Aimo Blosis

Paraikaa pohjoista Norjaa runtelee Aimo Blosis, norjalaisittain Ole-myrsky. Iltapäivällä olivat Lofootit myrskyn silmässä ja myrsky liikkuu pitkin rannikkoa itään. Merellä puhutaan hirmumyrskylukemista ja esimerkiksi Lofoottien merialueelle luvattiin 12 metrin merkitsevää aallonkorkeutta, mikä tarkoittaa että korkeimmat aallot voivat olle 25-metrisiä.

Alueen poliisit ja pelastusviranomaiset ovat kehottaneet ihmisiä pysymään sisällä. Esimerkiksi Bodøn keskustan katuja jouduttiin sulkemaan, kun tuuli irrotti rakennuksista seinä- ja kattolevyjä. Lofooteilla on "nautittu" kynttilänvalon tunnelmasta, koska suurin osa saariryhmästä on ilman sähköjä.

Sisällä pysyminen on ollut siksikin hyvä neuvo, että melkoinen osa länsirannikon teistä on ollut suljettuna ja käytännössä kaikki lauttaliikenne pysähdyksissä. Kartalla tilanne näytti verrattaen lohduttomalta:



Suljettuja teitä ja lauttayhteyksiä Lofoottein ympäristössä ja Tromsissa

Ruijan aluekaan ei säästy myrskyn voimasta.Suuri osa pääteistä on poikki ja Ruija on eristettu muusta Norjasta. Mutta Suomen kautta pääsee! Mutta ei Kilpisjärveltä, jossa tie on suljettu rajalta Norjaan.


Ruijan tilannetta myrskyn silmän vasta lähestyessä

Tarjolla olleen kuvamateriaalin perusteella pysy sisällä -kehotusta oli noudatettu varsin hyvin. Tromssankaan keskustassa ei juuri liikennettä näkynyt,


Finnsnesin (Senja) keskustaa

Myös Tromssan pohjoispuoleinen saaristo jäi ilman yhteyttä ulkomaailmaan, kun Sandnessundin silta jouduttiin sulkemaan muutamaksi tunniksi tuulen nopeuden lähestyttyä hirmumyrskyn rajaa.


Tuulen nopeus 31 m/s; hirmumyrskyn raja on 32 m/s

Sandnessundin alituskorkeus on 41 metriä eli ajokaistat sillan huipulla ovat noin 50 metrin korkeudessa. Siellä voi sivusuuntainen hirmumyrskyn vahvuinen puhuri hieman kinneriä ravistella.


Sandnessundin silta nätimmällä kelillä

Silta sortui

Norjassa sortui eilen silta.

Eikä mikä tahansa silta, vaan E18-moottoritien silta Oslosta noin 70 kilometriä kaakkoon. Silta on verraten uusi, rakennettu 1998 ja otettu käyttöön moottoritieosuuden valmistuttua 2001. Tie on nyt suljettuna kumpaankin suuntaan.



Sillalle jäi kymmenkunta autoa, joiden matkustajat evakuoitiin. Autojen hakeminen sillalta tapahtuu, kun uskotaan sen tapahtuvan vaaratta.



Ensiarvioiden perusteella syynä näyttäisi olevan, että maanvyörymä on aiheuttanut siltapilarin siirtymisen paikaltaan. Siitä keskustellaan Norjassa, olisiko sillan perustusten pitänyt kestää tämä tapahtuma. Asian selvittely jatkuu.

Myös sen selvittely jatkuu, mikä aiheutti vyöryn. Vyörymassojen seasta on nimittäin löytynyt katerpillari. Yksi tutkintalinja on, että maansiirtotyöt olisivat vyöryn aiheuttaja. Paikallinen tielaitos toteaa, että sillä ei ole tietoa, mistä töistä on ollut kyse, ja että työllä ei ole sen lupaa.



Tapahtumapaikka oli Holmestrandin kohdalla Hortenin pohjoispuolella. Koska kiertotie on hankala, on Hortenin ja Mossin väliä liikennöivä lauttavarustamo jo ehtinyt varautumaan kysynnän kasvuun ja asettamaan reitille yhden autolautan lisää.



Kyseisessä kohdassa moottoritie ylittää pienen varsin syvässä uomassa kulkevan joen.

Tielaitos ei ole antanut vielä mitään arvioita, koska tie saadaan taas auki. Viikoista tai kuukausista puhutaan.

Klopinkylä

Espoossa on Turunväylälle viime kesästä alkaen rakennettu Puolenkilon liittymää, virallisesti Turvesolmua. Liittymää on Teillä ja Turuilla viimeksi kommentoinut pari vuotta sitten: http://teilla.blogspot.fi/2013/02/liittyma-44.html

Tietyömaa on ehtinyt sen verran pitkälle, että Turunväylän portaaleihin on jo nostettu tieviitat poistumissuuntaan, vaikka itse rampeista ei vielä juuri olekaan tietoa. Viitat on toki peitetty, mutta ohuen kankaan läpi näkyy, että viitoitussuunnat ovat Laajalahti ja Nuijala.

Teillä ja Turuilla oudoksuu nimen Laajalahti valintaa. Pääseehän liittymän kautta toki Laajalahteenkin, mutta tämä tuskin tulee olemaan ensisijainen reitti, koska liittymä on tulosuunnassa Laajalahden takana. Lyhyempi reitti on Kehä I:n liittymän kautta. Sen, jonka nimeä Leppäsolmu ei kukaan sitäkään käytä. Lännestä ei Laajalahteen pääse, koska uudesta liittymästä on rampit vain itään.

Here


Liittymään rakennetaan uusi katu Turveradantie. Se siis on syntymässä, vaikka Teillä ja Turuilla on ollutkin hieman skeptinen. Tie syntyy olemassa olevan pääkatuverkon jatkeeksi ja reitti jatkuu siten, että Olari tai Niittykumpu olisivat Laajalahtea selvästi loogisempi valinta viitoituksen kohteeksi.

Nimi Turveradantie muistuttaa meitä kapearaiteisesta rautatiestä, jolla Mankkaan turvesuon antimet kuljetettin Kilon asemalle edelleen kuljetettaviksi. Rautatie katkesi vuonna 1960 Tarvontien rakentamiseen.

Toisen viitoitussuunnan nimi Nuijala ei ole hirveän vanha. Ruotsinkielinen nimi periytyy tilojen Storklobb ja Lillklobb nimistä. Nimi Klobbskog tunnetaan maakirjoissa jo 1500-luvulla. Klobb läntisellä Uudellamaalla pientä kalliota tai pienehköä kallioista saarta. Vanha suomennos Klopinkylä ei sekään ansaitse täysiä pisteitä, mutta "suomennos" Nuijala on silkka käännösvirhe.

Maanmittauslaitos

Klopinkylän seutua vuoden 1960 peruskartassa. Nykyistä katuverkkoa sinisellä.

Nelostie Äänekoskella

Ensi vuonna 2016 tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun nelostien vakavin pullonkalla katosi: Mämmensalmen lossi Äänekosken pohjoispuolella.

Nelostie Äänekosken kohdalla seuraa edelleenkin 1950-luvun linjausta. Liikennemäärit ovat kasvaneet ja tiestä on muodostumassa pullonkaula. Lisäksi Äänekoskelle kaavaillun suuren biotuotetehtaan valmistumisen arvioidaan lisäävän liikennettä entisestään

Yleisuunnitteluvaiheessa on noin seitsemän kilometrin mittaisen osuuden rakentaminen eritasoliittymin varustetuksi nelikaistaiseksi kaksiajorataiseksi valtatieksi.




Jos suunnitelma toteutuu, Kuhnamo-järven ylittävät Kotakennäänsalmen sillat jäävät paikalliseen käyttöön. Pankkisiltana tunnettu ristikkosilta on rakennettu 1920-1930-lukujen taiteessa. Sen viereen rakennettiin 1960-luvun alussa kaarisilta, joka peruskorjattiin vuonna 2003. Silta on verraten kapea ja sen lähestysmistiet tiukoilla mutkilla.



Tiesuunnitelma liittyy eteläpäästään suunnitelmaan valtateiden 4 ja 13 haaran rakentamiseksi eritasoliittymäksi. Nykyinen tasoliittymä on ollut onnettomuusherkkä



Suunnitelmien laadinta etenee siten, että niiden puolesta töiden aloittaminen olisi mahdollista vuonna 2017. Se, onko aloittamiseen tuolloin rahaa, onkin sitten toinen juttu.

(PS. Tämä on Teillä ja Turuilla -blogin neljässadas artikkeli.)

Kehä V

Helsingin ympärillä on tätä nykyä noin 2,15 kappaletta kehäteitä. Ykkös- ja kolmoskehät ovat valmiina. Kakkoskehästä ei ole ajateltukaan kuin puolikasta ja siitä on valmiina vain lyhyt mutta tärkeä pätkä. Erilaisissa karttaharjoituksissa kehien määrä on noussut viiteen; tai jos Hakamäentie katsotaan kehä nollaksi niin kuuteen.

Neloskehä yhdistäisi kolmostien ja nelostien Helsinki-Vantaan lentoaseman pohjoispuolella. Viitoskehä taas olisi jo valmis yhteys Hangosta Porvooseen.



Ehdotettu Kehä V

Reitti koostuu valtatiestä 25 Hanko-Mäntsälä ja kantatiestä 55 Mäntsälä-Porvoo. Pituutta sillä on noin 200 kilometriä. Erityisesti tien 25 laatu vaihtelee.

Uudenmaan ELY-keskuksessa on vuonna 2012 laadittu raportti, jossa on pohdittu kehäteiden yhtenäistä viitoitusta, myös mahdollisesti ehkä kenties joskus virallistettavan Kehä V:n.

Työryhmä on ehdotuksessaan päätynyt valkopohjaisiin kilpiin, jossa on jonkinmuotoinen rengas symbolisoimassa kehää ja sen yhteydessä kehän numero arabialaisin tai roomalaisin numeroin.


Työryhmän ehdotukset

Kehä/Ring-tekstillä varustettu kilpi ei saavuttanut työryhmän suosiota lähinnä siksi että luettavuus edellyttää kilveltä varsin suurta kokoa.


Työryhmä esittää myös muutamia vaihtoehtoisia malleja tieviittojen asetteluksi.


Ehdotus A-tyypin moottoritien suunnistustauluksi


Ehdotus kaistan yläpuoleiseksi viitaksi

Kukaan ei varsinaisesti tunnu tietävän, miksi 1990-luvun numerointireformissa Mäntsälän ja Porvoon välinen tie jäi kantatieksi 55. Se on yhtälailla valtatietasoinen kuin valtatie 25, ja tiet ovat toistensa jatkeita.

Ainakin toistaiseksi tämä raportti on jäänyt pöytälaatikkokirjallisuuden asteelle. Raportissa esitetään yhdeksi tavoitteeksi lisätä valtatien 25 tunnettuutta. Ykköstien ja nelostien välillä "Kehä V" on noin 25 km lyhyempi kuin reitti kolmoskehän kautta. Toisaalta tämä pitempi reitti on moottoritietä ja moottoritien kaltaista tietä ja siten mahdollisesti sujuvampi. Kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoinen kysymys onkin, kestäisikö  valtatie 25 tunnettuuden paranemisesta seuraavan lisäkuormituksen.

Sadan päivän tie

Italian Alppien eteläreunassa kiemurtelee San Boldon solan vuoristotie. Tiellä on pituutta 17 kilometriä ja sen nousee 706 metrin korkeuteen. Ylityskorkeus on alppitieksi vaatimaton, mutta juju piileekin tien historiassa.

Tien tarve oli olemassa jo 1800-luvun lopulla, mutta tarve tuli äkilliseksi ensimmäisen maailmansodan aikana: Itävalta-Unkarin armeija tarvitsi sitä Piave-joen luona olleen rintaman huoltamiseksi. Tien rakensivat sotavankien lisäksi paikallisesta väestöstä kootut lapsista, naisista ja vanhemmista miehistä koostuneet joukot. Jälkimmäiset lienevät saaneet tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä.

Työväkeä oli yhteensä 1400 henkilöä tekemässä työtä kolmessa vuorossa ja tie valmistui runsaassa kolmessa kuukaudessa läpikuljettavaan kuntoon. Siitä nimitys "Sadan päivän tie".




Tiessä on 19 serpentiinimutkaa. Kuuluisaksi tien tekee sen yläpää, jossa kuudesta ylimmästä mutkasta viisi on tunneleiden sisällä. Tien jyrkkyys on vaikeasta maastosta huolimatta enintään 12 prosenttia.



Tie kulkee jyrkkäreunaisessa laaksossa.



Laakson yläosan penkereitä ja tunnelinsuita



Tunnelit ovat yksikaistaisia ja jyrkkiä. Busseilla ei ole tielle asiaa. Vuorosuuntaista liikennettä ohjaavat liikennevalot.



Tien rakentamisen aikaista kuvamateriaalia on säilynyt.



Laakson yläosan rakennuspiirustuksiakin on säilynyt

Dynamiikkaa

Espoon Suomenojalla on jokusen viikon ajan päästy tutkimaan liikennevirran dynamiikkaa, oikein käytännön harjoituksen kautta. Tosin dynamiikka on johtanut myös statiikkaan, mikä ei liene ollut alkuperäinen tarkoitus.

Suomenojalla nimittäin rakennetaan uusiksi Länsiväylän moottoritieliittymää ja siihen liittyviä katuja, länsimetron liityntäliikenneyhteyksien rakentamiseksi. Teillä ja Turuilla on kommentoinut asiaa vajaat kaksi vuotta sitten, työmaan ollessa suunnitteluvaiheessa: http://teilla.blogspot.fi/2013/02/suomenoja.html

Joulukuun alussa liikenne siirtyi tilapäiselle reitille siten, että moottoritieltä Helsingin suunnasta ei pääse kääntymään vasemmalle etelään, vaan etelän suuntaan kulkeva liikenne käy kiertämässä toisessa suunnassa olevan liikenneympyrän.



Piirustuspöydällä ratkaisu näyttää elegantilta ja ajomatkaakaan ei tule kuin muutama sata metriä lisää.

Mutta.

Suunnittelija unohti sen liikenneympyrän dynamiikkaan liittyvän perusseikan, että liikenneympyrä ei toimi silloin, kun yhdestä suunnasta saapuu keskeytymätön liikennevirta. Silloin ei muista suunnista pääse mukaan muuten kuin satunnaisesti. Ja juuri näin on käynyt: Eritoten iltapäiväruuhkassa muiden suuntien liikenne on täysin tukossa.

Tilannetta olisi voinut ennakoida liikennevirtoja tutkimalla. Suomenojan liittmän itärampit ovat Länsiväylän kuormitetuimmasta päästä: Liittymän länsipuolella keskimääräinen vuorokausiliikenne on 24000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja itäpuolella 52000. Jos oletetaan, että länsiramppien liikenne olisi vain 4000, itäramppien kautta kulkisi siten 32000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Oletuksella että liikennevirrat kaikkiin suuntiin ovat yhtä suuret, päästään siihen, että liikenneympyrään saapuisi 8000 uutta ajoneuvoa vuorokaudessa. Olkoot täsmälliset lukemat mitkä tahansa, ei ole ihme, että kaaos on syntynyt.

Toisaalta tilanne valmentaa tulevaan. Tyypillinen pohjoisesta saapuvan linja-autovuoron viivästyminen illansuussa on ollut 20 minuuttia. Saman verranhan kasvaa matka-aika Espoosta Kamppin länsimetron käynnistyessä: Metro ajaa Matinkylästä Helsinkiin 5-6 min linja-autoa hitaammin, liityntäbussi seikkailee muutaman minuutin Matinkylän katuverkossa, matkustaja metron liukuportaissa oman aikansa ja lopuksi odottelee metrojunan lähtöä. Onkin hienoa, että hallintoalamaisille on järjestetty tällainen harjoittelumahdollisuus. Kummallista on, että se annetaan aivan ilmaiseksi lisämaksun perimisen sijaan,

Tiukkaa spagettia

Tällä kertaa spagetintutkimusmatkamme suuntautuu Aasiaan, hieman salaperäiseen Jaappaniin.

Tokion länsireunalla sijaitsee moottoritieliittymä, joka sekä satelliittikuvassa että kartassa näyttää melkoiselta syheröltä.



Tarkemmin tutkittaessa kyseessä on moottoritien ja kahtia haarautuvan maantien liittymä ahtaassa paikassa vuorten välissä. Moottoritie ja maantien yksi haara kulkevat tunnelissa.

Lisää vaikeusastetta tuottaa se, että karttaan oranssilla merkitty moottoritie on maksullinen. Punaisella rastilla merkityssä kohdassa on kaksisuuntainen tiemaksupiste. Kaikki moottoritielle liittyvä ja siltä poistuva liikenne kuljetetaan tämän kohdan kautta.



Tämäkin liittymä muuttuu ymmärrettäväksi, kun se puretaan palasiksi, suunta kerrallaan. Sekin kannattaa muistaa, että Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne.


Poistuminen moottoritieltä etelän suunnasta tultaessa


Poistuminen moottoritieltä pohjoisen suunnasta tultaessa


Liittyminen moottoritielle pohjoiseen


Liittyminen moottoritielle etelään

Kiertotie

Kun kolmostie siirtyi 1960-luvun alussa reitille Hämeenlinna-Valkeakoski-Tampere, vanha kolmostie Hämeenlinnan ja Pälkäneen Laitikkalan välillä jäi maantieksi. Se kuitenkin varsin nopeasti rakennettiin uudelleen valtatietasoiseksi tieksi. Se oli aluksi numeroltaan 305, mutta vuonna 1990 se muuttui kantatieksi 57.

Rakentaminen aloitettiin Hämeenlinnan päästä. Vuonna 1964 valmistui silta pääradan ylitse.

Nyt tämä vuoden 1964 silta on tullut miehen ikään ja purkukuntoon.

Maanantaina 8.12.2014 kantatie 57 katkaistaan sillan kohdalta ja liikenne ohjataan Parolan taajaman halki kulkevaa tietä.



Katkaisukohta merkitty punaisella ympyrällä; kiertotie punaisella viivalla

On varsin harvinainen tapaus, että päätieverkon tie katkaistaan tyystin pitkäksi ajaksi. Työmaa kestää syksyyn 2015 asti. Kynnystä katkaisuun alentaa se, että kiertotie ei ole paljon kantatietä pitempi.

Hattulalaiset odottavat kauhulla tulevaa tilannetta. Parolan taajamaa halkova Hattulantie on suora, leveä ja hyväkuntoinen. Ei ole uskottavaa, että läpiajoliikenne jaksaisi noudattaa nopeusrajoituksia.

Lisäksi paikallislehdissä Hattulan Katinalassa toimivat yrittäjät ovat näreissään. He esittävät kantanaan, että Uudenmaan ELY-keskus olisi ilmoittanut, että työmaa alkaisi vasta vuoden 2015 puolella ja siksi he ovat investoineet joulumyyntiin, joka nyt liikennevirran tyrehtyessä jää toteutumatta.

Neljä metriä

Hämeenlinnassa avattiin joitakin viikkoja sitten Goodman-kauppakeskus moottoritien päälle. Teillä ja Turuilla on käynyt koejamassa muun muassa kauppakeskuksen pysäköintihallin. Selkeä, tilava ja valoisa. Pisteet siitä.

Yksi seikka kummastuttaa. Pysäköintilaitoksen seinillä ja pylväissä on koko hallin laajuudelta kilpi, jonka tarkoitus ei oikopäätä aukene:




Tieliikenneasetuksessa ei ole tuollaista liikennemerkkiä, ei lisäkilpien puolellakaan.

Ehkä sillä on tarkoitus viestittää, että vain enintään neljä metriä pitkillä henkilöautoilla on asiaa pysäköimään halliin. Mene ja tiedä.

Tieliikennelain 28 § käsittelee muun muassa pysäköintiä yksityisellä alueella:  Pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla.

Tässä tapauksessa merkintä on kyllä selvästi havaittava, mutta selvästi ymmärrettävyyteen on vielä matkaa.

Neljä metriä olisi kovin rajaava pysäköintirajoitus. Suuri osa markkinoilla olevista henkilöautoista nimittäin on yli neljä metriä pitkiä. Raja kuljee Volkswagen Polo -luokassa: Uusin Polo-mallisto on maahantuojan antamien tietojen mukaan pituudeltaan 3,97 metriä paitsi jos siinä on vetokokoukku, 4,06 metriä.

Polon omistajat hei! Jättäkää vetokoukku kotiin mennessänne Goodmaniin.

