Kameroille kenkää

Vejdirektorat, Tanskan tiehallinto on päättänyt luopua 170 kiinalaisesta Hikvision-merkkisestä liikennevalvontakamerasta. Tanskanmaalla on ruvettu pelkäämään, että kameroissa on takaportteja, joiden kautta lähtee Kiinaan asioita, joita ei soisi sinne lähetettävän.

Muun muassa Yhdysvallat kielsi kamerat vuonna 2021 ja moni muu maa on seurannut esimerkkiä. Yhdysvaltalaisissa valtion virastoissa kuitenkin kuuleman mukaan on tuhansia kiinalaisia valvontakameroita.

Vallitsevassa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä ei ratkaisu ole mitenkään yllätyksellinen. Sen sijaan tanskalaista päätöksentekoa asiassa on ihmetelty. Kamerat nimittäin hankittiin loppuvuodesta 2022. Hankintasopimuksen hintalappu oli viisi miljoonaa Tanskan kruunua, noin 670 000 euroa. 

Tiehallintoa oli vuonna 2022 usea taho varoittanut hankinnasta, mutta varoitukset olivat kaikuneet kuuroille korville. Olisikin hauska tietää, mitä tiehallinnon neukkarissa on puhuttu, kun mieli on nyt noin muuttunut.

Taitaapa käydä niin, että investoinnin takaisinmaksuaika jäi vajaaksi. 

Löllöä, paljon

Runsas viikko sitten myrsky iski Itävallan Alpeille Vorarlbergin alueelle. Myrskyn mukanaan tuomat rankkasateet aiheutti suuren maanvyöryn, joka iski ennen kaikkea St. Anton am Arlbergin hiihtokeskuskaupunkiin. Ainelliset vahingot ovat suuria, mutta henkilövahinkoja ei ole raportoitu.

Vorarlberg

Tiestölle tilanne aiheutti pulmia. Alue oli useita päiviä eristettynä muusta Itävallan tieverkosta. Vyöryt katkaisivat Innsbruckin suuntaan vievän B197-tien. Epäonneksi Arlbergin tunnelitie S16 on suljettuna remontin takia. Remontti on sellaisessa vaiheessa, että tunneleita ei voitu avata.

Armeija tuli avuksi ja paikkoja on saatu tehokkaasti siivotuksi. B167 saatiin avatuksi yksikaistaisena 23.8. Penkereen uudelleen rakentamiseen menee aikansa.

Bussi pikku pinteessä

Maamassoja riittää

B197 kaventuneena

Kumisaappaat on parempi vaihtoehto kuin sipsuttelukengät

Autonraatoa siivotaan joesta. Pientä laittoa tiedossa.

Myös naapurilaaksossa tapahtui. Silvettan tie katkesi jo aiemmin kesällä maamassoihin. Nyt uusi vyöry sai kiinni siivoustöissä olleet kaivinkoneet.

Silvrettan tiellä

Tahtoo päästä Viikkiin!

Helsinki, tuo maailman toimivin kaupunki, Itämeren tytär, Pohjolan valkea kaupunki. Sä loputtomien sekopäisten työmaiden näyttely.

Ajetaanpa Itäväylää kohti koillista. Tarkoitus olisi kääntyä Viikintien liittymästä (jossa on vasemmalle haarautuva ramppi) Viikin suuntaan ja taas kohti uusia seikkailuja.

On hienoa, että tällainen hieman poikkeuksellinen liittymä on hyvin merkitty ennakolta, jotta osataan valita ajolinjat ajoissa.

On hyvä, että puolen kilometrin päässä on toinen ennakkoviitta.

Tien molemmin puolin on vaatimaton tekstillinen kilpi, jossa lukee "Silta suljettu". Mitähän siltaa mahdetaan tarkoittaa? Seudulla on tusinoittain siltoja.

No niin, kohta haaraudutaan, erkanemiskaista alkaa.

No mutta hyvänen aika, ramppi onkin tukittu. Kyse varmaankin oli siis tästä ramppisillasta.

Siis aikuisen oikeasti.

Helsingin kaupunki tilaa sillankorjausurakan paimiolaiselta firmalta, jolla ei näy olevan vähäistäkään kykyä hoitaa tietyön opastusta kunnolla. Yhtä ainutta ennakkomerkkiä tietyöstä eikä rampin sulkemisesta ei ole, ellei nyt lasketa mukaan sitä koomista Silta suljettu -kylttiä. Viitotus ohjaa suljetulle rampille vielä muutaman kymmenen metrin päässä ennen sulkua. 

Työmaa alkoi jo keväällä 2023. Reitti oli välillä avoinna, mutta nyt taas suljettuna lopputöiden takia. Mitään kiertotieviitoitusta ei ole. Maailman toimivimman kaupungin verkkosivuilla on kiertotien kartta työmaasta, jonka piti valmistus lokakuussa 2023. Kiertotielle haaraudutaan ennen tätä sulkupistettä, mutta mitään vihjettä sellaisesta seikasta ei tienkäyttäjälle anneta. Päätiellä on 80 km/h rajoitus ja sinne laitetaan pikku yllätyksiä. 

Yksiajorataisen moottoritien eritasoliittymän numero

Kolmostiellä Hämeenlinnassa, kantatien 57 liittymässä, on bongattavissa mielenkiintoinen liikennemerkki: Yksiajorataisen tien eritasoliittymä.

Kolmostie toki tuolla kohdalla on kaksiajoratainen.

Merkin voitaisiin ajatella olevan kuluneen tai vahingon. Tarkoituksella se siinä kuitenkin näyttää olevan. Samanlainen merkki nimittäin on vastassa myös etelän suuntaan ajettaessa. Ja on ollut siinä ainakin 15 vuotta; Googlen kamera-autojen ensimmäiset kuvat paikalta ovat vuodelta 2009.

Viereiset liittymät on merkitty asianmukaisesti.

Myös liittymän 26 suunnistustaulu on kunnollinen.

Jäljelle jää vain pari kysymystä: Miksi mokoma merkki on tullut käyttöön ja miksi kukaan ei katso tarpeelliseksi korjata tilannetta.

Eritasoliittymän merkki oli jonkinlaisessa epämääräisen statuksen testikäytössä parikymmentä vuotta. Merkillä oli liikenne- ja viestintäministeriön poikkeuslupa 827/70/2.5.2001. Ensimmäinen numerointi tehtiin vuonna 2001, mutta missään vaiheessa merkki ei uinut tieliikenneasetukseen; liikennemerkkipiirustuksiin kylläkin.

Vanha merkki oli joskus hieman hupaisan näköinen, koska sallittuja kokoja oli vain yksi: moottoriteiden suunnistustaulun tekstikoon mukainen. Iisalmen ohitustien merkki osoittaa pientä epäsuhtaa muiden viittojen kanssa.

Vuonna 2020 voimaan tulleessa tieliikennelaissa merkki on virallistettu numerolla F34. Nytkin ohjeet ovat hieman pintapuoliset, mutta yksiajorataisen tien merkki on piirustuksissa variattina F34_3. Merkki on erilainen kuin tieliikenneasetukseen perustuvissa piirustuksissa.

F34_3

Ei mahdu eikä surise

1980-ja 1990-lukujen vaihteessa rakennettiin Keski-Suomessa Päijänne-Keitele-kanavaa. Sen rahoitus tapahtui Suomen ja Neuvostoliiton bilateraalikaupan tasapainottamiseksi. Selkosuomella ilmaisten venäläiset lyhensivät velkaansa rakentamalla kanavan ja joukon siltoja sen ylitse.

Yksi silloista oli Pörrinsalmen silta kantatiellä 69. Vanha luonnonuoman ylittävä silta oli kapea, matala ja lyhyt. Venäläiset rakensivat paikalle 120 metriä pitkän langerpalkkisillan, joka ulkomuodoltaan muistuttaa entistä mutta on isompi. Silta valmistui vuonna 1993.

Nyt tämä silta on tullut 30 vuoden ikäisenä peruskorjausikään. Ilmeisesti neuvostoliittolainen teräs, jossa on kymmenen prosenttia mikrofoneja ei ole selvinnyt suomalaisesta ilmastosta. Paikallinen ELY-keskus on vuonna 2022 tehnyt sillalle peruskorjaussuunnitelman, jonka hintalappu päätyy peräti 4,3 miljoonaan euroon. Koko Keski-Suomen ELYn vuotuinen sillankorjausbudjetti on 3,5 miljoonaa. Pientä säätämistä on siis tiedossa.

