Oikomishoitoa

Kantatiereitti 63–86 Kauhavalta Ylivieskan kautta Liminkaan olisi varsin pätevä vaihtoehtoreitti Etelä-Pohjanmaan ja Oulun välillä, ellei rakentaminen olisi jäänyt kesken parissa kohdassa.

Reitti Kauhavalta valtatien 19 ja kantatien 63 risteyksestä Liminkaan valtatien 8 ja kantatien 86 risteykseen on 16 kilometriä lyhyempi kuin rantatietä Kokkolan ja Raahen kautta kulkeva pääreitti. Kiinnostavuuseroa kurovat umpeen muun muassa sisämaareitin verraten vaatimattomat tienvarsipalvelut ja Evijärven–Sievin välisen osuuden alempi talvihoitoluokka.

Kantatie 86 on alun perin rakennettu päätieksi ja se on valmistunut aivan 1970-luvun alussa. Kantatie 63 sen sijaan on yhdistelmä vanhoista maanteistä. Reitille tehtiin 1980-luvulla tienoikaisuja ja aukkoja kurottiin umpeen. Ehkä parempi olisi kuitenkin kirjoittaa, että Kauhavan-Evijärven ja Kaustisen-Sievin tieosuudet rakennettiin uudelleen lähelle entistä tielinjaa.

Uutta ja vanhaa tielinjaa Kauhavan ja Kortesjärven välillä. Uudempi sinisellä.

Tie Kauhavalta Ylivieskaan numeroitiin remonttien jälkeen yhtenäisesti seututieksi 740 ja vuoden 1996 reformissa se korotettiin kantatieksi 63. Numerohan oli ollut pitkään käyttämättä sen jälkeen, kun se jäi vapaaksi samannumeroisen tien lakattua Viipurin–Kivennavan–Terijoen kantatienä tunnetuista syistä.

Mutta kävi vanhanaikaisesti.

Koska aiemmin jonkin verran oiotut osuudet Evijärveltä Kaustiselle ja Sievistä Ylivieskaan olivat jollain tavalla tolkullisia ajan mittapuissa, niihin ei koskettu. Niin siis kävi, että parhaat osuudet muuttuivatkin tien huonoimmiksi.

Evijärven ja Inan väliä parannettiin vuosina 2016–2018 varsin asialliseen kuntoon. Se toki oli kohtalaisen helppoa, koska tietä oli joskus 1960-luvulla jo parannettu ja uljaimmat shikaanit poistettu. Jäljelle jäi Inan ja Kortjärven välinen osuus, jota ajettaessa saattaa hyvinkin epäusko vallata mielen: Olenko muka kantatiellä, vai olenko ehkä eksynyt Latva-Räyringin metsäautotielle. 

Tieosuudesta on vuonna 2021 valmistunut pääsuuntaselvitys. Se päätyy pitämään parhaana kokonaan uutta maastokäytävää Lotaksen, Högnabban, Djupsjöbackan ja Kortjärven länsi- ja pohjoispuolella. Ollaan kielirajalla ja Kortjärvsjön ohitetaan pohjoisen puolelta.

Evijärven ja Kaustisen välinen osuus 1980-luvulla. Kantatie 63 on synteesi teistä 744, 743, 7431 ja 755. Pääsuuntaselvityksen ehdotus piirretty vihreällä katkoviivalla.

Suunnitelma-alueella on mittaa 14 kilometriä ja tästä 11 kilometriä kuljettaisiin uudessa maastokäytävässä. Suunnitelman esittelyyn liittyy tuttu loppukaneetti: Hankkeen tarkemmalle jatkosuunnittelulle ei ole vielä aikataulua tai rahoitusta.

Kehityksen kehittymisen jalostusta

Viitostie etelästä Siilinjärvelle on jo melko mallikasta. Ongelmapätkiä ovat Juva-Joroinen ja Leppävirta-Vehmasmäki sekä eräät osuudet Mikkelin lounaispuolella. 

Siilinjärvellä moottoritien päätyttyä taso romahtaa.

Iisalmeen saakka tie on pääosin kaksikaistaista ja verraten kapeaa. Jonkin verran on tehty levennyksiä ja risteysten kanavointeja. Iisalmen pohjoispuolella liikennemäärät ovat sen verran alhaisia, että nykyinenkin väylä on melko sujuva.

Erilaisia selvityksiä, tarkasteluja ja suunnitelmia rännin kuntoon laittamiseksi Siilinjärven pohjoispuolella on tehty viimeiset 30 vuotta. Pisimmälle on päässyt runsaan 10 kilometrin mittaisen osuuden yleissuunnitelma vuodelta 2010. Tämä suunnitelma olisi seurannut nykyistä tielinjaa varsin uskollisesti. Suunnitelma palautui vuonna 2018 ELY-keskukseen päivitystä varten.

Niin sitten kävi, että vuoden 2010 suunnitelmalle vedettiin hätäjarrua siinä vaiheessa, kun suunnitelmat olivat jo lähes valmiina yleisölle esiteltäviksi. Vaikka se aikoinaan oli vaihtoehdoista paras (koska se oli halpa), tarkemmassa pohdinnassa siinä oli vaikeita ongelmia muun muassa pohjavesialueiden ja asuinympäristöjen pirstoutumisen osalta. Jälkimmäinenhän on yleinen ongelma, kun pohditaan vanhempien valtateiden kasvojenkohotusta. Nykyisistä tieteknisistä normeista olisi myös jouduttu tinkimään.

Niinpä kaivettiin koipussista vuoden 2010 suunnittelupaperit ja sieltä tuolloin hylätty selvästi viitostien itäpuolelle sijoittautunut vaihtoehto. Tässä vaihtoehdossa kokonaan uusi tie ulottuisi Alapitkään asti; pätkällä olisi mittaa runsaat 16 kilometriä. Se kulkisi pääosin metsämaastossa: poissa silmistä, poissa mielestä.

Vuoden 2010 suunnitelman mukainen vaihtoehto sinisellä katkoviivalla. Vuoden 2022 linjaus punaisella viivalla.

Yleissuunnitelman on määrä valmistua vuoden 2022 aikana. Kun se on valmis, siihen tartutaan valkoisin puuvillahansikkain, ja se laitetaan varovasti pöytälaatikkoon odottamaan parempia aikoja.

Omatuntoa kolkuttaa?

Kaarinan-Paraisten-Nauvon-Korppoon saaristotiellä 180 on alkamassa Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen suurten siltojen uusintatyö. Teillä ja Turuillakin on työntänyt sormensa soppaan artikkelissa Arvoketju vuonna 2021.

Nyt on aihetta palata Hessundin siltaan, joka pääsi uusittavien listalle puolivahingossa, kun tuotiin esille, että HCT-rekat eivät pääse Paraisille pelkästään Kirjalansalmen remontilla. Paraisille tai oikeastaan sieltä on kuljetustarpeita: suurin kuorma tulee siitä, että puolet Suomen sementistä kulkee mainittujen siltojen yli.

Nykyinen silta on eräänlainen Turunmaan saariston kasvutarina: Alussa oli suo, kuokka ja lossi. Vuonna 1937 valmistui komea kaarisilta, joka vuonna 1963 pääsi oikein postimerkkiin saakka. Silta oli samaa yksikaistaista mallia kuin saman aikakauden Käkisalmen silta Pulkkilanharjulla Asikkalassa. Sen kapasiteetti loppui ja silta levennettiin rakentamalla viereen toinen kaari ja kansi.

Hessundin lossiväylä

Hessundin sillan postimerkki. Ei mikään tusinamerkki: Vuonna 1963 alle 20 gramman kirjeen postimaksu oli 0,35 markkaa. 1,75 markkaa vastaa tätä nykyä noin 4,00 euroa.

Hessundin silta vuonna 2022

Vielä yleissuunnitelmavaiheessa Hessundiin piirreltiin nykyisen kaltaista näyttävää kaarisiltaa. Mutta tusinasiltaa kuitenkin pukkaa.

Ensimmäinen versio oli teräspalkkisilta, mutta sittemmin teräksen hinnoissa ja toimitusvarmuudessa on ollut tiettyjä heikkouksia. Sellainen tusinatusinasilta, joka on nykyisen kaarisillan korvaajana lähinnä nolo.

Niinpä lopullinen versio on betonisilta. Salmen leveys ja betonilla saavutettava jänneväli muodostavat ristiriitaisen yhtälön. Niinpä konstruktio onkin sellainen, että pääjännettä on saatu lyhennetyksi maahan tukeutuvilla vinoilla rakenteilla. 

Onkohan suunnittelijan omatuntoa ruvennut kolkuttamaan. Uutta rakennetta kun kuvataan "viitteellisesti" nykyisen sillan kaltaiseksi.

Katin kontit.

Erikoisepäjatkuvuutta

Teillä ja Turuilla on vuosien varrella joitakin kertoja nätissyt viitoituksen jatkuvuuden katkeamisesta.

Perustyyppihän on T-risteykseen päättyvä tie ja risteyksen viitoitus, jossa ei esiinny nimeä, joka on ollut päättyvän tien viitoituksen kohde. Tämä on pitkälti seurausta siitä, että risteyksen viitoitus suunnitellaan irrallisena muusta universumista, eikä jakseta ottaa huomioon risteykseen saapuvien teiden aiempaa viitoitusta.

Esimerkkinä perustapauksesta olkoon yhdystie 3531 Kymijoen suiston pohjoispuolella. Tie on kaikissa risteyksissä viitoitettu Ruotsinkylään. Kun vastaan tulee tie 1792, ei viittoja Ruotsinkylään näykään missään.

Lisämausteena jatkuvuuteen tässä tapauksessa tuottaa kielipolitiikan mukanaan tuoma epäjatkuvuuden leijuvankevyt komiikka: Tie alkaa ja päättyy kaksikielisten Pyhtään ja Loviisan kuntien alueella, mutta kulkee yli puolet matkastaan yksikielisessä Kouvolassa. Niinpä Svenskbyn viitoitus katoaa välillä.

Jalostetumpaa epäjatkuvuutta on kantatiellä 51 eli Länsiväylällä Helsingistä länteen. Tien alkupäässä esiintyy myös viitoitus ykköstielle, jotta Länsisatamasta kulkeva tavaraliikenne ei eksyisi kantakaupungin ahtaaseen katuverkkoon. Tienpitäjä vain ei ole osannut päättää, mitä kautta reititys ykköstielle tapahtuisi.

Saavuttaessa Kehä I:n liittymään ykköstielle haluavat ohjataan jatkamaan 51-tiellä.

Kuinka ollakaan, puolen kilometrin päässä silmäkulmasta saattaa havaita, että ykköstien viitoitus onkin aiemmin haarautuneella rampilla.

Opastus ykkötielle katoaa 51-tien viitoituksesta saman tien. Kulkijan onneksi Kehä II:n viitoituksessa se nousee takaisin esille.

Erikoistuneempi epäjatkuvuus esiintyy seututiellä 180 eli Turunmaan saaristotiellä. Sillä, että ennakkoviitassa esiintyy aivan eri nimi kuin risteyksessä, on varmaan perustelunsa. Pimentoon se kyllä jää ainakin maallikolta.

Astetta hienostuneempi epäjatkuvuus on sekoilla "vaikeissa" kirjaimissa. Kirkkonummelais-espoolaisesta Sarfvik/Sarvvik-pulmasta on Teillä ja Turuilla kirjoittanut artikkelissa Kirahvi, kiraffi vai kiravvi vuonna 2014.

Saaristotien ongelma on, kuinka kirjoitetaan Wattkast-nimisen saaren nimi. Varmuuden vuoksi ennakkoviitoissa ja risteyksessä on eri kirjoitusasu. Se nostaa sen tilanteen todennäköisyyttä, että jokin niistä on oikein.

Pöytälaatikkorunoilua

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ja Etelä-Pohjanmaan liitto ovat teettäneet Destia Oy:lla pääsuuntaselvityksen valtatielle 18 Seinäjoen ja Alavuden välille. Nykyisen tieosuuden pituus on noin 65 kilometriä.

Selvitys toistaa sen, mitä Teillä ja Turuillakin on vähintään riittävän monta kertaa joutunut toteamaan: Tie ei vastaa valtatieltä odotettavaa tasoa. Perusongelma on, että tie on synnytetty pääosin alemman tason maanteitä uudelleen luokittelemalla ilman sen isompia parannuksia. Alavuden ja Seinäjoen välillä on kolme rautatien tasoristeystä ja Alavuden itäpuolella Tuurissa neljäs.

Maantie 6961 vuonna 1983, nykyinen valtatie 18

Valtatie 18, Sydänmaa

Selvityksessä on vertailtu kahta päävaihtoehtoa ja niiden alavariantteja: Vaihtoehtona 1 on osapuilleen nykyinen reitti ja vaihtoehtona 2 on siirtää valtatie nykyisen seututien 697 reitille Kuortaneelle, sieltä kantatielle 66 ja edelleen Alavuden pohjoispuolelta kohti itää.

Päävaihtoehdot 1 (punainen) ja 2 (vihreä)

Vaihtoehdon 2 idea on, että se on halvempi mutta pitempi. Vaihtoehto 1 jakautuu alavariantteihin A ja B sen mukaan, ohitetaanko Kouran kylä rakentamalla uusi linjaus sen länsipuolelta vai ei. Kummassakin päävaihtoehdossa nykyistä tiestöä ajatellaan vähän paranneltavan.

