25.6.2023

Kyröskankaan kesätiellä

Kyröskankaan kesätie, Kyrönkankaan tie, Pohjankankaan tie, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kyröskankaan tien on maan muinaisteistä vanhimpia ja tärkeimpiä, vaikkakaan ei kovin tunnettu. Tie kulki eteläisestä Suomesta Korsholman linnaan nykyisen Vaasan seudulle. Tie oli Hämeenlinnan ja Korsholman välinen reitti, josta Tammerforsin länsipuolella haarautui tie Ulvilan kaupunkiin. Toinen luokittelu näkee Hämeenlinnan-Ulvilan reitin päätienä, josta tie Korsholmaan haarautui.

Kyröskankaan tien nimitys on satakuntalaista perua viitaten keskiajalla Sastamalan suurpitäjästä eronneeseen Kyrön pitäjään, nykyiseen Hämeenkyröön. Hämeenkyröstä lähtee luoteeseen noin 40 kilometriä pitkä harjualue Hämeenkangas. Niinisalon kohdalla harjualue kääntyy pohjoiseen ja jatkuu Pohjankankaan nimellä toiset 40 kilometriä Karvian ja Kauhajoen rajamaille.

Koska kangasmaastoa on helppo kulkea, syntyi muinainen "tie", joka kulki Hämeenkyröstä nykyisten Niinisalon ja Karvian kautta Nummijärvelle ja Kauhajoelle ja sieltä edelleen Vaasaan. 


Wetterstedtin kartasto, 1775

Talvitie syntyi idemmäksi Ikaalisten-Parkanon-Jalasjärven-Kurikan suunnalle, koska jäätynyt Kyrösjärven suuri selkä oli helppo ylittää. Talvitiestä syntyi pikkuhiljaa ympärivuotinen pääreitti ja kesätien merkitys katosi. Nykyinen Kolmostie seuraa talvitien reittiä.

Tänään käymme tutkimassa kesätietä Hämeenkyrön ja Kauhajoen välillä. Tien täsmällinen reitti ei ole jäänyt aikakirjoihin ja on todennäköistä, että se on vuosisatojen saatossa vaihdellut. Hämeenkangasta pitkin kulkee autolla kuljettavissa oleva tie.


Tielinja on jäänyt pääteiden ulkopuolelle

Erkanemme kolmostiestä Kyröskosken kohdalla ja käännymme länteen Vesajärven suuntaan. Kohta Järvenkylänjärven (!) jälkeen saavumme Hämeenkankaan kaakkoiskulmaan.


Hämeenkankaantie erkanee Vesajärvelle kulkevasta tiestä

Tie on ensimmäiset noin 3,5 kilometriä Hämeenkyrön ja Ikaalisten kunnanraja: Hämeenkyrö vasemmalla ja Ikaalinen oikealla.

Tie kulkee komeassa mäntymetsässä pääosin asumattomalla seudulla. Jämijärvi sijaitsee kuitenkin vain muutaman kilometrin päässä, harjun toisella puolella.


Noin kahdeksan kilometrin kuluttua tie yhtyy Ikaalisten ja Suodenniemen väliseen maantiehen 2594. Tätä kuljetaan kolmisen kilometriä Varppeen talolle saakka. Varppeella on ollut kestikievari jo 1500-luvulla. Se oli välillä vuosikymmeniä asuttamattomana. Vuonna 1808 seudulla liikkui venäläisiä sotilasosastoja ja arvotavaraa. Varppeen isäntä ja joukko kyläläisiä ryöstivät yhden kuriireista. Kostoiskukin tapahtui ja Varppeen tila poltettiin. Toisten lähteiden mukaan tila olisi poltettu jo ennen ryöstöä. Mikä oli syy ja mikä seuraus, jää tällä kerralla tuntemattomaksi.

Varppeen luoteispuolella tien varressa on asutusta ja se on melko tavanomaisen maantien kaltainen.


Niinisaloa lähestyttäessä alkaa maastossa näkyä merkkejä armeijan läsnäolosta. Viimeistään iso keltainen varoituskilpi kertoo asiasta:


Matka jatkuu ohi Kuninkaanlähteen, joka on tullut kuuluisaksi siitä, että kuningas Aadolf Fredrik oli maakuntamatkallaan pitänyt siellä taukoa vuonna 1752. Paikalla on nykyisin hotelli ja leirintäalue. Harju kääntyy Kuninkaanlähteen tienoilla kohti pohjoista.

Seuraava kohteemme on melkoisen avara tienristeys nimeltään Viidentienristeys. Se on kuuleman mukaan kovin tuttu paikka Niinisalossa palvelleille ja se on tullut tunnetuksi myös Mauri Sariolan (1924–1985) romaanista Viiden tien risteys (1964).



Viidentienristeyksestä pääsee vielä puolisentoista kilometriä pohjoiseen. Sitten tien katkaisee vahva este: Niinisalon varuskunnan portti. Peräydymme ja lähdemme kiertotielle etsimään uutta alkua.


