Liikenne- ja viestintäministeriö sitten julkaisi liikenneturvallisuusstrategian vuosille 2022–2026. Se kattaa niin tie-, raide-, vesi- kuin lentoliikenteen. Tässä keskitytään tieliikenneosuuteen.
Strategian sanotaan toteuttavan EU:n nollavisiota, jonka tähtäin on vuodessa 2050 ja liikennekuolemien määrän putoamisessa nollaan.
Tosiasiassa kyse on hanskojen laittamisesta naulaan. Juuri mitään ei aiota tehdä, vaan odotetaan että onnettomuusluvut jollain maagisella tavalla laskevat.
Hanskat. Naulassa.
Kuten jokaisessa kunnon strategiassa, tässäkin on joukko strategisia linjauksia ja tavoitteen pääsemiseksi toimenpideohjelma.
Strategiset linjaukset ovat
Yleviä linjauksia, mutta melko itsestään selviä. Sanan "liikenne" voisi vaihtaa melkein miksi tahansa muuksi sanaksi.
Toimenpideohjelmassa on 103 kohtaa ja niiden yhteinen nimittäjä on, että mitään joka vähänkään voisi tuottaa isompia kustannuksia, ei listalla ole. Niitä lukiessa jää lähinnä epäuskoinen olo, että näilläkö nyt sitten päästään askeltakaan kohti tavoitetta.
Investointikorissa eli viidennessä linjauksessa todetaan merkittävimmiksi toimenpiteiksi seuraavaa: Päivitetään Nopeusrajoitukset-ohje ja rauhoitetaan ajonopeudet, esimerkiksi laskemalla nopeusrajoitus 30 kilometriin tunnissa alueilla, joilla on runsaasti pyöräliikennettä tai jalankulkua ja koulujen ja päiväkotien läheisyydessä.
Taajamanopeusrajoitusten säätäminen on koskettaa varsin pientä osaa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja niistä suuri osa on jo tehty. Kuolemantapauksista noin 70–75 prosenttia on tapahtunut maanteillä.
Linja toki säilyy: ei porkkanaa, pelkkää keppiä.
Verrataanpa taas kerran Ruotsiin. Ruotsin liikennesuorite on noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna ja vuosittaisten liikennekuolemien määrä osapuilleen yhtä suuri. Ruotsissa liikennekuolemien määrä laski jyrkästi vuosina 2000–2010, mutta sen jälkeen kehitys lähes pysähtyi.
Ruotsin tilastoa
No mitä tapahtui vuoden 2010 tienoilla? Leveäpiennarteiden muuntaminen keskikaiteella varustetuiksi ohituskaistateiksi saatiin osapuilleen valmiiksi. Tämän muutoksen ja onnettomuustilastojen ajallinen korrelaatio on erittäin vahva. Ei Ruotsi ohituskaistateitä ole romukoppaan heittänyt, mutta kapeampien teiden muuttaminen sellaisiksi on kalliimpaa ja sitä tapahtuu nykyisin vähemmän.
Ruotsi siis ymmärsi, että liikenneturvallisuuteen pitää myös panostaa. Se ei toteudu pelkästään Suuren Kurpitsan saapumista odottelemalla. Muutenkin Ruotsilla on toisenlainen asenne liikenneverkkonsa kehittämiseen: Liikenteestä kerätyistä veroista noin 50 prosenttia palautuu liikenteen hyväksi. Suomessa vastaava luku on 16 prosenttia.
Suurta Kurpitsaa odotellessa
2 kommenttia:
On itsensä pettämistä jättää selvästi sanomatta, ettei noilla toimenpiteillä päästä tavoitteeseen. Strategiassa mainittu teknologinen kehitys etenee onneksi riippumatta siitä mitä Suomessa tehdään.
Keskikaide on tehokas onnettomuuksien estäjä, mutta myös kallis sellainen, kun otetaan huomioon paljonko maanteiden parantamiseen käytetään rahaa Suomessa. Eihän keskikaide itsessään ole kovin kallis, mutta siihen liittyvä tasoliittymien poisto on. Liikenne12:n mukaisella parantamisrahoituksella tieverkon turvallisuus vain heikkenee, kun liikennemäärien kasvu heikentää turvallisuutta enemmän kuin mitä teiden vähäinen parantaminen parantaa.
Montakohan kuollutta jää jos luvuista ottaisi pois itsemurhan tehneet, nuoret/ajokokemattomat, huume-ja päihdekuskit, sairaskohtauksen saaneet/vanhukset. Näiden lisäksi myös puhelimen räplääjät voisi tästä poistaa.
Ei varmaan puoltakaan, alle 100 ehkäpä?
Sosiaali-ja terveyspolitiikan lisäpanostuksilla kohdennetusti saisi paljon enemmän aikaan kuin parantamalla teitä laittamalla kaidetta kaistojen väliin yms.
Lähetä kommentti