27.6.2021

Vuokatin parturointi

Suurta kainuulaista tiesotaa käytiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Sotkamossa. Kyse oli tuolloisen valtatien 18, nykyisen kuutostien oikaisusta Vuokatin vaarajonon matalampien huippujen välistä.

Sortavalan-Joensuun-Kajaanin välinen valtatie kulki vielä 1960-luvun alkupuolelle Sotkamon Vuokatin kautta ja edelleen Nuasjärven pohjoispuolta ja yhtyi viitostiehen Kuluntalahdessa Kajaanin koillispuolella.


Maanteiden yleiskartta 1952

1970-luvun tuotoksia oli uusi valtatiereitti Nuasjärven eteläpuolta suoraan Kajaaniin. 


Tilanne uuden tien valmistuttua

Uutta reittiä kun kartasta katsotaan, terävä mutka Vuokatin kautta kiinnittää huomiota. Niinpä jo 1974 valmistui ensimmäinen suunnitelma oikotien rakentamiseksi vaarajonon eteläosan poikki Eevalan ja Juurikkalahden välillä.

Suunnitelma ei aluksi herättänyt suuria tunteita, mutta kun sen toteutuminen rupesi näyttämään todennäköiseltä, tilanne muuttui.

Kekkosen ajoista lähtien Kainuussa vallitsi ajattelutapa, että vastaan tulevat työllisyyteen ja muuhun liittyvät ongelmat oikaistaan rakentamalla uusi tie jonnekin. Noihin aikoihin sikäläinen tiepiiri ajoi Oulujärven ylitystietä kuin käärmettä pyssyyn ja Vuokatin oikaisutie nähtiin salaliittoaskeleena kohti Oulujärven tietä.

Tielinja kulkee harvaan asutussa maastossa, mutta se ei estänyt paikallisia kyläläisiä nousemaan tiehanketta vastaan. Tekipä eräskin omille mailleen kaivosvaltauksen tietöiden estämiseksi.

Isommat laineet syntyivät siitä, että Vuokatin vaarajonon nähtiin tuhoutuvan. Vaarajono koostuu 13 vaarasta, joista pohjoisin, Iso-Pölly, varsinaisesti tunnetaan Vuokattina. Julkisessa keskustelussa Helsingin Sanomat valitsi puolensa varhain ja lehden otsikoinnin ja todellisuuden väliin jäi varsin suuri aukko. 

Lehden artikkeleista saa käsityksen, että kansallismaisemaa oltaisiin merkittävällä tavalla tuhoamassa. Turun yliopiston väkikin sai palstakaupalla tilaa yleisönosastolla väitteellään Vuokatin parturoinnista.

Kartasta käy kuitenkin ilmi, että tie kulkee vaarajonon juurella ja kohta, jossa jono ylitetään, on loiva laakso, joka jää 60–100 metriä viereisten vaaranhuippujen alapuolella. Laaksossa kulki parikin paikallistietä.


Rinnevarjostuksella vahvistettua karttaa visualisoimassa korkeussuhteita

Asiasta kehkeytyi varsin suuri skisma muutama vuosi aiemmin perustetun ympäristöministeriön ja TVH:n välillä. Tielinjasta teetettiin ympäristöselvitys, joka ei nostanut esiin kovin innokkaasti suuria ongelmia. Selvitystä osapuolet sitten tulkitsivat varsin eri tavoin niin, että ulkopuolinen saattoi jäädä epätietoisuuteen siitä, keskustellaanko samasta asiakirjasta.

Hallitus sitten keväällä 1994 äänin ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen vastaan kaikki muut päätti tien rakentamisesta.

Hyväksymispäätöksestä alkoikin sitten ikimuistoinen sirkus.

Kansanedustajaksi hakeutunut Oulun yliopiston eläintieteen professori ja luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Erkki Pulliainen, "Susi-Pulliainen", sai ahaa-elämyksen, että tielinjalta oli pari vuotta aiemmin löydetty merkkejä vesikosta, Suomesta kadonneeksi katsotusta näätäeläimestä. Asiaa käsiteltiin eduskunnassa ja sitten alkoi suuri vesikkojahti.


Vesikko

Paikalle tuotiin kymmeniä vesikkoloukkuja ja niitä sitten viriteltiin ja käytiin kokemassa samaan aikaan, kun tiemiehet pystyttelivät keppejään. Raivoisasta jahdista huolimatta vesikon vesikkoa ei löytynyt, vain minkkejä. Vesikonmerkitkin sittemmin paljastuivat minkinpapanoiksi.

Vesikkoloukut vietiin pois, tietyöt alkoivat loppuvuodesta 1994, korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset eikä nähnyt paikallista luonnonsuojeluryhmää asianosaiseksi, ja Susi-Pulliainen oli harmissaan.

Tieosuuden pituus on noin 12 kilometriä ja se tuo Kajaanin 8,2 kilometriä lähemmäs Joensuuta. Osuus avattiin syyskuussa 1996 tien 18 jo muututtua tieksi 6.


Tien korkeinta kohtaa parturoidussa vaaramaisemassa

Sotkamolaisilla tuntuu olevan sijaa vinolle huumorintajulle. Koska kaikilla teillä pitää olla nimi, oikotie sai viralliseksi nimekseen Vesikkotie.

23.6.2021

Donnerwetter!

