Kemihaara sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Korvatunturista paikassa, jossa kolme jokea Kemihaara, Keskihaara ja Naltiohaara yhtyvät. Tätä kohtaa useassa lähteessä pidetään Kemijoen alkupisteenä. Matkaa Savukosken kirkonkylästä on maanteitä pitkin 107 kilometriä. Savukosken kirkonkylääkin useimmat taitavat pitää syrjäkylänä sitäkin.
Kemihaarassa oli vuoteen 1992 saakka rajavartioasema, mikä selittänee sen, että perille vie valtion maantie. Tie on tätä nykyä varsin hyväkuntoinen. Suurin osa siitä on Soklin kaivosalueelle vievää tietä 9671. Soklissa on jatkuvaa tutkimustoimintaa etenkin nyt, kun sieltä on löytynyt suuri arvokkaiden maametallien esiintymä.
Savukoskelta lähdetään tielle 967, josta on artikkeli Kapea, pahuksen kapea vuodelta 2019. Hihnavaarassa jatketaan tielle 9671, joka on pikitietä Marttiin saakka. Martissa tie ylittää Kemijoen ja siitä eteenpäin pysyttelee sen eteläpuolella.
Savukoski. Sokliin 90 kilometriä.
Hihnavaara. Tie 967 kääntyy ja Soklista ei puhuta mitään. Asianharrastajat löytänevät perille muutenkin ja muiden ei tarvitse.
Kemijoki Martin sillalta. Joki on jo leveä, vaikka Värriönjoki ei vielä ole laskenut siihen.
Korkeita tuntureita ei tämän tien varressa ole. Tyypillistä maisemaa ovat mäntymetsä ja suot. Erityisenä kuriositeettina mainitaan, että Martin koillispuolella ohitetaan noin kolmen kilometrin päästä Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä, jonka mukaan nykyisin jo edesmennyt tunnettu sallalainen ravitsemusliike nimettiin.
Suo
Suo
Vaikka suurtunturit ovatkin muualla, korkeuseroja riittää. Tietä on pitkälti suunniteltu viivaimen avulla ja jos viivain on osunut rinteeseen, sinne on menty.
Pultoselällä
Poro ja Naltiotunturi
Laskeudutaan kohti Kemijoen laaksoa
Hieman ennen Tulppiota käännytään yhdystielle 19512, joka vie Kemihaaraan. Tie ylittää Sotajoen, joka laskee Nuorttijokeen ja edelleen Venäjälle ja Murmanskissa Jäämereen. Sotajoen ja Kemihaaran välillä siis ylitetään vedenjakaja.
Vielä on matkaa.
Sotajoki
Kemihaarassa oli rajavartioston jälkeen majoitusliiketoimintaa, mutta se on lakannut. Alue on nykyisin yksityisomistuksessa. Sillan pielessä jokien eteläpuolella on pysäköintialue, joka on ympärivuorokautisessa hoidossa.
Tähän tie päättyy.
Kemijoen ensimmäiset metrit. Välihaaran ja Naltiohaaran vedet etualalla, Kemihaara laskee oikealta.
Hieman ennen Kemihaaraan saapumista tie sivuaa Urho Kekkosen kansallispuistoa. Puiston merkkinä puiden valkoiset maalimerkinnät.
Kansallispuisto tien oikeassa reunassa.
Kemihaaran tien risteyksessä Soklin tie jatkuu vielä kymmenkunta kilometriä. Kaivoksen tutkimusalue ei ole tien varrella vaan hieman syrjempänä.
Kovin harvinainen liikennemerkki maantiellä. Valtion maantiet ovat säännönmukaisesti talvihoidettuja. Mutta eivät Soklin tien 9671 viimeiset kilometrit.
Matkalla Sokliin on Tulppio, jossa on erityisenä nähtävyytenä Samperin veturi: Kemi-yhtiön metsäpäällikkö Hugo Sandberg organisoi 1910-luvulla Lapin ensimmäisen konesavotan. Ongelma oli sama kuin mikä 1800-luvulla johti Itä-Suomen vesiteiden vahvaan kehittämiseen: On paljon puuta, mutta ei teitä eikä välineitä kuljettaa niitä sinne, missä tarve on.
Sandberg tilasi Yhdysvalloista kaksi telaketjuveturia, joiden avulla puut vedettiin 30–40 kilometriä Kemijoen varteen Lattunaan. Neljän talven aikana veturit kuljettivat puutavaraa neljännesmiljoonan tukin verran. Veturit on museoitu, toinen Tulppioon ja toinen Rovaniemelle.
Samperin veturi
Soklissa tiestä haarautuu vielä 11 kilometriä pitkä pistotie, yhdystie 19514, kohti itää vuonna 2009 lakkautetulle Ainijärven rajavartioasemalle. Ainijärveltä on linnuntietä rajavyöhykkeelle noin kuusi kilometriä ja rajalle Nuorttitunturin huipulle vajaat 10. Ainijärven asema oli rajavartioasemista syrjäisin.
Saavutaan Ainijärvelle
Ainijärven rajavartioaseman rakennuksia.
Sitten sellainen muistutus, että ei kannata uskotella itselleen, että kairassa voisi ajella miten sattuu. Pottuvaaran kohdalla oli konstaapeli käsi pystyssä. Puhallutus, ajokortin tarkastus ja auton statuksen tutkiminen. Kaikki kunnossa ja matka jatkui.
Lapin poliisin partio työn tuoksinassa
Soklin fosfaattiesiintymä löydettiin vuonna 1967 ja siitä asti on kaivoksen avaamista pohdittu. Fosfaatin ja rautamalmin maailmanmarkkinahinta on ollut alhainen verrattuna kaivoksen logistiikkakustannuksiin. Tilanne on muuttunut, kun vuonna 2023 on löytynyt harvinaisten maametallien yhdistelmä. Vaihtoehtoina on esitetty Kemijärven–Soklin uutta maantietä, vajaat 200 km, maanalaista putkea Kemijärvelle ja noin 100 kilometrin uutta rataa Sokli–Kelloselkä ja Kelloselkä–Kemijärvi-radan (80 km) uudelleen rakentaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti