Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Niinhän sitä sanotaan.
Kohtalaisen erikoinen tuskan vähentämiskeino on jättää viitoituksesta pois oleellisia viitoituskohteita. Varsinkin eräät Hämeen seudut ovat tämän takia jokseenkin tuskattomia.
Valtatieltä 12 erkanee Hauholla seututie 305, joka on osa Hämeenlinnan ja Hauhon välistä reittiä. Valtatieltä on viitoitus ainoastaan Hauholle (kilometrin päähän), mutta Hämeenlinnasta viitoitus ei pukahdakaan.
Valtatieltä 12 erkanee Lammilla seututie 317 Asikkalaan. Valtatieltä on viitoitus ainoastaan Lammille (kolmen kilometrin päähän), mutta Asikkalasta viitoitus ei pukahdakaan.
Valtatieltä 24 Vääksyssä erkanee seututie 313 Vierumäelle, josta matka luontevasti voisi jatkua vaikkapa Heinolan tai Jaalan suuntaan. Mutta eihän viitoituksessa mitään Vierumäestä mainita; Vääksyssä on viitta... no tietysti Vääksyyn!
Tuskan vähentäminen nousee korkeisiin sfääreihin lähestyttäessä Lahtea valtatietä 24. Nelos- ja viitosteitä Helsinkiin, Jyväskylään ja Mikkeliin haluavat opastetaan nätisti ohikulkutien kautta moottoritielle. Vanhan valtatien, nykyisin seututien 140, viitoituskohde on Heinola, mikä on sinänsä aivan oikein. Kummalliseksi asian tekee se, että Heinola ei esiinny moottoritielle ohjaavassa viitoituksessa lainkaan, vaikka se sijaitsee moottoritien varrella. Kaipa tällä ratkaisulla täytetään jokin Tärkeä Normi, mutta itse varsinainen asia eli tienkäyttäjien opastus kyllä kärsii.
2 kommenttia:
Moottori- ja rinnakkaistien viitoituskäytäntö näyttää kyllä olevan kuvaamasi kaltainen muuallakin kuin Lahdessa: lähikohteet viitoitetaan rinnakkaistietä, kaukokohteet moottoritietä.
Ainakin Oulun seudulla Liminka, Kempele, Haukipudas ja Ii esiintyvät kyllä rinnakkaistien (seututie 847) viitoituksessa mutta eivät (etäisyystauluja lukuun ottamatta) valtatien 4 viitoituksessa. (Haaransillalla moottoritien eteläpäässä Kempele tosin viitoitetaan myös moottoritien kautta.)
Eli siinä mielessä Heinolan viitoitus Lahdessa näyttäisi olevan käytännön mukainen. Eri asia on tietysti, onko käytäntö järkevä.
Hauhon ja Hämeenlinnan tapauksesta: millaisessa kunnossa seututie 305 on? Jos tie on kovin kapea, mutkainen, mäkinen ja kuoppainen, ei varmaankaan ole järkevää ohjata Hämeenlinnan liikennettä sitä kautta. Jos tie kuitenkin on aivan asiallisessa kunnossa, ei tämä(kään) perustelu toimi.
Kauempana olevien kohteiden puuttuminen seututeiden 313 ja 317 viitoituksesta taas ei minustakaan selitä oikein mikään: yleensä vastaavissa tilanteissa, kun lähin kuntakeskus on melkein tien vieressä, viitoitetaan myös seuraava kuntakeskus (tai isompi kylä).
En oikein lähtisi vertaamaan Heinolaa Oulun kehyspitäjiin. Vaikka kyseessä on pienehkö kaupunki, se kuitenkin on todellinen kaupunki. Siksi sen viitoitusta voisi ajatella katsottavan harkiten perussäännön sokean seuraamisen mielekkyyttä.
Seututie 305 on samankaltainen kuin Lammin ja Asikkalan välinen tie 317: Entistä soraränniä hieman suoristaen, leventäen ja päällystäen tehty varsin käyttökelpoinen väylä.
Määritelmän mukaan seututiet palvelevat seudullisia tarpeita ja siksi on hieman erikoista, että sellaisen viitoitus päätepisteissään on käytännössä yksisuuntainen.
Seututeiden viitoituskäytäntö on kaiken kaikkiaan verraten horjuva. Joskus viitoitetaan lähin kuntakeskus tms ja joskus viitoitus ulottuu hyvinkin pitkälle.
Lähetä kommentti