Saksalaisten pulmat siltojensa kanssa jatkuvat. Teillä ja Turuilla on aiemmin kertonut niistä useaan otteeseen, muun muassa artikkeleissa

Uusin pulma on kohdannut Wiesbadenin kaupunkia. Itä-länsisuuntaisen A66-moottoritien Salzbachtalin eteläinen silta rupesi muutama päivä sitten varistamaan betoninpalasia ja koko siltakompleksi suljettiin välittömästi. Ainakin yhden pilarin kohdalta on sillan laakeri kadonnut jonnekin ja siltakansi pudonnut 30 cm. Pilarikin on siinä tohinassa taipunut.


Betonia variseva silta oli jo aiemmin suljettu liikenteeltä sen saatua purkutuomion. Sen liikenne oli ohjattu siltaparin toiseen puolikkaaseen ja koska sillat ovat samanlaiset, ei haluta ottaa riskiä toisenkin sillan yhtäkkisestä hajoamisesta.


Kyseinen 310-metrinen siltapari on valmistunut vuonna 1963 ja sillat on tuolloin mitoitettu 20.000 ajoneuvon vuorokausiliikenteelle. Nykyhetken liikenne on 20.000:n asemesta 80.000 ja sillat ovat päässeet huonoon kuntoon. Niitä on vuoden 1985 jälkeen korjattu useaan otteeseen. Vuonna 2007 ja 2010 siltoja jännitettiin lisää.

Vuonna 2015 päätettiin siltojen korvaamisesta uusilla siten, että ensin puretaan ja uudelleen rakennetaan eteläinen silta ja sitten pohjoinen. Liikenne ohjataan käytössä olevalle sillalle.


Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, herra Murphy vieraili siltapaikalla vuonna 2019. Siltoja oli tarkoitus tukea teräsristikkorakenteella. Kävi ilmi, että urakoitsija oli sohinut timanttiporallaan siellä, missä ei olisi pitänyt ja katkaissut sillan raudoitusta. Tämä johti välittömään kantavuuden heikkenemiseen ja raskas liikenne sai häädön sillalta.

No miksi suljetun sillan sulkeminen on ongelma?

Ensimmäiseen jo viitattiinkin: Kun yksi hajoaa, toinen samanlainenkin voi hajota.

Akuutti ongelma syntyy siitä, että sillan alapuolella on rakenteita: yksi Wiesbadenin tärkeistä sisääntuloteistä B263, Wiesbadenin keskusrautatieasemalle johtava rata ja vedenpuhdístamo. Kaikki rautatieliikenne Wiesbaden Hbf:lle on peruttu ja myös B263 on katkaistu.


Jonkin aikaa tahma tulee kestämään. Saksalaisten arvion mukaan uusien siltojen rakentamiseen kuluu viitisen vuonna. Urakkaa tuskin lyhentää se, että nyt hallitusti purettavaksi ajateltu silta onkin sortumavaarassa.





19.6.2021

Tusinatielle kasvojenkohotusta

Valtatielle 12 avattiin puolisen vuotta sitten Lahden eteläinen kehätie ja tämä merkitsi tielle merkittävää tason nostoa. Lahdesta länteen tie on aika tavanomaista no joo ‑tasoa, mutta itään päin kuljettaessa järkytys tulee ennen pitkää vastaan.

Lahdesta Nastolan Uuteenkylään asti ajellaan kolmessa osassa vuosina 1980, 1984 ja 1995 valmistunutta moottoriliikennetietä. Kouvolan päässä Keltin ja Tillolan välinen nelikaistainen keskikaidetie valmistui vuonna 2019.


Asialliset tieosuudet Lahden ja Kouvolan välillä merkitty punaisella

Näiden väliin jää 25 kilometriä ränniä, joka on valtatien irvikuva. Kapea, mutkainen, kulkee taajamien lävitse, onnettomuusherkkä. 


Kausalan taajamassa


Arolan kohdan shikaaneja

Tietä voitaisiin luonnehtia senkaltaisilla ilmaisuilla kuin kerrotaan zaporogien lähestyneen Turkin sulttaania.


Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille; Ilja Repin 1880-1891

Aukon kokoon kuromiseksi on nyt ollut näytillä tiesuunnitelma. Se lähtee keskikaistallisesta 2+1-tyypin ohituskaistatiestä. Kausalan taajama ohitetaan selvästi pohjoispuolelta. Eritasoliittymiä rakennetaan, mutta myös tasoliittymiä. Hitaalle liikenteelle osoitetaan rinnakkaistiereitti.


Kausalan eritasoliittymä taajaman pohjoispuolella


Hiisiön tasoliittymä

No koska? Silloin joskus, ehkä. Väyläviraston materiaalista: Hankkeen toteuttaminen ei ole Väyläviraston tai Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toteuttamisohjelmissa. Tämän hetken käsityksen mukaan hankkeeseen liittyvien suurempien toteuttamiskokonaisuuksien rakentaminen alkaa aikaisintaan vuoden 2022 jälkeen.

15.6.2021

Arvoketju

Turunmaan saaristotien 180 alkuosa on melko säännöllisesti noussut murheenkryyniksi kohta sadan vuoden ajan. Peruspulma on Paraisilla saaressa sijaitseva kaivannaisteollisuus, jolla on raskaita kulkutarpeita mantereelle. Keskeisimpänä ongelmana ovat juuri vesistöjen ylitykset.

Kuusistonsalmeen ja Hessundinsalmeen rakennettiin sillat 1930-luvulla ja 1960-luvun lopulla Kirjalansalmen lossi- ja ponttonisiltaviritykset korvattiin pitkällä riippusillalla.

Kirjalansalmen silta on tulossa elinkaarensa päähän ja uusimiseen yritetään päästä mahdollisimman pian. Teillä ja Turuilla on esitellyt Kirjalansalmen problematiikkaa vuonna 2017 artikkelissa Kirjalansalmi.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että Hessundinsalmen silta on sekin hiljalleen rapautumassa ja nykytilassaan se ei tule kestämään raskaiden HCT-rekkojen massoja. Mainitut kolme siltaa muodostavat arvoketjun ja ketjuhan tunnetusti on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Eli vaikka uusi Kirjalansalmen vinoköysisilta kykenisi kantamaan vaikka mitä, raskaimmat kuormat jäävät Hessundin rantaan.


Hessundin silta

Tutustutaanpa Hessundin siltaan.

Sillan valmistuminen 1930-luvun lopulla oli Iso Juttu. Silta on hyvin suuri betonirakenteinen kaarisilta, jollaiset 1930-luvun Suomessa olivat kovin harvinaisia.


Hessundin silta rakenteilla 1930-luvulla. Helsingin Sanomat

1930-luvun rakennustekniikka oli vielä vaatimatonta, ja silta rupesi rapautumaan jo 1950-luvulla niin, että siihen jouduttiin asettamaan tiukat painorajoitukset. Raskas liikenne siirtyi sillan viereen rakennetulle ponttonisillalle, kunnes vahvistustyöt olivat valmiina.

Ponttonisillat ovat arkoja myrskyille ja niin Hessundinkin ponttoni kerran katkesi myrskyssä ja liikenne Paraisten ja Turun välillä lakkasi tyystin.


Ponttonisillan toinen pää irti. Helsingin Sanomat.

Jo 1960-luvun alkupuolella tarvittiin ponttonisiltoja uudelleen. Kasvanut liikennemäärä kulutti betonisiltaa nopeasti ja sen viiden metrin leveys kävi pulmaksi. Pitkään kestäneen kädenväännön jälkeen ratkaisuksi tuli toisen kaaren rakentaminen vanhan sillan viereen ja siltojen yhdistäminen yhtenäisellä kannelle. Samassa yhteydessä uusittiin vanhan sillan rapautuneita sauvarakenteita. Uusittu silta valmistui vuonna 1967. Remontti rahoitettiin Paraisten Kalkkivuori Oy:n myöntämällä lainalla ja loput tarvittavista varoista lainattiin Paraisten Säästöpankista.


Silta pääsi 1960-luvulla postimerkkiinkin

No mikä on sitten tulevaisuudenkuva? Laadittu yleissuunnitelma lähtee siitä, että paikalle ei rakenneta tusinasiltaa, vaan nykyinen silta korvataan alkuperäisen kaltaisella kaarisillalla. Tiesuunnitelman on luvattu valmistuvan vuoden 2021 aikana. Rahat ovat sitten Arkadianmäen 200 oraakkelin varassa.

11.6.2021

Jännitystä peliin!

Yhdystie 3223 on vanha maantie Hauholta pohjoiseen kohti Luopioisia. Tie ylittää Hauhon Pyhäjärven ja Iso-Roine-järven välisen Lehdesmäen joen  pitkin vuonna 1969 valmistutta teräspalkkisiltaa. Silta on käynyt huonokuntoiseksi ja se on keikkunut Kanta-Hämeen Top5-listalla kiireellisimmin korjattavien siltojen joukossa.

ELY-keskuksen suunnitelmissa oli nykyisen sillan purkaminen vuonna 2020 ja uuden rakentaminen. Tätä osaa suunnitelmasta harva seudun toimija taisi vastustaa. Sen sijaan se herätti suuttumusta, että siltatyö olisi sulkenut yhdystien niin pitkäksi ajaksi kuin sillan rakentaminen yleensä kestää. Kiertotie Lehdesmäestä Hauholle pisimmillään olisi noin 20 kilometrin mittainen.

ELY-keskukselta vaadittiin rakennusaikaista tilapäissiltaa, minkä vaatimuksen ELY-keskus torjui. Silta on rakennettu joen kapeikkoon ja tilapäissillan olisi pitänyt olla varsinaista siltaa pitempi ja se olisi tarvinnut varsin suuret penkereet. ELYn arvio oli, että tilapäissillan rakentaminen kaksinkertaistaisi urakan hinnan. 


Silta on kapeiden penkereiden välissä

Asiassa otettiin aikalisä ja korvaava suunnitelma on innovatiivinen: Uudelleen rakentamisen sijaan sillan jännitystä lisätään niin, että sillalle saadaan 20 vuotta lisäaikaa. Lisäjännitystyömaa aiheuttaa yhteensä 12 päivän liikennekatkon kolmessa jaksossa kesä-, heinä- ja elokuussa. Kevyt liikenne pääsee saattaen kulkemaan sillan ylitse työmaan aikanakin.

Betoni- ja terässiltojen kestoksi tavoitellaan 100 vuotta. Tähän sisältyy peruskorjaus 30–40 vuoden välein. Lehdesmäessä kyse on 52 vuotta vanhan sillan ajautumisesta purkukuntoon. Ehkäpä uudelleenjännityksestä syntyy tekniikka, jolla nykyisten siltojen kestoikää hilataan hieman lähemmäs tavoitetta.

7.6.2021

Ultraviolettisäteilyä

Teillä ja Turuilla on kiinnittänyt huomiota siihen, että pitkin eteläistä Suomea on nähtävissä liikennemerkkejä, joiden punainen väri on pahasti haalistunut. Lopputulos on epämääräisen hailakan oranssin värinen. Osassa näistä myös keltainen väri on muuttunut, saman oranssin suuntaan, eli merkissä ei enää juuri reunaa näe.

On vaikeaa välttyä ajatukselta, että tienpitäjä on hankkinut ison määrän liikennemerkkejä joltain pajalta ja materiaalivalinta on mennyt tyystin pieleen. Haalistaahan ultraviolettisäteily liikennemerkkien ohella kaikkea muutakin, mutta tässä tapauksessa haaleneminen on sekä voimasta että valikoivasti punaiseen kohdistuvaa.

Edesmennyt Tiehallinto julkaisi vuonna 2009 ohjeen liikennemerkkien kuntoluokituksesta. Se oli jaettu viiteen kuntoluokkaan:

  • Luokka 5, erittäin hyvä: "Uuden veroinen"
  • Luokka 4, hyvä: "Hyvin käyttökelpoinen"
  • Luokka 3, tyydyttävä: "Täyttää tehtävänsä, mutta lähempää tarkasteltuna löytyy kuntopuutteita"
  • Luokka 2, välttävä: "Hävettää pitää varsinkin pääteillä ja taajamissa"
  • Luokka 1, huono: "Tällaisia ei saisi olla"


Ansiokkaassa ohjeessa esitetään joukko esimerkkikuvia konkretisoimaan, mitä kullakin luokalla tarkoitetaan. Värien osalta esimerkkimme ei täytä edes luokan 1 kriteerejä.


Kaikki tämän artikkelin esimerkkikuvat ovat toukokuulta 2021.


Palaamme taas vanhaan kysymykseen: Kuinka paljon vanhentunut tai huonokuntoinen liikennemerkki saa poiketa säädöksistä ollakseen vielä liikennemerkki.

3.6.2021

Korkeustilastoja (2)

Jatketaan korkeustilastojen ihmettelyä. Tällä kertaa jaetaan maa maakuntiin ja katsellaan teiden korkeuksia maakuntatasolla.

Aluksi kunkin maakunnan korkein kohta valta- ja kantateillä:

Maakunta Tie Korkeus Sijainti
Etelä-KarjalaVt6134,3 Sirkkavuori, Rautjärven ja Simpeleen puolessa välissä
Etelä-PohjanmaaVt18225,3 Oravamäki, maakuntaraja Keski-Suomi, Väätäiskylästä länteen
Etelä-SavoKt72169,6 Palokangas, Isokylä, Pieksämäki-Suonenjoki
KainuuVt5286,8 Mökinvaara, Piispajärvi, Suomussalmi
Kanta-HämeVt10156,4 Kivinenmäki, Renko, Hämeenlinna
Keski-PohjanmaaKt58173,5 Valkeisjärvi, Lestijärvi, lähellä Keski-Suomen maakuntarajaa
Keski-SuomiKt58242,4 Tanhuvaara, Karstula, lähellä Keski-Suomen maakuntajaraa Väätäiskylästä pohjoiseen
KymenlaaksoVt15120,1 Tuohikotti, Valkeala
LappiVt21565,8 Muokantakka, Enontekiö
Päijät-HämeKt53174,5 Väärämäki, Padasjoki, lähellä Kanta-Hämeen maakuntarajaa
PirkanmaaKt65199,3 Kuusistonlepo, Ylöjärvi, Kuru-Vaskivesi
PohjanmaaKt6373,9 Krokobacken, Lotas, Teerijärvi
Pohjois-KarjalaKt75254,4 Lehtivaara, Mujejärvi, Nurmes-Kuhmo
Pohjois-PohjanmaaVt20352,7 Kalliovaara, Kuusamo
Pohjois-SavoKt87221,3 Holinmäki, Rautavaara, lähellä Pohjois-Karjalan maakuntarajaa
SatakuntaVt23129,5 Koppiomäki, Kankaanpää, lähellä Pirkanmaan maakuntarajaa
UusimaaVt2147,2 Loukku, Kärkölä, Pusula
Varsinais-SuomiKt52130,1 Paltta, Somero, Somero-Jokioinen

Moni korkein kohta sijaitsee maakuntarajalla tai sellaisen lähellä. Se on aivan luonnollista, koska maakuntien rajat usein kulkevat vedenjakajia seuraten.

Sama seututeille ja nelinumeroisille yhdysteille:

Maakunta Tie Tieosuus Korkeus Sijainti
Etelä-Karjala4063Ruokolahti-Särkilahti-Putikko141,5 Kortlamminvuori, Ruokolahti
Etelä-Pohjanmaa7140Soini-Multia231,3 Vehu, Soini, K-S maakuntaraja
Etelä-Savo4473Vuojalahti-Kutemajärvi185,9 Pässimäki, Kangasniemi
Kainuu8730Komula-Talvivaara315,7 Heittovaara, Sotkamo
Kanta-Häme2846Kuurila-Lautaporras168,0 Torajärvi-Pikonkorpi, Tammela
Keski-Pohjanmaa6520Perho-Kivijärvi200,8 Siliäkangas, Perho, lähellä K-S maakuntarajaa
Keski-Suomi627Multia-Uurainen-Hirvaskangas251,9 Hakamäki, Multia, lähellä Uurainen kunnanrajaa
Kymenlaakso363Vierumäki-Vuolenkoski-Jaala142,3 Voronkallio, Iitti, Lahden ex-Nastolan kunnanraja
Lappi9571Pallastunturin tie457,9 Pallaksen hotelli
Päijät-Häme317Lammi-Vääksy172,5 Saarningonmäki, Asikkala
Pirkanmaa3350Luode-Kihniö215,2 Pallineva, Kuru
Pohjanmaa663Kristiinankaupunki-Karijoki-Kauhajoki108,6 Pyhävuori, Kristiinankaupunki
Pohjois-Karjala5040Ylä-Kolin tie307,8 Kolin hotelli
Pohjois-Pohjanmaa8692Rukatunturin tie367,2 Ruka
Pohjois-Savo5850Rautavaara-Valtimo298,2 Maaselänmäki, Rautavaara
Satakunta274Karvia-Kauhajärvi175,8 Pohjankangas, Karvia
Uusimaa1280Pusula-Loukku161,0 Kolomäki, Kärkölä, Pusula
Varsinais-Suomi280Koisjärvi-Somero123,2Selintöyräs, Somero

Vain muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta maakuntien pääteiden ylin kohta alempana kuin seutu- ja yhdysteiden.