Tienvarsimainontaa

Tienvarsimainonta on viime aikoina nostattanut laineita. Taustallahan on maantielain 52 § 1 momentin melko yliampuva säädös:

Asemakaava-alueen ulkopuolella sekä asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 4 momentin mukaisella liikennealueella on kielletty maantien käyttäjille tarkoitettujen ulkomainosten asettaminen. Tienpitoviranomainen voi myöntää poikkeuksen tästä kiellosta, jos sitä on pidettävä liikenteen opastuksen tai matkailun kannalta tai muusta sellaisesta syystä tarpeellisena.

Jälkimmäinen klausuuli antaa viranomaiselle aika laajan vallan päättää siitä, mikä tarpeellista ja mikä ei. Arkisessa kielenkäytössä virkamiehen laajaa valtaa varsin yleisesti pidetään virkamiehen mielivallan synonyyminä.

Tulkinta asiassa on annettu Pirkanmaan ELY-keskukselle ja ELY-keskus on ilmoittanut noudattavansa asiassa erittäin tiukkaa tulkintaa.

Kuinkas muuten. Kyseessähän on ajan ilmiö. Virkamiehet säästöjen pelossa hakevat asiassa kuin asiassa mahdollisimman tiukkaa tulkintaa, jotta jatkossakin olisi töitä valvontahommissa.

Keskustelujen kärjessä ovat olleet Kasvihuoneilmiö ja Ideapark.

Kasvihuoneilmiö on vanhan ykköstien varteen jäänyt eräänlainen yhdistetty taukopaikka ja divari ja se on vuosikaudet yrittänyt saada lupaa moottoritielle asetettavaan opasteeseen. Moottoritien varressa on ollut mainostaulu, mutta nyt sen on paikallinen tienpitäjä repinyt.



Eritoten Kasvihuoneilmiön lupa-asiaa on käsitelty ELY-keskuksessa vankassa Pecos Billille ei vittuilla ‑hengessä. Kun yrittäjän asiaa käsiteltiin julkisuudessa, ei kestänyt montakaan päivää, kun myös vanhan tien varressa oleva taulu käytiin repimässä alas.



Ideaparkin tapaus kolmostien varressa Lempäälässä on oikeastaan vielä koomisempi. Tienpitäjän aiemman luvan perusteella asetettu opastus kauppakeskukseen muuttuikin eräänä yönä laittomaksi ja se poistettiin.



Erityisen koomista asiassa on, että Ideaparkiin osoittava laittomaksi todettu opaste on korvattu ruskeapohjaisella opasteella Ideaparkin sisällä sijaitsevaan huvipuisto-osaan. Sellainen kun on sallittu matkailuopasteena.

Ja todella koomista Ideaparkissa on se, että se sijaitsee moottoritien välittömässä läheisyydessä ja sen kymmenet mainosvalot paistavat moottoritielle. Mutta viittaa sinne ei saa olla, vaan hallintoalamaisten pitää osata seurata Marjamäkeen osoittavia viittoja.

Ideaparkin kaltainen tapaus on vaikkapa Bauhaus Tampereen ohikulkutien varrella. Firman jättimäinen kyltti saa kyllä näkyä moottoritielle kilometrien päähän, mutta liikkeeseen johtavan viitan asettaminen on kielletty.



Kuten tavallista, mainoskielto on peräisin Ruotsista. Mutta Pirkanmaan ELY-keskuksen virkamies mitä ilmeisimminkään ei ole tietoinen siitä, että Ruotsissa on tienviittojen suhteen selvästi sallivampi ja tienkäyttäjämyönteisempi linja. Siellä ei ole estettä viitoittaa kauppakeskuksia ja jopa yksittäisiä yrityksiä aivan niiden nimellä









ELY-keskus on joutunut hieman puolustuskannalle asiassa ja sivuillaan vetoaa perinteisesti liikenneturvallisuuteen ja siihen, että jos yhdelle annetaan lupa, niin kohta homma menee villiksi. Kumpaakaan ei tosin sen enempiä perustella.