Valtatie 18, Koura

Hyöty-kustannussuhteeksi vaihtoehto 1A:lle on 0,76, vaihtoehto 1B:lle 0,68 ja vaihtoehdolle 2 niinkin alhainen kuin 0,27.  Näitä ei ole laskettu pilkuntarkasti, vaan enemmänkin vaihtoehtojen vertailun takia. Ei liene yllätys, että vaihtoehdon 2 kannalla hankkeen ohjausryhmässä on ollut vain Kuortaneen kunta.

Ellei synny asiaan vahvaa poliittista ohjausta, ei ehkä kannata aivan suurella jännityksellä odottaa hankkeen ilmaantumista toteutuskoriin. Laskelmienkin fokus on 2050-luvulla.

Mielenkiintoisia ajatuksia tuottaa hyöty-kustannuslaskelma. Sen rivit paljastavat menettelyn herkkyyden: Yli 75 prosenttia hyödystä on arvioitu syntyvän henkilöiden matka-ajan säästöstä, joka syntyy arviolta 8–10 minuuttia lyhyemmästä ajoajasta. Vaihtoehto 1A:llä säästö 30 vuoden ajalta olisi 31,7 miljoonaa euroa ja 1B:llä peräti 37,4 miljoonaa. Tavaraliikenteen hyödyksi on laskettu murto-osa tästä.

Koska Harri Hallintoalamaisen mahdollisuus saada minkäänlaista taloudellista hyötyä 8–10 minuutin aikasäästöstä on tavattoman rajallinen, laskelma on rakennettu kovin liukkaalle pohjalle ja siksi näyttäytyy jokseenkin spekulatiivisena.

Valtatie 18 saapuu T-risteykseen ja kääntyy vasemmalle. Oikealle seututie 672 Peräseinäjoelle, Jalasjärvelle ja Kauhajoelle

Linjausvaihtoehtoja tutkittaessa on yleensä mukana VE0, eli nollavaihtoehto: Ei tehdä mitään. Yleensä se esitetään siten, että se johtaa vaikeisiin tilanteisiin: taivaan putoamiseen niskaan, heinäsirkkojen hyökkäykseen tai joutumiseen Speden Hirttämättömän-leffan näytäntöön. Tässä tapauksessa kuitenkin VE‑1 voisi olla paikallaan: Tunnustetaan 30 vuoden kettingintyönnön jälkeen, että pieleen meni suunnitelma valtatiestä 18, unohdetaan koko juttu ja haetaan kyltit pois.

Tusina plus 1

Tusinatehtävän ratkaisut poikivat keskustelun uudesta kysymyksestä: Mitkä ovat ne kunnat, joiden alueella kulkee valtatiepari, joilla on peräkkäiset numerot. Pohdinta laajeni kantateihin.

Laajapohjaisesta yrittämisestä huolimatta kaikkia ei löytynyt. Kunnat ovat nykyisin sen verran suuria, että pikku yllätyksiä on matkassa.

Laitetaan tietokone asialle. Digiroadista ja kuntaluettelosta muodostettuun tietokantaan kohdistettiin kohtalaisen simppeli SQL-kysely:

select distinct a.tienumero,b.tienumero,c.nimi
from dr.linkki a,dr.linkki b,aux.kunnat c
where a.kuntakoodi=b.kuntakoodi and a.tienumero+1 = b.tienumero
and a.tienumero between 1 and 99 and b.tienumero between 1 and 99
and a.kuntakoodi=c.kuntakoodi

Hetken kuluttua koneaivot suolsivat ulos näkemyksensä:

1	2	Lohja
1	2	Vihti
3	4	Helsinki
3	4	Vantaa
4	5	Heinola
4	5	Sodankylä
5	6	Kajaani
6	7	Loviisa
8	9	Turku
9	10	Lieto
9	10	Turku
11	12	Kokemäki
11	12	Nokia
11	12	Sastamala
18	19	Ilmajoki
18	19	Seinäjoki
27	28	Nivala
50	51	Espoo
50	51	Helsinki
50	51	Kirkkonummi
51	52	Raasepori
53	54	Hämeenlinna
65	66	Virrat
73	74	Joensuu
73	74	Kontiolahti
75	76	Kuhmo
78	79	Rovaniemi
79	80	Kittilä
81	82	Rovaniemi
82	83	Rovaniemi
87	88	Iisalmi
91	92	Inari

Ensimmäinen yllätys on Kokemäki. Valtatie 11 kulkee kunnan pohjoisosissa entisen Kauvatsan kunnan alueella noin 2,5 kilometrin matkan. Kunnan aivan eteläinen kärki puolestaan haukkaa valtatietä 12 peräti noin 50 metrin mittaisen palasen. Tästä tapauksesta Teillä ja Turuilla on vuonna 2019 kirjoittanut artikkelissa Tilastohömppää.

Toinen yllätys on Seinäjokea lännen puolelta kiertävä Ilmajoki. Valtatie 19 kulkee kunnassa kymmenkunta kilometriä. Sen lisäksi se tekee yllärikoukkauksen Seinäjoen selustaan ja valtatie 18 kulkee Ilmajoen alueella noin 2,7 kilometrin verran.

Kantatieosastolla kukaan ei osannut noteerata Hämeenlinnaa ja kantatieparia 53 ja 54. Nehän on kovin kaukana toisistaan. 53 on entinen seututie 319 ja sitä ennen suurelta osaltaan nelostie entisessä Lammin kunnassa. Hämeenlinnan lounaiskolkassa, entisessä Rengon kunnassa tie 54 tunkeutuu Hämeenlinnan alueella runsaan neljän kilometrin matkan.

Vastaava seututiehaku tuotti kaikkiaan 104 riviä, eikä matkassa ole kovin suuria yllätyksiä. Sellainen mielenkiintoinen seikka nousi esiin, että Kouvolassa on kaikkiaan yhdeksän seututieparia, joilla on peräkkäiset numerot. Joensuu on tällä listalla kakkonen viidellä.

Tusinapohdintaa - Ratkaisut

 Ratkaisuja 8.10.2022 esitettyihin arvoituksiin. Kaikkiin on esitetty vähintään yksi oikea vastaus.

1. Kaupungin laitamilla on risteys, jossa on saman numeroisen kantatien läntinen päätepiste kuin ennen oli itäinen. Risteyksestä pääsee toiselle kantatielle, jonka pääviitoituskohde on toinen, kuin minne kantatie johtaa.

Kyseessä on Iisalmen keskustan koillispuolella oleva risteys. Aikoinaan oli kantatie 87, joka kulki aluksi Iisalmesta Ylivieskaan ja sittemmin Kalajoelle. Risteyksestä itään Varpaisjärven ja Rautavaaran kautta Nurmekseen kulkeva maantie sekin numeroitiin kantatieksi 87. Järjestely ei kestänyt kovin kauan, vaan 1990-luvun reformissa Iisalmen ja Kalajoen välinen tie nostettiin valtatieksi 27, mutta Iisalmen ja Nurmeksen välinen tie on edelleenkin kantatie 87. Kantatie 88 Iisalmen ja Pulkkilan välillä on entinen valtatie 19. Sen ykkösviitoituskohde pohjoiseen kuljettaessa on Oulu ja tien päätepiste Raahe mainitaan toisena, jos mainitaan.

2. Risteyksessä kohtaavat valtatie ja kantatie, jotka kumpikin kääntyvät. Suoraan ajettaessa mihin suuntaan tahansa valtatieltä siirrytään kantatielle tai päinvastoin.

Tämä ihme on Tampereen kehätien läntinen päätepiste Ylöjärvellä. 

3. Ensin siinä kohtasivat kääntyvä valtatie ja toisen valtatien pääpiste. Sitten päättyvää jatkettiin ja risteyksen yksi haaroista kantoi kahta numeroa. Kääntyvä valtatie siirtyi muualle ja nyt risteyksessä kohtaavat sen kautta kulkevan valtatien lisäksi kantatien ja toisen valtatien päätepiste.

Tämä on tiehistoriaa, jossa lähes kaikki on muuttunut. Kyse on Jämsän risteyksestä, jossa on nykyisin pystyyn tökätyllä paperikoneen telalla koristeltu liikenneympyrä. Ennen Jyväskylän-Kuopion valtatien valmistumista risteys oli valtatien 9 päätepiste ja nelostie kääntyi siinä. Myöhemmin Jämsän-Jyväskylän tie oli numeroitu sekä nelostieksi että ysitieksi. Kun nelostie siirtyi Päijänteen itäpuolelle, risteyksen eteläinen haara muuttui valtatieksi 24. Lisäksi maantie Mänttään on muutettu kantatieksi 56.

4. Mikä on se kaupunki, jossa alle viiden kilometrin päässä keskustasta on kolmen kantatien päätepiste ja alle 30 km:n päässä lisäksi kahden muun?

Rovaniemi. Kantatie 78 Kajaaniin, 79 Kittilään ja Muonioon, 81 Kuusamoon, 82 Kemijärvelle ja Sallaan ja 83 Pelloon.

5. Missä kaupungissa sijaitsee risteys, jossa kolmen eri tienumerokilven numeroina esiintyy vain yksi tietty numero?

Raahessa. Kyseessä on teiden 8/E8 ja 88 risteys.

6. Yhdellä valtatieparilla kaksi toisistaan erillistä multipleksiä, eli tieosuutta, jotka on numeroitu kummallakin numerolla. Mitkä nämä tiet ovat ja missä osuudet sijaitsevat?

Kyseessä ovat tiet 9 ja 23. Yhteiset osuudet ovat Jyväskylä-Hankasalmi (54 km) ja Viinijärvi-Joensuu (26 km).

7. Eritasoliittymässä, jonka jälkeen moottoritie päättyy, kohtaavat risteävinä teinä kaksi erinumeroista kantatietä. Missä?

Siilinjärvellä. Kuopion moottoritien pohjoisimmassa liittymässä kohtaavat kantatiet 75 Nurmekseen ja 77 Viitasaaren kautta Kyyjärvelle.

8. Missä valtatien ja kantatien risteyksessä numerot ovat "lähinnä" toisiaan eli niiden erotus on pienin?

Teoreettinen minimi on 40–29 = 11, mutta koska tiet eivät kohtaa, tämä ei toteudu. Vt25 ja Kt45 ovat Hyvinkäällä hyvin lähellä toisiaan, mutta eivät kuitenkaan kohtaa. Sen sijaan Vt23 ja Kt44 risteävät Kankaanpäässä, erotus on 21.

9. Kaupungissa kohtaavat kaksi valtatietä, joista kumpikaan ei ole päätepisteidensä välinen lyhyin tie. Lisäksi se on kahden sellaisen valtatien päätepiste, jotka haarautuvat omiin suuntiinsa noin 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mikä kaupunki?

Kajaani. Valtatie 5 ei ole lyhyin tie Heinolan Lusin ja Sodankylän välillä, eikä valtatie 6 ole lyhyin tien Pernajan Koskenkylän ja Kajaanin välillä. Mainitut valtatiet ovat Vt22 Ouluun ja Vt28 Kokkolaan.

10. Eräällä valtatiellä on kohta, jossa se runsaan kahden kilometrin matkalla ylittää maakuntarajan kahdesti ja kulkee kolmen eri maakunnan alueella. Tästä noin 50 kilometrin päässä on kohta, jossa runsaan 15 kilometrin matkalla tie kulkee neljän eri maakunnan alueella. Mikä tie?

Valtatie 2. Vorsan (virallisesti Forssan) kaakkoispuolella pistäydytään Karkkilasta Somerolla. Samalla kuljetaan Uudeltamaalta Varsinais-Suomen kautta Kanta-Hämeeseen Tammelaan. Matka jatkuu Porin suuntaan. Kanta-Hämeen Humppilasta siirrytään ensin Varsinais-Suomeen Loimaalle, sitten Punkalaitumen Kanteenmaalla Pirkanmaalle ja lopuksi Huittisiin Satakuntaan.

11. Yksi Suomen valtateistä kohtaa toisen valtatien vain yhdessä paikassa, kun kaikilla muilla kohtaamisia on vähintään kaksi. Mikähän tämä yksinäinen susi on?

Kyseessä on Ruotsin rajaa seuraava valtatie 21 Torniosta Kilpisjärvelle. Se haarautuu Torniossa valtatiestä 29 ja kohtaa matkallaan kantatiet 98 Övertorneåån Ruotsiin, 83 Rovaniemelle, 80 Kittilään ja Sodankylään, 79 Rovaniemelle ja 83 Enontekiön Hetan kautta Altaan Norjaan.

12. Kolmen tai useamman valta- ja kantatien rajaama alue voi olla hyvin suurin tai varsin pieni. Esimerkiksi tiet 18, 23 ja 58 rajaavat Keuruulla, Petäjävedellä ja Multialla noin 290 neliökilometrin kokoisen kolmiota muistuttavan alueen. Kun jätetään laskuista Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kehäteiden sisälle jäävät alueet, mikä tällaisista alueista on Suomen pienin?

Varsin pieni on valtateiden 1, 2 ja 25 rajaama kolmio Lohjalla ja Vihdissä, noin 23 neliökilometriä. Tätä pienempi on Kajaanin koillispuolella sijaitseva teiden 5, 22 ja 89 välinen kolmio, vajaat 14 neliökilometriä. Se on kuitenkin lähes kaksinkertainen verrattuna Seinäjoen noin 8 neliökilometrin kolmioon, jonna reunoina ovat tiet 18, 19 ja 67. Pienuudessa nämä kaikki kuitenkin häviävät valtateiden 16 ja 19 sekä kantatien 66 väliin jäävälle alueelle Lapualla. Tämän pinta-ala on noin 1,9 neliökilometriä.

Hesari analysoi

Helsingin Sanomat analysoi Kertšinsalmen sillan räjähdystä oikein kaaviokuvan avulla.

Tottahan toki ne kaaret ovat siellä nimenomaan koristeina. Kuinka niillä nyt voisi olla mitään tekemistä sillan rakenteen ja yli 200 metriä pitkän pääjänteen tukemisen kanssa. Kivat nätit koristeet on laitettu

Tusinapohdintaa

Pimenevien iltojen ratoksi Teillä ja Turuilla esittää ratkaistavaksi tusinan verran kysymyksiä pohdittavaksi. Ne kaikki jollain tavalla liittyvät Suomen tieverkkoon. Kysymyksissä haetaan paikkaa tai tietä.

1. Kaupungin laitamilla on risteys, jossa on saman numeroisen kantatien läntinen päätepiste kuin ennen oli itäinen. Risteyksestä pääsee toiselle kantatielle, jonka pääviitoituskohde on toinen, kuin minne kantatie johtaa.
2. Risteyksessä kohtaavat valtatie ja kantatie, jotka kumpikin kääntyvät. Suoraan ajettaessa mihin suuntaan tahansa valtatieltä siirrytään kantatielle tai päinvastoin.
3. Ensin siinä kohtasivat kääntyvä valtatie ja toisen valtatien pääpiste. Sitten päättyvää jatkettiin ja risteyksen yksi haaroista kantoi kahta numeroa. Kääntyvä valtatie siirtyi muualle ja nyt risteyksessä kohtaavat sen kautta kulkevan valtatien lisäksi kantatien ja toisen valtatien päätepiste.
4. Mikä on se kaupunki, jossa alle viiden kilometrin päässä keskustasta on kolmen kantatien päätepiste ja alle 30 km:n päässä lisäksi kahden muun?
5. Missä kaupungissa sijaitsee risteys, jossa kolmen eri tienumerokilven numeroina esiintyy vain yksi tietty numero?
6. Yhdellä valtatieparilla kaksi toisistaan erillistä multipleksiä, eli tieosuutta, jotka on numeroitu kummallakin numerolla. Mitkä nämä tiet ovat ja missä osuudet sijaitsevat?
7. Eritasoliittymässä, jonka jälkeen moottoritie päättyy, kohtaavat risteävinä teinä kaksi erinumeroista kantatietä. Missä?
8. Missä valtatien ja kantatien risteyksessä numerot ovat "lähinnä" toisiaan eli niiden erotus on pienin?
9. Kaupungissa kohtaavat kaksi valtatietä, joista kumpikaan ei ole päätepisteidensä välinen lyhyin tie. Lisäksi se on kahden sellaisen valtatien päätepiste, jotka haarautuvat omiin suuntiinsa noin 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mikä kaupunki?
10. Eräällä valtatiellä on kohta, jossa se runsaan kahden kilometrin matkalla ylittää maakuntarajan kahdesti ja kulkee kolmen eri maakunnan alueella. Tästä noin 50 kilometrin päässä on kohta, jossa runsaan 15 kilometrin matkalla tie kulkee neljän eri maakunnan alueella. Mikä tie?
11. Yksi Suomen valtateistä kohtaa toisen valtatien vain yhdessä paikassa, kun kaikilla muilla kohtaamisia on vähintään kaksi. Mikähän tämä yksinäinen susi on?
12. Kolmen tai useamman valta- ja kantatien rajaama alue voi olla hyvin suurin tai varsin pieni. Esimerkiksi tiet 18, 23 ja 58 rajaavat Keuruulla, Petäjävedellä ja Multialla noin 290 neliökilometrin kokoisen kolmiota muistuttavan alueen. Kun jätetään laskuista Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kehäteiden sisälle jäävät alueet, mikä tällaisista alueista on Suomen pienin?

Vastauksia tarjolla viikon–parin kuluttua.

Velkua

Velkua on entinen kunta Varsinais-Suomen suomenkielisessä saaristossa, vuodesta 2009 alkaen Naantalin kaupunginosa. Sen alue sijoittuu Rymättylän ja Taivassalon väliin. Ympärivuotisesti asuttuja saaria on yhdeksän.

Velkualaista saaristomaisemaa

Velkua kuuluu siihen harvalukuiseen suomalaisten paikkojen joukkoon, jossa on alueita, jonne mantereelta maantietä päästäkseen joutuu kulkemaan useamman kuin yhden lossin tai lautan kautta. Tunnetuin tällainen paikka on Korppoon ja Houtskarin seutu, jossa Korppoo on kahden lautan päässä ja Houtskarin Mossala peräti viiden. Nauvon Högsar on kahden lauttayhteyden takana, samoin kuin Iniön pääsaari. Iniön Keistiöön pääsyyn tarvitaan kolmas lautta.

Velkuan pääsaaret Palva ja Velkuanmaa

Velkualle mantereelta tuleva maantie 1931 kulkee Livonsaareen kapean Vangenrauman ylitse ja edelleen saaren lounaiseen kärkeen Teersaloon. Teersalo ja Livonsaari ovat aiemmin olleet erilliset, mutta maankohoamisen takia kuroutuneet yhteen yli 200 vuotta sitten. Velkuan ja Askaisten kunnanraja kulki saaret ennen erottanutta salmea pitkin.

Maantien jatkeena on Palvan lossi. Lossiväylällä on pituutta suomalaisittain paljon, melko tarkkaan kilometrin verran. Palvan lossi on sillä tavoin erikoinen ilmestys, että siinä on matkustamo. Teersalon koululaiset käyvät kouluaan Palvan saarella ja koulukuljetuksena toimii lossi. Se olisi talvisaikaan melko karu kulkupeli jalankulkijalle ilman suojaa.

Palvan lossi

Palvan lossin matkustamo. Toiminnallisuus muotoilun edellä.

Palvan lossille sattui vuonna 2018 haveri, joka aiheutti parranpärinää ja joka johti onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaan. Raporttia kommentoi tuoreeltaan Teillä ja Turuilla artikkelissa Mennään lossilla joulun alla 2019. Kesällä 2020 ajautui moottorivene lossin kanssa törmäyskurssille ja jäi selvästi toiseksi.

Velkuan pieni kirkko Palvan saarella on 1700-luvun lopulta

Teersaloa lukuun ottamatta Velkua oli kokonaan yhteysalusten varassa vuoteen 1991, jolloin viimein alkoivat kulkunsa Palvan ja Velkuanmaan lossit. Palvan lossirannasta tie jatkuu numerolla 12246 noin kolme mutkaista kilometriä saaren lounaisrannalle. Sieltä matka jatkuu toisella lossilla Velkuanmaan saarelle. Vuonna 1991 vain Palvan lossi oli maksuton maantielautta ja Velkuanmaan lossi oli maksullinen. Maantie jatkuu nykyisin Velkuanmaan puoleiselle lossirannalle saakka, ja siten myös tämä lossi on verovaroin liikkuva.

Palvan halkovaa maantietä

Velkuanmaan lossiväylä on lähes yhtä pitkä kuin Palvan: noin 950 metriä. Painorajoitus on 44 tonnia, eli dinosaurusrekoilla saareen ei ajeta. 

Velkuanmaan lossi

Velkuanmaan puolella tie jatkuu yksityistienä, joka kulkee saaren halki ja pikkuhiljaa päättyy.

Velkuanmaan hyväkuntoista tietä Velkuankaupungin pohjoispuolella

Tammipuiden tunneli Tiurlassa

Velkua tuli aikanaan tunnetuksi asukasluvultaan Suomen pienimpänä kuntana, mutta sitten ahvenanmaalainen Sottunga ajoi ohitse tässä lajissa. Pienimmillään asukkaita oli runsaat 130. Liikenneyhteyksien paraneminen ja kunnan investoinnit Teersaloon kaksinkertaistivat asukasluvun: Kunnan lakatessa se oli 264.

Toinen tunnettu piirre Velkualla olivat sopuvaalit. Siellä ei kunnallisvaaleja järjestetty vuosina 1968, 1972, 1976 ja 1980. Vasta vuonna 1984 20 vuoden tauon jälkeen ehdokkaita oli enemmän kuin valittavia ja vaalit järjestettiin. Kaislikossa kaiketi suhisi sen verran, että saariston miesten torikokous ei enää kelvannut.

Varsinaisesti Velkua tuli aikanaan tunnetuksi saarella runsaan kymmenen vuoden ajan asuneen toimittaja Jorma Rotkon kirjoituksista Helsingin Sanomiin. 1980-luvun lapset saattavat muistaa Pikkukakkosen ohjelmat, joissa Rotkon kaksoset Rosa ja Roope seikkailivat muutaman vuoden ajan. Rotko ei aina osannut olla tökkimättä hammastikulla velkualaisten ja viranomaisten elämänmenoa, mistä silloin tällöin seurasi kiukustuneita vastineita lehteen.