Yllä olevien taulukoiden pisteet kartalla. Punaiset valta- ja kantateitä, keltaiset seutu- ja yhdysteitä. Selviä kasautumia Suomenselällä Jyväskylän luoteispuolella ja Tammelan ylängön reunoilla Forssan ympäristössä.

Lopuksi tutustumme koko maantieverkon keskimääräiseen korkeuteen kussakin maakunnassa:

Maakunta Keskikorkeus
Kainuu185,5
Lappi178,2
Keski-Suomi134,9
Pohjois-Savo119,0
Pohjois-Karjala118,5
Pirkanmaa114,5
Etelä-Savo108,3
Kanta-Häme106,8
Päijät-Häme106,7
Pohjois-Pohjanmaa106,7
Etelä-Pohjanmaa91,9
Etelä-Karjala89,8
Keski-Pohjanmaa82,6
Kymenlaakso48,7
Varsinais-Suomi48,0
Satakunta47,0
Uusimaa43,5
Pohjanmaa21,8

Tässä listauksessa Kainuu ehkä hieman yllättävästi on korkeammalla kuin Lappi. Kainuu kuitenkin on kokonaisuudessaan sisämaassa, kun Lapissa on laajoja alavia rannikkoalueita.

Kanta-Häme, Päijät-Häme ja Pohjois-Pohjanmaa ovat jokseenkin tasoissa, vaikka maakunnat poikkeavat toisistaan varsin paljon.

30.5.2021

Korkeustilastoja (1)

Ysitiepohdintojen yhteydessä valveutunut kansalainen otti yhteyttä esitti kiinnostuksensa siitä, kuinka korkealla Suomen maantiet kulkevat ja mikä on niiden keskikorkeus. 

Otetaanpa taas Digiroad esiin ja ruvetaan laskemaan. Tällä kerralla katsotaan teitä kokonaisuudessaan ja seuraavassa osassa pureudutaan maakuntatasolle.

Teiden keskikorkeus on laskettu siten, että kunkin tielinkin keskikorkeudeksi on määritetty linkin suurimman ja pienimmän korkeuden keskiarvo. Tämä ei täytä täysin puhdasoppisen matematiikan kriteereitä, koska linkin pituuskaltevuus saattaa vaihella. Tämän päivän tarkoitukseen se on riittävä. Esimerkiksi nelostie koostuu 5588 linkistä, joista sitten linkin pituudella painotettu keskiarvo lasketaan.

Tarkastellaan erikseen tieluokkia ja jätetään viisinumeroiset yhdystiet tästä leikistä sivuun.

Valtateiden korkeimmat kohdat ovat:

  1. Vt21: 565,8 m, Muotkatakka, Enontekiö (hieman ennen Kilpisjärveä etelästä tultaessa)
  2. Vt4; 362,0 m, Urupään rinne, Inari (Kaunispään-Urupään ylitys)
  3. Vt20: 352,7 m, Kalliovaara, Kuusamo (hieman ennen Kuusamoa)
  4. Vt5: 330,1 m, Tuomimäki, Kuusamo (lähellä Lapin maakuntarajaa)
  5. Vt6: 242,8 m, Maanselkä, Sotkamo (lähellä Pohjois-Karjalan maakuntarajaa)

Muotkatakka

Nelostie Urupään rinteessä Magneettimäen yläpään tienoilla. Taustalla Kaunispään huippu.


Oulun ja Kuusamon välisen valtatien 20 korkein kohta

Kantateiden TOP 5 on seuraava:
  1. Kt93: 395,7 m, Kivimarasto, Enontekiö (hieman Kivilompolon tulliasemalta etelään)
  2. Kt79: 335,8 m, Olostunturi, Muonio
  3. Kt92: 331,8 m, Basiskáidin selänne, Utsjoki (Karigasniemen mäki)
  4. Kt81: 300,6 m, Mäntyvaara, Kuusamo
  5. Kt80: 274,9 m, Ahvenvaara, Kittilä
Seututiet:
  1. Mt956 Sirkka-Hetta: 384,5 m, Kapperapalo, Kittilä (lähellä Enontekiön rajaa)
  2. Mt957 Särkijärvi-Pallas-Peltovuoma: 374,2 m, Lommoltunturi, Pallasjärvi
  3. Mt955 Kittilä-Inari: 365,4 m, Iso Karvaselkä, Inari
  4. Mt862 Syöte-Virkkunen: 338,0 m, Maaselkä, Pudasjärvi
  5. Mt959 Kaaresuvanto-Ruotsi: 330,8, Kaaresuvanto, Enontekiö
Nelinumeroiset yhdystiet
  1. Mt9571 Pallastunturin tie: 457,9 m, Muonio
  2. Mt9401 Yllästunturin maisemartie: 397,0 m, Kolari
  3. Mt8692 Rukatunturintie: 367,2 m, Kuusamo
  4. Mt8670 Kuusamo-Kärpänkylä: 357,0 m, Hiidenvaara, Kuusamo
  5. Mt8641 Kurkijärventie: 356,0 m, Kuusamo
Pallastunturin tie

Ei liene yllätys kenellekään, että TOP5-listat painottuvat maan pohjoisosiin. Keskikorkeudessa onkin sitten reilumpaa hajontaa valtateiden osalta. Pitkillä valtateillä on myös pitkiä matalalla kulkevia osuuksia.


