Ensimmäinen osuus Dortmund-Gambach rakennettiin 1960-luvulla Ruhrin ja Frankfurtin alueiden väliseksi rinnakkaisreitiksi tielle A3. Nykyiseen pituuteensa tie kasvoi 1970-luvulla.
Reinin alajuoksun tasangot erottaa keskisestä Saksasta vuoristojen joukko, joka kulkee nimellä Rheinisches Schiefergebirge ja joka jatkuu Belgiaan ja Luxemburgiin Ardenneina. Vuoristot eivät korkeudeltaan ole Alppien veroisia: korkeimmat huiput ovat runsaan 800 metrin korkeudessa. Paikalliset korkeuserot ovat kuitenkin suuret ja sijaintinsa takia nimen Sauerlandlinie saanut vuorimaisemassa kulkeva A45 on rakennettu varsin vaikeaan maastoon.
Saksalainen tapa rakentaa tällaisten alueiden teitä perustuu monesti laakson ylittäviin korkeisiin siltoihin, Talbrücke. Korkein tällainen on A6-tiellä sijaitseva Kochertalbrücke, jonka korkein pilari on korkeudeltaan 178 metriä.
A45-tien korkein laaksosilta, Siegtalbrücke, korkein pilari 90 metriä, valmistunut 1969.
Nyt on A45-tien kapasiteetti käytössä ja tie aiotaan levittää 3+3-kaistaiseksi vuoteen 2032 mennessä. Tämä tarkoittaa purkutuomiota melko monelle laaksosillalle, joiden kunto ei mahdollista kannen leventämistä.
Lokakuussa 2020 oli vuorossa Siegenin lähellä sijaitseva Talbrücke Eisern. Sillä on pituutta 327 metriä ja korkein pilari on 50-metrinen. Silta on itse asiassa kaksi erillistä siltaa, mikä tekee urakan helpommaksi: Ensi siirretään liikenne eteläiselle sillalle, sitten pohjoinen silta puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Kun se on valmis, siirretään liikenne sille, puretaan eteläinen silta ja rakennetaan uusi. Urakan on tarkoitus olla valmiina vuonna 2024.
Ja mitenkä tuollainen sitten puretaan? No räjäyttämällähän se. Sunnuntaina 18.10.2020 ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Purettavasta sillasta oli poistettu kaiteet, asfaltti ja sellaiset ja pilareiden alapäähän piikattu aukot, joihin oli sijoitettu yhteensä 61 kilogrammaa räjähdysainetta. Paukku kun kävi, sillanpuolikas kaatui poispäin paristaan ja muutamassa sekunnissa rojahti laakson pohjalle.
Kyllä lähtee!
Nätisti menee.
Ja hetken kuluttua ei ole kuin kasa roinaa ja paljon pölyä.
Roippeiden siivoamiseen on varattu jonkin verran aikaa. Räjäytetyn sillan paino oli noin 12 000 tonnia, eli muutama kuorma-autolastillinen romua pitää kuljettaa jonnekin.
Tapahtuma oli saanut liikkeelle yli 2000 katsojaa, jotka pidettiin etäällä.
6 kommenttia:
Siegtalbrucken (jos se nyt on uusittavien listalla) kohdalla kyseinen menetelmä olisikin haastavampi. Laakson pohjalla kun on asutusta melkoisen lähellä siltaa.
Siegtalbrücke aiotaan nykysuunnitelmien mukaan korvata viisipylonisella vinoköysisillalla eli samanlaisella kuin Millaun viadukti Ranskassa. Se olisi nykyistä 11-pilarista sirompi eikä siis tuota niin voimakasta visuaalista estettä kuin nykyinen.
Aloitus on ajoitettu vuodelle 2027 ja nykysillan purkutapa lienee vielä suunnittelupöydällä.
Dynamiitti kerää katsojia, kaivinkoneella purkaminen ei :)
Kyllä se kaivinkoneella purkaminenkin voi saada aikaan elämyksiä. Mökkipaikkakunnallamme kerrotaan vieläkin legendaa vanhan puusillan purkamisesta, jonka yhdeydessä purkutöitä suorittanut kaivinkone putosi jokeen. Aika krouvia se purkaminen oli muutenkin. Meilläkin oli pitkään penkkeinä rannassa kaksi virrasta kalastettua jykevää parrua. Taisivat lopulta päätyä juhannuskokkoon.
Purkamisesta tuli mieleen.. Tämä ei liity varsinaisesti tieverkkoon, ellei tiedon valtatietä, eli television onhjelmansiirtoverkkoa lasketa sellaiseksi. Aikansa tärkeä solmupiste joka välitti Pasilasta tulevan kuvan edelleen ylöspäin muualle Suomeen, Erkylän linkkitorni purettiin kaivinkoneella piikaten. Hurjapäinen tuo konekuski, juuri ennen kaatumisen alkamista näkee kun ukko hyppää ohjaamosta pois. https://youtu.be/z-A54lK5Bwk
Lähetä kommentti