Lyngenissä

Lyngenvuonon maisemat ovat monille suomalaisille tuttuja. Kun suomalainen ryhtyy laajentamaan maailmankuvaansa, hän aika usein lähtee pohjoiseen, Norjaan. Alku on varovainen. Muut Norjassa käyneet ovat pelotelleet jyrkillä kuiluilla tien vieressä. Siispä aloitetaan varovasti: Ajetaan Kilpisjärvelle ja sieltä Skibotniin ja Jäämeren rantaa itään. Altassa tai viimeistään Lakselvissä palataan kipin kapin Suomeen. Retki tehdään tässä suunnassa, jotta ei jouduta tien ulkoreunalle, sinne pohjattoman kuilun reunalle.

Tosiasiassa Ruijan vuoret ovat verraten matalia ja E6 on Ruijassa nykyisin varsin hyväkuntoinen tie. Se kulkee verraten matalalla muutamaa tunturinylitystä lukuun ottamatta.


E6 Skibotnin pohjoispuolella

Mutta vaikka tie on hyväkuntoinen, tien ympäristö ei ole. Eritoten Skibotnin ja Birtavarren välinen Lyngenvuonon pohjukoita kiertävä tie on varsin ongelmallinen lumi- ja maanvyöryjen takia. Tie kulkee kapealla rantavyöhykkeellä eikä suoja-aluetta tien ja tunturinseinämän välillä ole. Osaa tiestä vaivaavat lisäksi jäävyöryt.

Maata tulee alas verraten säännöllisesti, koska vuoren rinne on jyrkkä. Lisäksi vuoret tuossa maailmankolkassa eivät ole lujaa ja stabiilia graniittia vaan helpommin murenevia nuorempia liuskeisia kivilajeja.



Joulukuussa 2014 alkaa työmaa, jossa yksi ongelmallisimmista tieosuuksista ohitetaan 5,8 kilometriä pitkällä tunnelilla. Tunneli lyhentää Skibotnin ja Altan välistä matkaa noin kahdeksan kilometriä.

Maksutie

Kuluvan vuoden helmikuussa Bathin ja Bristolin välistä maantietä A341 Englannissa kohtasi vahinko: Tie sijaitsee rinteessä, joka rupesi sortumaan. Tie jouduttiin sulkemaan välittömästi.

Tie joudutaan kyseisessä kohdassa rakentamaan uudelleen pohjatöitä myöden ja töiden arvellaan kestävän vuoden loppuun asti.



Tien sulkeminen pitkäksi ajaksi nostatti seudulla tyytymättömyyttä. Paikallinen liikemies Mike Watts teki jotain sellaista, joka ylitti maassa uutiskynnyksen: Rakennutti katkopaikan ohitse vajaat 400 metriä pitkän kiertotien, jolle laitettiin hintalappu.

Tie on tarkoitettu enintään 3,5 tonnin painoisille ajoneuvoille. Kertamaksu on kaksi puntaa, noin 2,50 euroa; moottoripyöriltä punnan ja perävaunun kanssa liikkuvilta kolme. Kymmenen matkan hinnalla saa 12 matkan sarjalipun.

Rakennusluvan mies tuli hakeneeksi vasta tien avaamisen jälkeen ja lokakuun loppuun mennessä sitä ei vielä ole näkynyt. Saattaa olla, että tien tarve päättyy ennen rakennusluvan myöntämistä. Hitaat ovat byrokraatin kiireet Sumujen Saarillakin.



Tien omistaja on laskenut, että ellei tien korjaus valmistu selvästi etuajassa, hän ehtii kerätä niin paljon rahaa, että saa kustannukset peitetyksi.

Jostain syystä yritteliäisyys on kerännyt laajempaakin huomiota. BBC:n haastattelussa Watts kertoo, että tietä on varta vasten tultu katsomaan kaukaakin, muun muassa Saksasta ja Bahrainista. Postikortteja on tullut pitkin maailmaa.



Myös Google näyttää olevan ajan hermolla. Tilapäinen tie näkyy Google Maps -palvelussa!

Akkulautta

Norjassa on vastikään saanut nimensä mielenkiintoinen kulkupeli: Ampere-sähkölautta astuu liikenteeseen vuoden 2015 alusta Länsi-Norjassa. Se välittää liikennettä vilkkaalla E39-tiellä Sognevuonon ylitse.




Lautta mainitaan maailman suurimmaksi sähkökäyttöiseksi lautaksi. Siihen mahtuu 120 henkilöautoa ja 360 matkustajaa.