Keskikorkeudet:

Valtatiet

  1. Vt21 Tornio-Kilpisjärvi: 222,8 m
  2. Vt5 Heinola-Kuopio-Kemijärvi-Sodankylä: 161,4 m
  3. Vt20 Oulu-Kuusamo: 156,4 m
  4. Vt23 Pori-Jyväskylä-Joensuu: 118,2 m
  5. Vt18 Vaasa-Ähtäri-Jyväskylä: 117,4 m
Pitkät pätkät Lappia halkova nelostie on tällä listalla vasta kahdeksas: 108,0 m. 

Kantatiet
  1. Kt93 Palojoensuu-Hetta-Kivilompolo(Norjan raja): 392,2 m
  2. Kt89 Paltamo-Vartius(Venäjän raja): 205,1 m
  3. Kt82 Rovaniemi-Kemijärvi-Kelloselkä(Venäjän raja): 203,7 m
  4. Kt80 Kolari-Kittilä-Sodankylä: 203,0 m
  5. Kt81 Rovaniemi-Kuusamo: 188,0 m
Kantatie 93, joka on koko matkaltaan numeroitu myös E45-tieksi on siis päätieverkon ehdottomasti korkeimmalla keskimäärin kulkeva tie.

Seututiet
  1. Mt959 Kaaresuvanto-Ruotsin raja: 326,1 m
  2. Mt957 Särkijärvi-Pallas-Peltovuoma: 287,3 m
  3. Mt956 Sirkka-Hetta: 280,7 m
  4. Mt866 Kuusamo-Venäjän raja: 266,5 m
  5. Mt947 Posio-Maaninkavaara: 263,0
Nelinumeroiset yhdystiet
  1. Mt9571 Pallastunturin tie: 367,3 m
  2. Mt8692 Rukatunturintie: 332,3 m
  3. Mt9695 Kiilopään tie: 312,6 m
  4. Mt8641 Kurkijärventie, Kuusamo: 310,2 m
  5. Mt9581 Enontekiön lentoaseman tie: 300,6
Tilaston tasapainon vuoksi tutkitaan myös keskimäärin alimpana kulkevat tiet:

Valtatiet
  1. Vt29 Keminmaa-Tornio: 9,7 m
  2. Vt7 Helsinki-Vaalimaa: 19,8 m
  3. Vt8 Turku-Vaasa-Oulu: 20,7 m
  4. Vt1 Helsinki-Turku: 49,0 m
  5. Vt19 Jalasjärvi-Seinäjoki-Uusikaarlepyy: 55,8 m
Kantatiet
  1. Kt51 Helsinki-Karjaa, Länsiväylä: 14,4 m
  2. Kt40 Turun ohikulkutie: 21,4 m
  3. Kt50 Kehä III: 26,5 m
  4. Kt43 Uusikaupunki-Harjavalta: 33,0 m
  5. Kt55 Porvoo-Mäntsälä, 41,7 m
Seututiet
  1. Mt704 Vaasan lentoaseman tie: 2,4 m
  2. Mt269 Reposaaren pengertie, Pori: 3,2 m
  3. Mt715 Latokartanontie,vanha kolmostie, Vaasa, Mustasaari: 4,4 m
  4. Mt925 Veitsiluodon itäinen tie: 4,7 m
  5. Mt816 Kempele-Oulunsalo-Hailuoto: 4,8 m
Nelinumeroiset yhdystiet
  1. Mt1896 Röölän satamatie, Rymättylä: 1,7 m
  2. Mt1882 Pernon telakan tie, Turku: 1,7 m
  3. Mt2260 Porin pohjoinen sisääntulo: 2,4 m
  4. Mt1992 Laupusen satamatie, Kustavi: 3,0 m
  5. Mt7772 Konikarvon satamatie, Kalajoki: 3,2 m

Röölän satamatie lähes kokonaisuudessaan

26.5.2021

Huokaus

Laajasalon Reiherintien lisäkilvestä (Koskee vain kuorma-autoja) päästään helposti sukulaiscaseen.

Pelisääntöhän on selvä: Ainoat lisäkilvet, jotka ovat sallittuja nopeusrajoitusta osoittavassa liikennemerkissä ovat tekstilliset kilvet "Alue" ja "Yleisrajoitus". 

Ei vain aina mene erilaisten viiden pennin suutareiden kaaliin.

Otetaanpa esimerkki Espoosta, jossa seututien 110 eli Turuntien, Gumbölentien ja Karhuniityntien risteyksessä rakennetaan liikenneympyrää. Urakoitsija on halunnut, että työmaan alueella on 30 km/h nopeusrajoitus, mukaan lukien lyhyen tieosuuden ennen ja jälkeen ympyrän.

Turuntien suunnasta asia on selvä:

Nopeusrajoitus on voimassa Turuntiellä maailman tappiin tai ainakin seuraavaan nopeusrajoitusta osoittavaan merkkiin. Mutta ei risteävillä teillä. 

