Pääteiden epäjatkuvuuskohtia eli kääntymisiä risteyksessä ei pidetä suotavina. Haarautumiskohdissa ja vastaavissa ne luonnollisesti ovat väistämättömiä. Yleensä on tapana, että risteyksessä päätien linja halutaan pitää muuttumattomana ja muotoilla risteys tätä silmällä pitäen.
Aina ei kuitenkaan hyvä tahto toteudu. Aiemmin on Teillä ja Turuilla artikkelissa Kolmetoista tusinassa käsitellyt kantatien 58 kolmeatoista kääntymiskohtaa. Kolmentoista käännöksen tie on myös valtatieverkolla.
Valtatie 23, eli ns. Järvi-Suomen tie, kulkee Porin ja Joensuun välillä. Tierekisterissä, jossa kullekin tielle on vain yksi numero, tie katkeaa kymmenien kilometrien matkalla Jyväskylän ympäristössä. Seuraamme kuitenkin viitoitusta, joka sentään on jatkuva. Viitoituskäytäntö ei ole johdonmukainen: Joensuussa valtatien 9 kanssa kulkevan osuuden numero on välillä katkoviivareunainen, välillä ei. Sama on tilanne Porissa, jossa alkuosa tiestä kulkee tien 8 kanssa.
Kuljemme lännestä itään. Ensimmäinen käännöskohta on Söörmarkussa, jossa tiet 23 erkanee tiestä 8.
Ilman epäjatkuvuuksia päästään Parkanoon saakka. (Porin ja Parkanon väli oli ennen kantatie 65 ja siinä oli Niinisalossa kolme käännöstä.). Parkanossa jos ei käännytä, siirrytään seututielle 332 ja päädytään Joensuun sijaan Kuruun. Tie 3 ja 23 kulkevat yhdessä 11 kilometriä.
Parkanon pohjoispuolella käännytään taas idän suuntaan ja kääntymättä päästään Jyväskylään saakka.
Jyväskylässä sitten onkin ratille enemmän käyttöä. Keljonkeskuksen kohdalla päästään nauttimaan sekä liikennevaloista että liikenneympyrästä, jonka kautta käännytään Rantaväylälle ysitien kumppaniksi.
Kun Jyväskylän keskusta on onnellisesti ohitettu, edessä on Aholaidan liittymä, jossa kohtaavat tiet 4, 9, 13, 23, E63, E75 ja 6018. Tie 18 päättyy ja tie 23 kääntyy kohti Vaajakoskea yhdessä kolmen muun valtatien ja kahden eurooppatien kanssa.
Käännökset 6 ja 7 ovat tuota pikaa edessä. Ensimmäiseksi käännytään Vaajakosken kaksikaistaisesta liikenneympyrästä oikealle. Jos ajaa suoraan, on olemassa merkittävä riski ajautua huonoille teille: Pandan makeistehtaan tehtaanmyymälään. Käännös 7 on hetken kuluttua Kanavuoren juurella, jossa nelostie kulkee suoraan ja muut tiet kääntyvät vasemmalle.
Kahdeksas käännös on Hankasalmella, jossa tie 23 erkanee ysitietä omille teilleen.
Seuraavaksi tullaan merkilliselle Pieksämäen ohitustielle, jossa alueen ainoa valtatie on keksitty laittaa kääntymään neljästi. Lieventävä asianhaara on, että kyseinen tie on rakennettu 1960-luvulla jo ennen kuin Varkauden–Pieksämäen tien rakentamisesta oli päätetty. Tämä käännössirkus on moneen otteeseen nähty ongelmaksi. Sen korjaamisesta on yleissuunnitelmakin 35 takaa, vuodelta 1991. Raskauttava asianhaara puolestaan on, että siellä se on vieläkin, pöytälaatikon pohjalla pölyyntymässä.
Kun Pieksämäki on onnellisesti ohitettu, saavutaan ennen pitkää Varkauteen. Siellä tie sujahtaa osaksi kaupungin keskustan katuverkkoa ja tehtaiden nurkilla on tiukka 90 asteen kurvi. Koska se on kaarre, eikä risteys, sitä ei nyt lasketa käännökseksi.
Viimeinen ja kolmastoista käännös on Viinijärvellä Joensuun länsipuolella, jossa tiet 9 ja 23 kohtaavat riemukkaan jälleennäkemisen merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti