Teillä ja Turuilla on muutamaan otteeseen kirjoittanut norjalaisten Ryfast-projektista, artikkeleissa Ryfast (2013), Louhetta, paljon louhetta (2019) ja Koronaviive (2020). Kyse on Stavangerin itäpuoleisen vuonon alittamisesta, kun se ennen ylitettiin Stavangerin ja Taun välisellä lautalla.
Tieyhteys kostuu kahdesta merenalaisesta tunnelista: 6,2 kilometriä pitkästä Hundvågtunnelista ja 14,4 km pitkästä Ryfylketunnelista. Ryfylketunneli on tätä nykyä maailman pisin merenalainen tietunneli ja maailman syvimmällä käyvä tunneli. Tunneli on syvimmillään 292 metriä merenpinnan alapuolella.
Tunneleiden välissä tie kulkee Hundvågin saarella muutaman sata metriä maanpinnan yläpuolella. Aukossa on liikenneympyrä, jossa voi poistua Hundvågiin.
Nyt kun tunnelitie on vakiinnuttanut asemansa, on aika koeajon.
Tunnelijärjestelmässä on kolmaskin tunneli: Stavangerin keskustan alittava Eiganestunneli. Hundvågtunneli haarautuu siitä maan alla.
Tunnelijärjestelmän viitoitus on osin toteutettu näytöillä.
Rampin nokalla on valotaidetta.
Tunnelit ovat kaksiputkisia ja varsin väljiä perinteiseen norjalaiseen tunnelirakentamiseen verrattuna. Hundvågtunneli mutkittelee varsin paljon.
Varsin tiheään tahtiin on SOS-levennyksiä, joihin voi paikoittaa rikkoutuneen auton.
Tunnelissa on liittymä Buøn saarelle.
Tunnelista ulos tultaessa on edessä niin tavanomainen norjalainen näky: automaattinen tiemaksupiste. Automatiikka on vähentänyt keruukuluja niin paljon vanhoihin miehitettyihin pömpeleihin verrattuna, että kynnys uuden tiemaksupisteen lanseeraamisen on laskenut reilusti ja maksupisteiden määrä on kasvanut huimasti.
Tällä kertaa turistiveloitus oli 24 kruunua, noin 2,20 euroa kesän 2026 valuuttakurssien mukaan.
Ryfylketunneliin mennään heti Hundvågin liikenneympyrän jälkeen.
Jonkin verran on suomalaisessa lehdistössä ihmetelty, miksi norjalaiset kykenevät toteuttamaan keskinopeusmittauksen, strekningsmåling, mutta suomalaiset eivät. Eivätpä nuo Norjassa kovin yleisiä ole. Käytössä lähinnä tunneleissa, joissa ei sosiaalisen kontrollin takia voi ensin täräyttää huvikseen tuhatta ja sataa ja sitten jäädä notkumaan odottamaan keskinopeuden laskemista asialliseksi.
Jostain syystä pitkässä Ryfylketunnelissa ei ole käytössä muissa pitkissä tunneleissa olevia valaistuja kilometriopasteita, jotka kertovat, paljonko on matkaa edessä ja takana.
Sen sijaan matkan varrella on useita kohtia, joissa on valotaidetta. Usein tunnelia käyttäville nämä tietenkin ovat maamerkkejä.
Osapuilleen puolessa välissä tunnelia, Hidren saaren alla, on värein valaistu halli, joka katkaisee monotonisen ajorupeaman.
Saavumme vuonon toiselle puolelle ja vastassa on 119 kruunun tiemaksupiste. Koko retken tiemaksu oli siis 143 kruunua, noin 13 euroa.
Kun tietä alun perin suunniteltiin, kaavailtiin 230 kruunun tiemaksua, joka olisi vienyt norjalaisenkin kipurajalle tai sen tuolle puolen. Vuonna 2020 käyttöön otettu tiemaksu oli 140 kruunua, mikä oli tasoltaan samaa luokkaa kuin aiempi lauttalippu autolle ja kuljettajalle.
Tuolta tultiin. Kaukana vuonon toisella puolella häämöttää Stavangerin kaupunki.
Kauanko kesti? Eiganestunnelin suulta Ryfylketunnelin suun maksupisteelle 18,5 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti