Oulujoen varren valtatiellä 22 on mielenkiintoinen historia: Se on aikojen saatossa sekä vaihtanut puolta että numeroa.
Oulujoki on vanha tervareitti, mutta vuolautensa ja koskisuutensa takia tavaroiden kuljettaminen ylävirtaan oli hankalaa. Kun Täyssinän rauha vuonna 1595 solmittiin, Kainuu siirtyi Ruotsin hallintaan ja kuningas Kaarle IX, Kustaa Vaasan poika, päätti kohta kuninkaaksi noustuaan rakennuttaa linnan Kajaaniin. Linnaa huollettiin Oulusta käsin ja siksi Oulujoen eteläpuolelle osin nykyisen valtatien linjaa seuraten syntyi jonkinlainen ratsupolku Oulun ja Säräisniemen välille. Säräisniemeltä jatkettiin matkaa Kajaaniin vesitse Oulujärven ylitse. Tämän reitin historiasta on tarkempi artikkeli Keisarintie.
Vasta 1800-luvun puolenvälin tienoilla syntyi maantieyhteys Oulujoen luusuasta Vaalasta Oulujärven pohjoispuolitse Kajaaniin. Tästä Oulun ja Kajaanin välisestä maantiestä tehtiin vuonna 1938 kantatie 77.
Yleiskarttakirja 1950. Kantatie 77 kulkee nykyistä hieman mutkaisempaa Kajaanintietä.
Oulujoen pohjoispuolella ei ollut Oulun lähiseutuja lukuun ottamatta tietä.
Suomen tiekartta 1940
Kun Oulujoen valjastaminen sotien jälkeen alkoi ja eritoten Muhoksen kolme voimalatyömaata olivat pistoteiden varassa, pohjoispuolelle tehtiin uusi tie. Koska se oli parempi kuin jotakuinkin mutkainen eteläpuolen tie, numero 77 siirrettiin pohjoispuolelle tien valmistuttua
Kantatietä 1950-luvun alkupuolella
Autoilijan tiekartta 1973. Kantatie 77 Oulujoen pohjoispuolella
Liikenteen määrän kasvaessa ja koska Muhos ja Utajärvi sijaitsevat joen eteläpuolella, joskus 1960-luvulla lopulla ruvettiin rakentamaan uutta tietä. Uusi tie ei kuitenkaan kulje Oulusta Vaalaan asti eteläpuolta, vaan ylittää joen Niskassa. Sitä mukaa, kun tämä tie valmistui, se sai numerokseen 828. Kun se oli valmis marraskuussa 1973, numero 77 liikkui taas, tällä kerralla eteläpuolelle.
Autoilijan tiekartta 1974, kantatie joen eteläpuolella.
Kovin kauan numero 77 ei kuitenkaan ehtinyt olemaan eteläpuolella. Jo vuonna 1976 tie muutettiin valtatieksi 22 ja numero 77 laitettiin koipussiin. Myöhemmin se annettiin Kyyjärven–Viitasaaren–Siilinjärven uudelle poikittaistielle.
GT-kartta 1979. Etelänpuolen tie valtatienä 22 ja pohjoispuolen tie maantie 830 (nykyisin 8300).
1 kommentti:
Vuoden 50 yleiskarttakirjassa näkyy hyvin nykyisellä Oulunsuuntiellä Erkkolansillalle vievän tien erikoisen mutkan alkuperä: siitä on tosiaan aiemmin ollut suora linja myöhemmälle Kasarmintielle vievälle yhteydelle.
Pohjoispuolen tie on varsin vaatimaton ollakseen entinen kantatie. Sitäkin on tullut kuljettua, kun "tätilä" sijaitsi Utajärven takana. Tosin noilta reissuilta jäi paremmin mieleen Tyrnävä-Muhos tien vaikuttavat mutkat, joita niitäkin on sittemmin oiottu.
Lähetä kommentti