Kyröskankaan tie jatkuu Pohjankankaalla heti Niinisalon pohjoispuolella. Sinne vain ei ole menemistä. Pohjankankaasta yli 20 kilometrin pätkä on ampuma-alueena. Se on Rovajärven jälkeen maan toiseksi suurin tähän tarkoitukseen varattu alue.

Kierrämme Niinisalon ja jatkamme matkaa seututietä 273 pitkin. Se on näppärä reitti Jalasjärven suuntaan ja kulkee Pohjankankaan viertä Karvialle saakka. 


Eläimistöä tiellä 273

Kyröskankaan tielle palaamme entisen Kyrön Skanssin (Kyrö Skantz) kohdalla. Se on 1630-luvulla 30-vuotisen sodan aikana perustettu patteristo lähinnä jahtaamaan sotaväenotosta karanneita miehiä. Paikka sijaitsee Karvianjoen rannalla. Karvianjoki katsottiin tuolloin Satakunnan ja Pohjanmaan rajaksi. Kyrö-nimitys tuli siitä, että se sijaitsi Kyrön pitäjän puolella Satakunnassa. ¨

Kansan suussa kylän nimi on aikojen kuluessa muuntunut satakuntalaiseen suuhun paremmin sopivaan muotoon Kantti.

Kantista pohjoiseen tie on selvästi huonokuntoisempi kuin Hämeenkankaalla ja sen kunto myös vaihtelee. Siellä, missä on sorakuoppia (harjualueilla niitä on paljon!), tie on parempi, jotta kuljetuskalusto pysyy ehjänä.


Kantin ja Kauhajoen välistä tietä. Komeaa metsää, paikoitellen vähemmän komeaa tietä.

Pohjoiseen kuljettaessa saavutaan Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. Puiston ydinosan halki kulkeva tie on noin 1,7 kilometrin osalta suljettu moottoriajoneuvoliikenteeltä, muun muassa tien polkumaisuuden säilyttämiseksi.




Kyröskankaan kesätietä muinaisessa asussa kansallispuistossa

Kauhaneva

Tie jatkuu museotienä noin seitsemän kilometrin matkan. Sen jälkeen se yhtyy Karvian-Nummijärven-Kauhajoen maantiehen 6700.


Museotietä (kuva vuodelta 2007)

Loput 25 kilometriä matkasta Kauhajoelle ajamme pikitietä. Olemme matkanneet Pirkanmaalta pohjoisen Satakunnan kautta Etelä-Pohjanmaalle.

5 kommenttia:

Elyas kirjoitti...

Mielenkiintoinen matkaraportti. Mitenkähän hyvin tuota hyödynnetään matkailussa, lähinnä pyöräsellaisessa? Hiekkainen maasto voi kyllä olla pyöräillessä melkoinen s-tana.

Karttaa kun katsoo, niin Kankaanpää on oikeastaan varsin kirjaimellisesti nimetty.

Kauhaneva aiheuttaa sekin harmillisen katkoksen hyvään harjureittiin. Kauhasilta on taidettu tehdä suureen tarpeeseen.

Matti Grönroos kirjoitti...

Hämeenkankaan osuus on tienä aivan ookoo, kovapintainen. Sen ajaminen fillarilla tuskin tuottaa ongelmia. Löllö hiekka, tuo Suomen Armeijan rakastama materiaali, on sivummalla.

JukkeliV kirjoitti...

Mikä merkitys oli soikealla kyltillä "Viidentienristeys". Niitä en ole nähnyt vuosiin paitti tässä, kyltissä lukee Suomusjärvi eikä Salo, vaikka samaan konkurssiin kuuluukin: https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6695892.2195504345&e=311195.06442743517&title=Kyltti&desc=&zoom=10&layers=W3siaWQiOjIsIm9wYWNpdHkiOjEwMH1d-z

Matti Grönroos kirjoitti...

Vanhassa viitoitusjärjestelmässä peruselementtinä olivat valtion teiden (valkoinen viitta, punaisella tiekartassa) risteykset, joilla kaikille oli annettu nimi. Kuhunkin suuntaan oli ainakin kaksi viittaa: ylempänä kaukokohde ja alempana seuraava risteys. Pylväässä oli sitten soikio, jossa suuraakkosin oli ylempänä risteyksen nimi ja alempana sijaintikunnan nimi (ellei ollut kyse kuntakeskuksesta).

Artikkelin kuvan soikio on viritys. Ei ole kyse valtion teistä, kunnan nimi puuttuu ja fonttikin on väärä!

Heikki Kerppilä kirjoitti...

Matkailusta: tällainen matkakertomus löytyy viime vuodelta https://youtu.be/bmld0uDjAeA

"Video on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lauhanvuori - Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin ja Outdooractiven kanssa" - jotain pientä markkinointiyrtystä siis on