18.8.2019

Dynamiittia

1950- ja 1960-lukujen intensiivisen tienrakennuksen aikaan uutisoitiin lehdissä varsin usein räjähteisiin liittyvistä onnettomuuksista. Työmaita oli paljon, väkeä työmailla todella paljon lapiolinjan aikaan, tekniikka alkeellisempaa ja määräyksiinkin saatettiin suhtautua kevyesti.


Vanhempaa poraustekniikkaa

Helsingin Sanomat on uutisoinut muun muassa seuraavista tapauksista:

Joulukuussa 1952 nelostien työmaalla Muurolan eteläpuolella loukkaantui työmies vakavasti räjähdyspanoksen räjähtäessä ennenaikaisesti.

Maaliskuussa 1953 Euran-Huittisten tien (nykyisin valtatie 12) työmaalla työmiehen käsi silpoutui hänen käsitellessään nallia varomattomasti.

Huhtikuussa 1954 Helsingin maalaiskunnan tietyömaalla Rekolassa kuoli kaksi miestä räjähdysainevaraston räjähtäessä. Kopissa oli 10 kiloa dynamiittia ja kantopommeja. Ajan tapaan HS uutisoi tapausta tavalla, joka nykyisin tuskin tulisi kyseeseen.

Maaliskuussa 1955 räjähti Oriveden-Jämsän tietyömaalla osa panostuksesta ennenaikaisesti ja kaksi työntekijää sai lieviä vammoja.

Maaliskuussa 1955 Suomussalmen kekkosteitä rakennettaessa porari porasi jo panostettuun reikään ja sai vakavia vammoja.


Hieman uudempaa poraustekniikkaa

Maaliskuussa 1957 Jyväskylän-Toivakan tietyömaalla (silloin valtatie 13, myöhemmin kantatie 59, nykyisin nelostien rinnakkaistie) Viisarimäessä syttyi varasto, jossa oli muun muassa 260 kiloa dynamiittia, parisataa kiloa raivauspommeja ja pari tonnia kaliumkloraattia. Työväki ehdittiin evakuoida ennen räjähdystä, joka rikkoi ikkunoita kahden kilometrin etäisyydelle.

Marraskuussa 1959 Nilsiän Vuotjärvellä sai tietyömaan työnjohtaja surmansa, kun panoskenttä räjähti selvitettäessä, miksi se ei aiemmin ollut räjähtänyt.

Huhtikuussa 1960 lensi Tarvontien työmaalta Espoon Koivuhovissa noin satakiloinen kivi läheisen omakotitalon katon lävitse. Vahinko oli samalle talolle kolmas lyhyen ajan sisällä.

Tammikuussa 1962 Miehikkälässä panokset räjähtivät ennenaikaisesti ja kolme miestä sai vammoja.

Marraskuussa 1962 Asikkalassa Rutalahden paikallistien työmaalla panostaja sai surmansa suutarin räjähtäessä.

Toukokuussa 1962 Särkisalon tien rakennustyömaalla porari osui suutariksi jääneeseen dynamiittipanokseen. Porari ja panostaja menettivät henkensä.


Dynamiitin käsittelyä työmaalla

Toukokuussa 1963 panostaja menetti kätensä nelostien työmaalla Tervolassa panoksen räjähdettyä ennenaikaisesti.

Lokakuussa 1966 sai sivullinen surmansa Savitaipaleella tietyömaalta 90 metriä lentäneen kiven osuessa.

Maaliskuussa 1967 valtatien 15 työmaalla Tommolansalmen ja Ristiinan välillä panostaja loukkaantui kasvoihinsa nallin räjäyttäessä pienen dynamiittipanoksen.

Joulukuussa 1968 Helsingin-Hangon kantatie 51 työmaalla Inkoossa karkasi kiveä ja lähemmä tonnin painoinen murikka päätyi katon ja välikaton lävitse läheisen omakotitalon eteiseen.

(Kuvat Helsingin kaupunginmuseo)

2 kommenttia:

Timo Koo kirjoitti...

Niinhän se on, että turvallisuusmääräykset - myös ne turhimmilta tuntuvat - on usein ns "verellä kirjoitettu". Mikä pitää enemmän kuin paikkansa kun touhutaan räjähdysaineiden kanssa.

Kevennyksenä mustaa huumoria:
Ei tiedetä pääsikö panostajana toiminut entinen mies taivaaseen, mutta siihen suuntaan se ainakin lujaa lähti.

Sanna kirjoitti...

On mielenkiintoista aina lukea siitä, miten ennen on hoidettu nämä tämmöiset. Sitten verrata nykypäivään. Meilläkin on tietyö nyt tuossa menossa, mies on itse urakassa mukana. Onkohan aikoinaan ollut esimerkiksi keskitysrenkaat ja muut käytössä? https://www.vevi.fi/keskittamisrenkaat.htm