan, vt 8) liittymien rakentamiseksi. Vaan paljon ehtii vettä virrata Temmesjoessa ennen kuin kuokka maahan iskee niillä tienoilla.
Mielenkiintoista sekin, että saman tien varrella kun kylttejä on uusittu uuden lain mukaiseksi, lukee osassa vanhaan malliin KEHÄ III, kun taas esim Vantaalla Porttipuiston kohdalla uusituissa portaaleissa on tuo uusi O 3 merkintä.
https://maps.app.goo.gl/HzMSHxwc3rZGE2re6
vs.
https://maps.app.goo.gl/WmWC2DdEV8D4sKU1A
Irrallisia liittymiä ei ole yleensä kai numeroitu, vaan numerointi on vain osuuksilla, joissa on peräkkäin useita eritasoliittymiä.
Ainakin kun viimeksi kiinnitin asiaan huomiota, Jyväskylän seudulla nelostiellä numerointi on merkitty vain Kirri - Vehniä -moottoritielle, eikä vanhemmille osuuksille ollenkaan. Kirri - Vehniä -osuuden numerointi on kuitenkin tehty Helsingistä alkavan numeroinnin mukaan.
E18-tie poikkeaa liittymänumeroinnillaan muista teistä, koska sillä numerointi menee yhtenäisenä Turusta Vaalimaalle eikä katkea kansallisen tienumeron vaihtuessa. Turun päässä numerointi alkaa kuitenkin nimenomaan Turusta. Kehätiellä (jota pitkin E18 menee) on oma numerointinsa. Ja sitten noi mainitut ykköstien liittymät Espoossa ja Helsingissä, jotka eivät ole E18-tietä, on numeroitu isoille numeroille, jotka ovat käytössä myös E18:lla Kehä III:lla.
Turku-Vaalimaa-numerointi seuraa E18-tietä. Siksi numerointi kääntyy kahdesti.
Ratkaisu on aikoinaan tehty EU-huumassa, kun oli sitouduttu E18:n rakentamiseen osapuilleenmoottoritieksi. Valinta on melko merkillinen, koska se on johtanut kehäkolmosen sisäpuolella ykköstiellä erillisnumerointiin ja seiskatiellä siihen, että Skitsopakan ja Länsimäen liittymät ovat ilman numerointia.
Ja tässä toki olisi se maailmalla käytössä oleva käytäntö numeroida tietyn tien liittymät nollapiste-etäisyyden mukaan. Auttaisi ajaessakin, kun voisi arpoa etäisyyden kohdeliittymään vähennyslaskulla.
Väliin tehdyt liittymät tarvitsisivat kirjaimia vain harvoin. Itse asiassa kirjaimet voisi jättää ramppien yksilöintiin.
Etäisyyspohjainen numerointi on kuitenkin varsin harvinainen käytäntö, Euroopassa varsinkin. Sitä noudattavat lähinnä Habsburgien keisarikunnan jämät, eli Itävalta, Unkari, Tsekki ja Slovakia. Sitten on Espanja, jossa on kaksi päätiejärjestelmää. Siellä Autoviat noudattavat etäisyyspohjaista numerointia ja Autopistat järjestysnumeropohjaista. (Muutenkin Espanjan järjestelmä on "hieman" sekava.)
Jos vaikka kolmostien numerointi muutettaisiin etäisyyspohjaiseksi, menisivätkö numerot uusiksi Puskiaisten pohjoispuolelle, jos oikotie toteutuisi?
Eihän niitä etäisyyspohjaisia numerointeja oikaisujen yhteydessä tarvitse muuttaa. Senkus jätetään numerot nykyiselleen ja annetaan oikaisulta vanhalle reitille siirryttäessä numeroiden hypätä toistakymmentä kilometriä. Tällä saadaan myös näppärästi jätettyä Lempäälä - Tampere E - Pirkkala -välille varsin irrallisia kilometrejä.
Jos taas rakennetaan ohitustie, kuten vaikka Hämeenkyrössä, ja matka sattuu pidentymään, niin laitetaan vain matkan varrelle muutama hieman pidempi kilometri väliin.
(Kommentin kirjoittajaa saattaa olla inspiroinut ratakilometrijärjestelmä, jossa laskenta tapahtuu parhaimmillaan luovutetun Karjalan kautta.)
Ratakilometrijärjestelmä on siinä mielessä huono vertailukohta, että sen tarkoitus on vain pystyä määrittelemään sijainti rataverkolla alan ammattilaisille. Tällöin on loppujen lopuksia aivan yhdentekevää, missä nollakohta on (eikös se ole suunnilleen jossain Kaivokadun ratikkapysäkkien kohdalla?), mitä kautta matka mitataan tai onko ratakilometri joka paikassa täsmälleen yhtä pitkä matka kuin SI-järjestelmän mukainen kilometri; riittää, että järjestelmä on täsmällinen ja yksikäsitteinen, mitä se toki on. Vähän vastaava järjestelmähän maantieverkolla on tieosoite.
Jos etäisyyspohjainen liittymänumerointi taas tuotaisiin maantieverkolle, etäisyystiedon pitäisi palvella nimenomaan tavallista tienkäyttäjää, jolloin olisi hyvä, että esim. liittymien 45 ja 55 väli olisi kymmenen kilometriä eikä jotain muuta.
Ysitien numerointi on aikanaan tehty menemään kolmostien mukaan ja myöhemmin päätetty korottaa liittymien numeroita kymmenellä lisää, sen jälkeen poistettu numerointi kokonaan Jyväskylässä. Viitostien numeroinnin alkupaikka on Kymijärven liittymä. Kuutostien ja Kakkostien alkupiste on Helsinki. Nelostien alkupiste Oulussa on E8 ja numeroissa on ollut varaus numeroida liittymät lisäämällä 100. Kasitien joissain kartoissa näkyvät tulevat liittymät Limingassa on numeroitu Turusta. E18-tiellä on ollut alusta asti oma numerointi.
Kehä 3:n liittymänumerointi Espoosta länteen on tehty vähentämällä 3 ja Kehä I:n merkitsemätön numerointi alkaa joko 10 tai 11 ykkösen sijasta. Logiikka on huonontunut nykypäivänä äkkiä. Vaasan numerointi täsmää Helsinkiin ja on kolminumeroinen mutta sittemmin poistettu virallisista kartoista kokonaan. 19-tien numerointi on useissa kartoissa muttei käytössä. Joensuun numerointi on sekasotku 17-tien numeroinnista jatkuen 6-tielle vaikka tie oli jo sen merkitsemisen aikaan 9-tie.
Lähetä kommentti