Norjalainen vesivoima perustuu suurelta osin korkealla vuoristossa olevien järvien patoamiseen ja veden kuljettamiseen putkia pitkin lähellä merenpinnan tasoa oleviin voimaloihin. Pienelläkin vesimäärällä saadaan suuren pudotuskorkeuden takia tuotetuksi melkoisesti sähköä. Maassa oli 1940–1970-luvuilla menossa suuri vesivoiman rakentamisvaihe, samaan tapaan kuin Suomessa.
Tämä prosessi tuotti erityisen tietyypin: Voimalaitoksen työmaatien. Sellainen kiemurtelee alhaalta laaksoista ylös tunturiin ja tarjoaa henkeäsalpaavia näköaloja. Osalla henkeä salpaa jo se, että tiet saattavat olla kapeita ja osin ilman kaiteita.
Aursjøvegen noin 450 metrin korkeudessa
Varsin moni teistä on jatkuvassa käytössä patojen huoltoteinä ja ne siinä sivussa maksullisina turisti- tai kesämökkiteinä.
Tänään vierailemme Aurajoen laaksossa.
Emme kuitenkaan Suomessa paremmin tunnetun varsinaissuomalaisen Hiljaa Virtaa Donin, vaan samannimisen keskinorjalaisen joen, joka lyhyellä matkalla putoaa noin 800 metriä. Yläjuoksulla oleva Aursjø-järvi on padottu 1950-luvun alussa Auran voimalan rakentamisen yhteydessä.
Aursjøn patotyömaa 1950-luvulla. Padolla on mittaa lähes kilometri ja korkeutta lähes 40 metriä.
Itse voimala sijaitsee Sunndalsørassa lähellä merenpintaa. Pudotuskorkeutta vesille tulee runsaat 750 metriä ja turbiinien kapasiteetti on 290 MW. Laitoksen vuosituotanto on noin 1,8 terawattituntia, eli yli viidennes Loviisan voimalan tuotannosta. Vuosituotannolla mitaen kyseessä on Norjan yhdeksänneksi suurin vesivoimala. Aursjøn pinnan korkeus vaihtelee vuoden mittaan enimmillään peräti 28 metriä.
Maksullinen tie punaisella, Aura-joki lähtee Aursjøn pohjoispäästä länteen ja voimavesien tunnelit sinisellä merkittyinä pohjoiseen
Työmaatie on sillä tavoin mukava, että sillä on kaksi lähtöpistettä, eli sitä ei tarvitse ajaa edestakaisin. Tämä Aursjøvegen on noin 55 kilometriä pitkä ja sen läpiajo maksaa satasen paikallista valuuttaa, eli kesän 2022 kurssin mukaan noin 10 euroa. Valtion teitä ajaen pitkin syntyy yhteensä noin 120 kilometrin lenkki vähintäänkin messevissä maisemissa. Termi "yksityistie" on vähän häilyvä kuin Suomessakin: tien omistavat sijaintikunnat ja voimalayhtiö.
Tien kumpikin pää sijaitsee osapuilleen merenpinnan tasolla. Korkeimmillaan käydään läntisen alkupisteen Eikesdalin jälkeisen nousun yläpäässä, noin 950 metrin korkeudessa. Suuri osa ylänköosuudesta taivalletaan 750–850 metrissä.
Aura-joen kanjoni. Joki on nykyisin jokseenkin vähävetinen, koska valtaosa vedestä ohjataan voimalan kautta ja se päätyy aivan eri vuonoon.
Tien eteläosa kulkee asumattomalla ja puuttomalla ylängöllä.
Kohti Sunndalsøraa kuljettaessa seudulla on paljon mökkejä. Maasto on tasaisempaa. Laaksossa sijaitsevat Sandvatnet, Langvatnet ja Osvatnet on yhdistetty voimala-altaaksi nekin. Altaan pohjoispäässä sijaitseva Osbun voimala tuottaa 20 MW:n teholla noin 80 gigawattituntia vuodessa ennen kuin vesi viedään 16 km:n putkessa merenpinnan tason isompaan voimalaan.
Osvatnen
Tuulilasivideo Aursjøvegenistä
1 kommentti:
Upea video! :)
Lähetä kommentti