Korjausta edistänee muutaman päivän takainen vahinko. Sillan liikuntasaumalaite hajosi ja siitä nousi tien pinnan yläpuolelle kivan näköinen terästanko, joka vaurioitti yli ajaneen raskaan ajoneuvon. Taitaa päästä tapaus vakuutusyhtiön merkillisten tapausten kansioon.

Sillan toinen kaista on suljettuna ja ELY-keskus on luvannut ryhtyä toimenpiteisiin pikaisesti, mitä tarkoittaneekin. Liikennemäärät ovat kohdassa maltilliset, keskivuorokausiliikenne on vajaat 2500 ajoneuvoa. Valtavia ruuhkia ei liene odotettavissa.

Tason 84 sillat

Kokemäenjoen vesistön Längelmäveden ja Hauhon reitit haarautuvat Valkeakoskella kohta sen jälkeen, kun Valkeakosken kanavassa on vesistön pinta noussut tasolle 84 metriä merenpinnan yläpuolelle. Reitit pysyvät tasolla 84 metriä aina Längelmäen Länkipohjaan ja Hauhon Vihavuoteen saakka. Tätä allasta sanotaan myös Suur-Längelmävedeksi ja jos se katsottaisiin yhdeksi järveksi, se olisi Suomen yhdeksänneksi suurin.

Suur-Längelmävesi

Reitti on pitkä: Vesitse matkaa Länkipohjasta Vihavuoteen on runsaat 120 kilometriä. Vesistö halkoo kohtalaisen tiuhaan asuttuja seutuja ja monia maanteitä. Siksi on hieman yllättävää, että pääväylän ylittää ainoastaan kymmenen siltapaikkaa.

Pelisalmea lukuun ottamatta siltapaikat ovat hyvin vanhoja. Niissä on ollut historian saatossa useita siltoja, joita on aika ajoin uusittu. Nykyiset sillat ovat lähes poikkeuksetta teräsbetonisia 1960- ja 1970-luvun palkkisiltoja ja vanhat sillat ovat pääosin kadonneet.

Katsellaanpa siltoja. Lähdetään Hauholta ja edetään Valkeakosken kautta kohti koillista.

Hauholla Ison-Roineen ja Pyhäjärven yhdistää lyhyt Lehdesmäen joki. Lehdesmäessä oli ennen puinen silta.

Lehdesmäen silta 1918

Uusi silta valmistui vuonna 1969 lähelle Pyhäjärven rantaa joen itäiseen päähän. Vanha silta olisi haluttu säästää, mutta Hauhon kunta kieltäytyi ylläpitämästä sitä uuden valmistuttua. 

Silta on Hauhon ja Luopioisten välisellä reitillä, tiellä 3223. Vuoden 1969 silta tuli 2020-luvulle tultaessa purkukuntoon, mutta koska kiertotie olisi ollut pitkä, siltaa päätettiin tekohengittää jännittämällä se uudelleen. Teillä ja Turuilla kertoo asiasta artikkelissa Jännitystä peliin.

Valtatie 12 ylittää vesistön ensimmäisen kerran Hauhon Vitsiälän Vuolteen kohdalla. Kyseessä on vanha uittoreitti, jonka yli kulki vielä sata vuotta sitten pienehkö puusilta.

Vitsiälän Vuolteen puusilta

Aivan 1930-luvun lopulla puusillan eteläpuolelle tehtiin komea kaarisilta.

Vitsiälän Vuolteen kaarisilta

Tämä betonisilta kesti monet melskeet ja jopa valtatien kokonaan uusitun version. Mutta sekin tuli vanhaksi ja korvattiin 2010-luvulla tusinasillalla. Tästä episodista kertoi Teillä ja Turuilla artikkelissa Kaunottaren lähtö vuonna 2016.

Alvettulan vanha silta Hämeenlinnan ja Hauhon välisellä maantiellä on vuodelta 1916. Se on ikuistettu erinäiseenkin postikorttiin. Sillan suojelusta on useaan otteeseen väännetty kättä ja Väyläviraston edeltäjien kahvihuoneissa lienee pihisty kiukusta, kun milloin ministeri, milloin Museovirasto ja milloin ELY-keskus on kävellyt ylitse ja päättänyt suojelusta. Silta on tällä hetkellä huonokuntoinen: suojelu kiinnostaa mutta siitä maksaminen ei. Vanhasta sillasta tarkemmin artikkelissa Alvettulan vanha silta 100 vuotta. Uusi silta on 1970-luvulta ja se on kertaalleen peruskorjattu.

Alvettulan uusi ja vanha silta

Kolmostie kulki 1960-luvulle asti Hämeenlinnasta Tampereelle Pälkäneen ja Kangasalan kautta. Seudun todella hieno nähtävyys Kyllönjoki ylitettiin Pälkäneen Kyllössä. Puinen tukiansassilta on edelleenkin jäljellä. Kolmostien uuden linjauksen jälkeen Hämeenlinnan–Pälkäneen tie rakennettiin kokonaan uudelleen valtatietasoiseksi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Tietä varten tehtiin uusi Kyllönjoen silta noin 400 metrin päähän alavirtaan.

Kantatien 57 silta etualalla ilta-auringossa. Vanha silta taempana.

Kyllönjoen vanha silta. Ensimmäinen versio on vuodelta 1890. Se paloi vuonna 1917 ja rakennettiin saman tien uudelleen. Uuden vien valmistuttua vuonna 1967 vanha silta peruskorjattiin vanhan mallin mukaiseksi.

Pälkäneen Harhalassa Mallasveden ja Pinteleen välisen Harhalansalmen sillan uusinta tuli ajankohtaiseksi, kun nykyinen seututie 307 Valkeakoskelta Pälkäneelle rakennettiin. Uusi silta valmistui 1968 ja vanha purettiin hajottamalla se veteen.

Harhalan vanha silta. Uusi rakenteilla.

Uusi silta avattu ja vanha romutettu

Hauhon reitistä haarautuu reitti Kostianvirtaa Pälkänevedelle. Kostianvirta on tullut tunnetuksi sekä Längelmäveden laskujokena vuosina 1604–1830 että Suuren Pohjan Sodan ratkaisutaistelusta vuonna 1713. Kostianvirran yli kulki ennen matala puusilta, mutta se korvattiin vuonna 1915 rakennetulla betonikaarisillalla. Silta on edelleen paikallisen liikenteen käytössä. Valtatien 12 uudelleenrakentamisen yhteydessä rakennettiin 1970-luvun alussa uusi silta taajaman laidoille runsaat 600 metriä ylävirtaan.

Kostianvirran vanha silta

Valkeakoskella vanha kaksikammioinen ja mutkikas vanha kanava uusittiin 1950-luvulla silloisen ajattelun mukaiseksi suureksi uittosuluksi. Kosken ja kanavan ylitse kulkivat Isosilta ja Pikkusilta. Sillat korvattiin 1930-luvun lopulla uudella Isosillalla. Tämän sillan pilareille rakennettiin nykyinen Isosilta vuonna 1976. Se on ainoa katusilta, joka kaupungin keskustassa ylittää vesistön. 

Isosiltaa tunnetumpia ovat kevyen liikenteen käyttöön rakennetut riippusillat.

Valkeakosken Putaansilta

Toisen kerran vesistön ylittää valtatie 12 Kangasalan Kaivannossa, Vehoniemenharjun pohjoispäässä. Paikalla oli aiemmin teräsristikkosilta. Sen mataluuden takia isommat alukset eivät päässeet Roineelta Längelmävedelle. Silta uusittiin vuonna 1963. Vanhan viereen rakennettiin tilapäinen pioneerisilta ja tilanne tehtiin aivan sievä betonisilta.


Kaivannon vanha silta

Kaivannon nykyinen silta.

Kaivannon jälkeen Längelmäveden pääväylän ylitse on vain kaksi siltaa ennen yli 50 kilometrin päässä sijaitsevaa Länkipohjaa.

Pelisalmi on hyvin rikkonainen ja kivikkoinen alue runsaat kuusi kilometriä Kaivannosta koilliseen. Sen ylitse valmistui vuonna 1957 ensimmäinen vaihe Kangasalan ja Kuhmoisten välisestä maantiestä, nykyisestä seututiestä 325. Salmi ylitetään lähes kaksi kilometriä pitkää saarelta toiselle hyppivää pengertietä, jossa pääväylän kohdalla on silta.

Pelisalmi

Eräjärven entisestä pitäjästä olivat tieyhteydet ennen kaikkea pohjoiseen Oriveden suuntaan. Längelmävesi ylitettiin kapeassa Rönninsalmessa. Salmessa ollut lossi korvattiin vuonna 1927 ristikkosillalla, jonka ulottumat ja kantavuus vuosikymmenten kuluessa jäivät jälkeen tarpeesta. Kuten artikkeli Sillan uusi elämä meitä valistaa, silta myytiin vuonna 1981 yksityistien sillaksi Kurikkaan ja paikalle rakennettiin uusi palkkisilta.

Rönnin vanha silta

Pääväylän kymmenen siltapaikan rinnalle on aiheellista nostaa yhdestoista. 

Oriveden-Rönnin-Eräjärven tietä, nykyistä yhdystietä 3260, jatkettiin 1960 luvulla siten, että tie oikaistiin Längelmäveden Enonselän ylitse Maljastensalmessa. Sinne valmistui näyttävä kaarisilta vuonna 1964. Uusi tie lyhensi matkaa Eräjärveltä Sahalahden ja Tampereen suuntaan lähes 15 kilometriä.

Maljastensalmen silta

Sama vai eri asia?

Edellinen artikkeli, joka kosketti nelostien eräänlaista parannusta Hartolan pohjoispuolella, on nostattanut keskustelua muutenkin ohituskaistateistä, rinnakkaisteistä ja niiden suunnitteluperiaatteista.

Katsellaanpa vähän, mitä lahden toisella puolella on tapahtunut.

Ruotsissa 2+1-teitä on moninkertaisesti (monikymmenkertaisesti?) Suomeen verrattuna. Jo nimityserot antavat osviittaa siitä, että kyse ei olisikaan aivan samasta asiasta: Suomessa nimi on ohituskaistatie ja Ruotsissa mötesfri landsväg. Suomessa teiden päätarkoitus on siis helpottaa ohittamista, Ruotsissa erottaa vastakkaissuuntaiset liikennevirrat toisistaan. Turvallisuushakuisuus on osa ruotsalaista nollavisioajattelua.

Ehkä näkyvin ero on, että Suomessa ohituskaistoja on teillä yleensä vain vähän siellä täällä, kun Ruotsin malli puolestaan on säännönmukaisesti jatkuva kolmikaistaisuus risteysalueita lukuun ottamatta.

Takavuosina suomalaisen moottorilehtitoimittajan märkä päiväuni oli ruotsalainen leveäpiennartie. Siellä ajeltiin ja ohiteltiin miten sattuu, ja sitä toimittaja piti upeana ruotsalaisena liikennekulttuurina. Ruotsalaiset itse eivät olleet kovin ihastuneita ja niinpä jokseenkin kaikki leveäpiennartiet on 1990-luvulta alkaen muutettu ohituskaistateiksi. Tämähän on periaatteessa melko edullinen urakka: päällystetään tie uudelleen ja isketään keskelle vaijerikaide. Vaijerikaide siksi, että se on kapea ja mahdollistaa kolmen kaistan sijoittamisen tien 13 metriä leveään profiiliin. Uudempiin teihin on käytetty myös vastaavan levyistä palkkikaidetta.

Ruotsi eteni asiassa nopeasti. Tulokset ovat vastaanpanemattomia: keskikaiteella varustetuilla tieosuuksilla kohtaamisonnettomuudet ovat vähentyneet 95 prosenttia ja kuolemantapaukset lähes 50 prosenttia. Kun urakka tuli pääosin valmiiksi, liikennekuolleisuustilaston käyrään tuli mutka: kuolleisuuden väheneminen hidastui samassa tahdissa kuin keskikaideteiden rakentaminen. 

Erona on myös se, että Ruotsissa ei juuri rakenneta rinnakkaisteitä. Jos yksikaistaiselle osuudelle osuu traktori, niin voi voi. Se on kuitenkin tekemässä jotain hyödyllistä ja aika usein näillä pätkillä on väistötaskuja. 

Yksityistieliittymiä sallitaan tiheämmin kuin Suomessa. Ne ovat usein rakenteeltaan sellaisia, että vasemmalle päätien vastasuuntaisen kaistan ylitse kääntyminen kielletty tai se on toteutettu oikealle kääntyvän silmukan avulla, ns. Englannin kuninkaan korvan.

Kääntyminen vasemmalle oikean kautta

Yksityistieltä ei myöskään välttämättä pääse kääntymään vasemmalle päätielle. Tällaisilla osuuksilla on usein kääntymispaikkoja, joissa pääsee vastakkaiseen suuntaan. Varsinkin E4-tietä Sundsvallin ja Haaparannan väliä kulkevat huomaavat, että Vändplats on seutukunnan yleisin paikannimi.

Varsin vaatimattomiltakin teiltä on liittymiä

Isompien teiden risteykset eivät nekään yleensä ole aivan niin juhlallisia kuin Suomessa. Yleensä sellaiseen tullaan siten, että kaksikaistainen osuus päättyy hieman aikaisemmin. Varsin usein risteyksessä on alempi nopeusrajoitus, yleensä 70 tai 80, ja sitä vahtimaan on usein laitettu kyklooppi.

T-risteys, varustettu kääntymiskaistalla

Jotta asiat eivät olisi aivan näin eri tavoin, Ruotsissa on alkamassa projekti, jossa haetaan enemmän suomalaistyyppistä tietä, eroavaisuuksin tietenkin: Sundsvallin ja Trondheimin välisellä E14-tiellä on tarkoitus muuttaa 30 km:n osuus Ången ja Bräcken välillä keskikaistalla varustetuksi tieksi, jossa on 21 kilometriä 1+1-tietä ja lisäksi kolme ohituskaistaparia, vajaat viisi kilometriä per suunta. Paikallisessa lehdistössä puhutaan koekaniineista ja muutenkaan seudulla ei olla aivan kauhean ilahtuneita. Kustannuslaskelmat puhuvat puolestaan: remontti aiotaan tehdä alle 10 miljoonalla eurolla.

Mitä saadaan 26 miljoonalla?

Nelostiellä on valmistunut Hartolan ja Oravakiven välinen tienparannus. Projektin dokumenttien löydettävyyttä Teillä ja Turuilla "kehui" vuonna 2022 artikkelissa Tietoa. Uutta tai parannettua tietä on noin 12 kilometriä Hartolan pohjoispuolella. Urakkasummaksi on julkisuudessa mainittu 26 miljoonaan euroa.

No mitäpä saatiin?

Koeajo suoritettiin kuluvalla viikolla pohjoisesta etelään hieman vetisessä kelissä. Ensivaikutelma ehkä hieman yllättävästi oli jonkinmoinen epäusko.

Tie sinänsä on nätti. Yksi uusi ohituskaistaparikin on saatu aikaan ja vanhan tien hieman arkaainen profiili on jäänyt sivuun. 

Vanhaa tieosuutta ennen remonttia

Uutta tietä

Projektin viestintämateriaalissa korostettiin sitä, että muutoksella saadaan liittymäalueita lukuun ottamatta tielle 100 km nopeusrajoitus. Koska jokainen yksityistiekin on näköjään ansainnut komean liittymäalueen, on 100 km/h pätkiä kolme kappaletta, yhteensä 6,2 km. Eli puolet tiestä on edelleen 80 km/h rajoituksen piirissä ja noin 10 kilometrin matkalla nopeusrajoitus muuttuu kuudesti.

Eli aika vaatimaton on lopputulos.

Uusi ohituskaista kohti etelää

Koko Hartolan ja Joutsan väliä ei tällä 26 miljoonalla yritettykään saada uusituksi. Oravakiven ja Joutsan väli jää edelleenkin museotien tasolle; onneksi kuitenkin vain muutaman kilometrin matkalle.

Kallioleikkauksia museotieosuudella Joutsan eteläpuolella