Gumbölen suunnasta tultaessa leuka loksahtaa auki:

Tässä siis laittomilla lisäkilvillä halutaan ulottaa rajoitus ulottumaan myös kääntyville. Mikähän tällaisen liikennemerkin todellinen painoarvo on. Se tuo ilmi tienpitäjän tarkoituksen, mutta on samalla selvästi säädösten vastainen. Lisäksi tällaisenaan se olisi voimassa vain kääntyville, ei risteystä lähestyville.

Karhusuolta tultaessa ei asian ole viitsitty paneutua:

Vallitsevan nopeusrajoituksen päättävät merkit ovat paikallaan, vaikkakin tolppien takaa piilotettuna. Jokseenkin selvää on siis, että tuosta suunnasta tultaessa nopeusrajoitus on 50 km/h.

Eli, risteykseen tultaessa nopeusrajoitus suunnasta riippuen on joko 30 km/h, 50 km/h tai epämääräinen. Yhdessäkään poistumishaarassa ei ole rajoitusmerkkiä ja haarojen osalta asia on siis yhtä epämääräinen.

22.5.2021

Kolmiodraaman kaislikko suhisee

Kun itsenäinen Suomi täytti 50 vuotta vuonna 1967, antoi Ruotsin valtio anteeksi 100 miljoonan kruunun edestä sodanaikaisia valtionlainoja. Suomi päätti vastata tähän perustamalla ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen lujittamaan valtioiden välisiä suhteita. Mitenkään yllätyksenä päätökset eivät tulleet, vaan niitä oli pohjustettu useamman vuoden ajan.

Keskuksen sijoituspaikaksi oli ehdolla muun muassa valtion edustuskartano Königsted Vantaalla, Suomenlinna Helsingin edustalla, Espoon Hanasaari ja Espoon Matasaari. Hanasaari oli Åbo Akademin omistama Nicholas Sinebrychoffin testamentin nojalla. Åbo Akademilla ei ollut käyttöä alueelle ja se näki tilaisuutensa korjata talouttaan. Myös hankkeen vahvin puuhamies Rainer von Fieandt oli Hanasaaren kannalla ja sinne keskus eduskunnan päätöksellä sijoitettiin.

Vahvaa kaislikon suhinaa asiassa oli. Asia koplattiin eduskunnassa apteekkitavaralain muutokseen, jotta sille saataisiin riittävän laaja tuki. Arkkinikkarien SAFA julmistui, koska siltä ei ollut kysytty lupaa ja niin SAFA kieltäytyi järjestämästä arkkitehtuurikilpailua, koska paikka oli soveltumaton. Ikään kuin arkkitehtien liitolla olisi ollut jokin asema sijoittamispäätöstä tehtäessä. Sentään lupasi olla erottamatta suunnittelutyön vastaanottajaa liitosta.

Myös Rakennushallitus virastona katsoi tarpeelliseksi julkisesti mököttää päätöksestä.

Kulttuurikeskus nykyasussaan

Hanasaarta vastustettiin muun muassa siksi, että sinne on hankalat liikenneyhteydet. (Ilmeisesti Suomenlinnaan ei olisi ollut.) Sillä tavoin pitää paikkansa, että Länsiväylän penkereellä ei ollut tilaa eritasoliittymälle. 

Vastustuksesta päät eivät kääntyneet. Arkkitehti Veikko Malmio valittiin suunnittelijaksi ja keskus vihittiin käyttöön kesäkuussa 1975.


Vihkijöinä toimivat Ruotsin ja Suomen kuninkaat

Valtio odotti Espoon ja Helsingin kykenevän järjestämään kulun Lauttasaaren kautta. Mutta eihän siitä ukaasien jälkeenkään mitään tullut. Helsinki ja eritoten entinen Helsingin maalaiskunnan osa-alue Lauttasaari tuntevat vahvaa espooallergiaa ja sitä hoidetaan pitämällä Espoosta tuleva liikenne piilossa. Jokaisesta neliömillistä taistelevat lauttasaarelaiset jopa sallivat, että 1990-luvulla iso osa Ruukinlahden puistosta tuhotaan meluvallien alle. Meluvallit kun peittävät näköalan Länsiväylälle, jossa liikkuu espoolaisia.

Suunnitelmissa oli katu Lauttasaaren Sotkatien kautta, mutta se ei kelvannut. Sotkatie on varsin jyrkkä ja kuulemma vaarallinen talvisin. (Tämä seikka ei kuitenkaan estänyt sijoittamasta Koivusaaren metroaseman pysäköintipaikkaa Sotkatien alaosiin.) Helsingin ehdotus oli purkaa Katajaharjun liittymän erkanemisramppi ja rakentaa katu sen tilalle. Tämä oli lauttasaarelaisten mieleen, koska se olisi hankaloittanut espoolaisten kulkeutumista saaren länsiosiin. Valtio ei tykännyt suunnitelmasta, koska ensinnäkin ramppi on valtion ja toisekseen pääsy Hanasaaren lännestä (jossa suunnassa Ruotsi sijaitsee), olisi käynyt hankalaksi.


Lauttasaaren länsiosa ja Koivusaari.

Niin siinä sitten kävi, että moottoritienormeja luovasti soveltaen syntyi kaksiramppinen liittymä siten, että Hanasaareen pääsi lännestä ja sieltä pois itään. Helsingistä tultaessa ajettiin Hanasaaren ohitse Otaniemen liittymään kääntymään takaisin. Espoon suuntaan poistuttaessa käytiin Katajaharjun liittymässä kääntymässä takaisin. 


Hanasaaren-Lauttasaaren seutu peruskartassa 1979. Tilapäinen liittymä. Valtio ajoi Espoota ja Helsinkiä rakentamaan katu Länsiväylän penkereen eteläreunalle.


Ensivaiheen liittymä

Kolmiodraaman viisain osapuoli eli valtio luovutti ensimmäisenä. 

Länsiväylän uudelleenkanavointi oli edessä ja Otaniemen liittymän ramppi, jota kautta pääsi takaisin paluusuuntaan oli saamassa purkutuomion. Siksi kunniakierros olisi pitänyt ulottaa Tapiolan liittymään saakka. Helsingillä oli myös tahtotilana vähentää Lauttasaaren kautta kulkevaa bussiliikennettä. Espoosta tulevat "maaseutubussit" kun aiheuttivat jatkuvasti näppylöitä lauttasaarelaisissa ja eritoten pää-äänenkannattajassaan Lauttasaari-lehdessä. Hanasaaren kohdalle tehtiin vaihtopysäkit erillisten bussiramppien varteen. Pengertä levitettiin sen verran, että saatiin aikaiseksi kumpaankin suuntaan toimiva kunnollisempi liittymä Hanasaareen. Liittymän konstruktiota aikanaan epäiltiin, mutta mitään erityistä ongelmaa ei ole havaittu. Hanasaaren liikennemäärät ovat varsin pienet.


Hanasaaren liittymä nykyasussaan

Niin siinä sitten kävi, että töiden valmistuttua maaseutubussien liikenne Lauttasaaren kautta väheni murto-osaansa. Tuossa vaiheessa asiasta eniten ääntä pitäneet eli Lauttasaarentien varren asukkaat huomasivat julkisen liikenteen vuorotarjontansa pudonneen kolmasosaan entisestä. Ja taas olivat Lauttasaari-lehden yleisönosastot täynnä kirjoituksia siitä, kuinka tällainen lauttasaarelaisten kohtelu voi olla mahdollista.


18.5.2021

Koskee vain kuorma-autoja

Helsinki on paikka, jossa aika ajoin joudutaan liikennejärjestelyissä innovatiivisiin ratkaisuihin. Aika moni viralliseksi muuttunut liikennemerkki tai muu järjestely on alun pitäen ollut poikkeusluvalla pystytetty. Aina ei kuitenkaan kaupungin väki taida itsekään tietää, mikä on sääntöjen mukaista ja mikä ei.

Laajasalossa Reiherintiellä on tienpitäjä toheloinut tavalla, josta on syntynyt sekä nykyisen että manalle menneen sääntökirjan vastainen ratkaisu.

Se jää ihmeteltäväksi, mikä tässä on kantava idea. Joka tapauksessa liikennemerkkiin "nopeusrajoitusalue päättyy" ei saa yhdistää lisäkilpeä.

Teillä ja Turuilla ei yleensä jaa papukaijamerkkejä, mutta pulumerkki laitetaan harkintaan.

14.5.2021

Jussilan mutka

Längelmäveden pohjoispuolta kulkeva valtatien 9 osuus Oriveden ja Jämsän välillä on perinteisesti ollut murheenkryyni vuosina 2001-2003 tehtyyn uudelleenrakentamiseensa saakka. Maasto on vaikeaa ja siksi mutkia ja mäkiä on riittänyt. Esimerkiksi Oriveden ja Länkipohjan välillä tienoikaisut ovat lyhentäneet matkaa viidenneksen verrattuna 1950-luvun tilanteeseen.

Helsingin Sanomat kommentoi kesällä 1958 tietä muun muassa seuraavasti:

[Tie] ...oli vuosi sitten kokonaan julistettava ajokieltoon auton toisensa vajottua liejuun ja jäätyä päiväkausiksi lojumaan paikoilleen, saataneen ennen seuraavaa vaikeaa kautta ratkaisevasti parempaan kuntoon.

Oikaisu käsittää mm. kuuluisan Jussilan mutkan, millä kohtaa suurimmat kallionlouhinnat joudutaan tekemään. Työt päästäneen aloittamaan seuraavalla työttömyyskaudella.

Autoistumisen seurauksena vanhat hevospeliperustaiset maantiet saattoivat mennä keväisin niin surkeaan kuntoon, että kelirikko ei tarkoittanut nykyiseen tapaan kuoppia, vaan läpipääsemätöntä liejua. 

Uutinen kertoo senkin, että tuohon aikaan tietöitä ei tehty edullisimpaan aikaan, vaan työllisyystöinä lapiolinjalla silloin, kun työttömyys oli suurin: yleensä talvisin. Maailmanpankin rahoitusehdot asettivat tämän toimintatavan kyseenalaiseksi 1960-luvulla.

Mutta mikä on Jussilan mutka?

Jussilan talo sijaitsee Eräslahdella, joka oli ennen Längelmäen kuntaa; nykyisin Oriveden. Vanha maantie teki todella tyylikkään mutkan talon pihapiirin läpi: ensin noin 90 astetta yhteen suuntaan, sitten 180 toiseen ja lopuksi vielä taas 90 astetta yhteen. Mutka oikaistiin jo ennen tien ensimmäistä uudelleenrakentamista 1960-luvulla. 

1960-luvun tie jäi nopeasti murheenkryyniksi sekin vanhanaikaisen profiilinsa takia ja uusi ohituskaistatie korvasi suurelta osin sen. Jussilan mutkakin jäi kauemmas päätiestä.

Jussilan mutka, peruskartta 1957


Jussilan mutka, peruskartta 1977


Jussilan mutka, maastokartta 2021