Sognevuonon ylitys on pituudeltaan runsaat kolme kilometriä ja se kestää 20 minuuttia. Sähkölautta ajaa välin samalla nopeudella kuin nykyiset dieselkäyttöiset. Lautan kääntymisaika maissa on 10 minuuttia. Tämä 10 minuuttia riittää akuston lataamiseen.

Kallan sillat

Kuopion kaupunki sijaitsee Kallaveteen työntyvällä niemellä. Kaupungista pohjoiseen suuntautuvien liikenneyhteyksien kehitys on mielenkiintoinen osa Suomen historiaa.

Kuningas Kustaa III määräsi 1700-luvulla, että Kuopiosta Ouluun tulee rakentaa maantie. Kuopiosta lähdettäessä edessä on vaikea este: Kallavesi. Kustaa III:n maantie katkesi kohta alettuaan Kuopion Kelloniemeen ja jatkui järven toisella puolella Ranta-Toivalassa. Vesimatka on noin neljä kilometriä ja se taitettiin soudettavalla lossilla. Ylitys oli kovin vaivalloinen, varsinkin rospuuttoaikaan.

Lossiväli on historiallisestikin mielenkiintoinen: Sen kohdalla on tapahtunut yksi harvoista Suomen sisävesillä tapahtuneista meritaisteluista, Vuonna 1808 ruotsalaiset upottivat paikalla useita venäläisiä tykkiveneitä. Elettiin Suomen sotaa ja Ranta-Toivalan seudulla aikansa suurvallat olivat jämähtäneet kuukausiksi asemasotaan.


Lossiväylän sijainti

Vuonna 1902 tapahtui jotain suurta: Kallavettä oli täytetty ja rakennetulle penkereelle valmistui rautatie. Lossireissut loppuivat siihen.

Auto oli tuolloin vielä harvinaisuus eikä sellaisille ollut tietä Kuopiosta pohjoiseen. Vasta 20 vuoden kuluttua tilanne muuttui: Kuopion ja Toivalan asemien välillä alkoi säännöllinen autokuljetus. Tahti ei ollut kovin huima: Autovaunulähtöjä oli yksi päivässä suuntaansa.

Autojen määrä kuitenkin kasvoi nopeasti. Vuonna 1929 ryhdyttiin rakentamaan rautatien viereen tiepengertä. Vuonna 1932 avattiin 5,5 metriä leveä pengertie ja autojen kuljetus rautateillä päättyi.

Pengertien eteläpäässä maantieliikenne ja rautatieliikenne käyttivät yhteistä Päivärannan kääntösiltaa.

1950-luvulla nähtiin, että Kallan pengertie ei tule kestämään liikenteen kehitystä. Vuonna 1960 ryhdyttiin rakentamaan nelikaistaista uutta tietä Kallaveden poikki. Tie valmistui vuonna 1965. Päivärantaan rakennettiin uudet läppäsillat.

Kallan siltojen kohta jäi katkokseksi Kuopion moottoritiessä, koska tiellä ei ollut rinnakkaistietä. Traktorit, mopot, polkupyörät ja jalankulkijat jouduttiin ohjaamaan sille.


Kallavesi Kuopion kohdalla 2014

Vähitellen Kallan silloista tuli pullonkaula. Siltojen alikulkukorkeus oli vain 1,9 metriä ja siksi siltoja jouduttiin avaamaan purjehduskauden aikana satoja kertoja. Tiheän avaamistahdin takia siltojen tekniikka rupesi väsymään ja joskus sillat jämähtivät aukiasentoon.

Vuonna 2009 alkoi suururakka, joka nyt on valmistumassa. Laivaväylä siirrettiin kapeikon eteläosasta sen keskelle. Vanhat Päivärannan sillat muutettiin kiinteiksi silloiksi. Uudet maantiesillat ovat kiinteitä ja niiden alikulkukorkeus on 12 metriä. Uusi rautatiesilta on tekniikaltaan hydraulinen nostosilta: siltakantta nostetaan kummastakin päästä eli se pysyy vaakatasossa. Sillan korkeus ala-asennossa on viisi metriä ja nostettuna 12.

Lisäksi penkereelle rakennettiin kokonaan uusi rinnakkaistie, jotta uusittu nelikaistainen tie voidaan avata moottoritienä


Kallan sillat syksyllä 2014