Suomessa on varsin laajalti vallalla eriskummalinen ajattelutapa, että tietyöalueilla voidaan käyttää liikenteen ohjaamiseen liikennemerkkejä hällä väliä -tyyliin, vähän miten mieleen kulloinkin sattuu juolahtamaan.
Liikennemerkeillä on kuitenkin kullakin tarkoitus ja joskus on kyse suoranaisesta erehdyttämisestä. Länsiväylän siltatyömaalla Espoossa on Suomenojan rampin erkanemisrampin alkua siirretty reilusti, mutta erkanemisviitat ovat alkuperäisellä kohdallaan; aivan jossain muualla kuin säädösten määräämänä risteyksessä tai sen välittömässä läheisyydessä.
Tuossa eräänä viikonloppuna nelikaistaisella Kehä III:n osuudella Espoossa oli tien varressa neonväriset tietyömerkit, joiden vaikutusta oli vieläpä vahvistettu keltaisilla majakoilla. Ainoa seikka, joka kieli työnteosta, oli vastakkaisen suunnan ajoradan puolelle ainakin viisi metriä tien ulkopuolelle nurmikolle pysäköity kaivinkone. Kun sutta huutaa turhaan, huutoon saatetaan suhtautua välinpitämättömästi silloinkin, kun on tosi kyseessä.
Kolmostiellä Jalasjärvellä on meneillään siltatyö, jossa valtatien toinen kaista on kokonaan suljettu. Asiasta varoittavat järjestelyt on jokseenkin vaatimattomat. Lähinnä uskomatonta on, että "ehjästä" suunnasta ainoa varoitus on yksittäinen tietyömerkki nopeusrajoituksen lisäksi. Hyvällä kelillä kyllä näkee, että silta on yksikaistainen ja vastaan tulevat kannattaa ottaa huomioon, mutta syyskelien saapuessa paikka on melkomoinen ansa.
Sellainenkin ajattelutapa voisi olla perusteltu, että koska tietyö on poikkeustilanne, liikenteen ohjaus pitäisi tehdä poikkeuksellisen huolellisesti.
30.7.2008
21.7.2008
Miten liikenneympyrässä vilkutetaan
Siitä asti, kun silloinen Tielaitos miespolvi sitten innostui liikenneympyröistä, joista se keksi käyttää nimitystä kiertoliittymä, on jonkinasteista debattia käyty siitä, miten ympyrässä vilkutetaan.
Perussyy debattiin on, että liikenneympyrässä ajamiseen ei ole omia lakipykäliään, vaan aivan muunlaisten risteysten sääntöjä yritetään soveltaa siihen.
Tällä hetkellä voitolla on "sääntö", jonka olemassa oloon Esko Riihelän lisäksi monet poliisimiehet kuuluvat uskovan: Vain ympyrästä poistuttaessa vilkutetaan, oikealle. Tämä ajatus perustuu siihen konseptiin, että jokainen haara on T-risteys, josta käännytään ulos oikealle. Ajatuksen logiikka horjuu kahdestakin syystä: Ensinnäkin myös ympyrään saapuminen käy T-risteyksen kautta, jolloin vilkun käytön silloinkin pitäisi olla pakollista. (Suomessa ei ole olemassa sääntöä, jonka mukaan vilkkua ei tarvitse käyttää, jos sallittuja ajosuuntia on vain yksi.) Toisekseen etenkin pienisäteiset ympyrät ovat usein rakenteeltaan sellaisia, että poistuva ajaa T-risteyksestä suoraan ja ympyrässä jatkava kääntyy vasemmalle. T-risteysanalogian mukaan ympyrässä jatkavan pitäisi tällöin vilkuttaa.
On mielenkiintoista vertailla käyttäytymistä naapurimaissa. Norjassa ja Ruotsissa on voimassa hyvin samanlainen liikenneympyröiden liikennesäännöstö kuin Suomessa, eli vilkuttamisesta ei puhuta sanaakaan. Silti vilkkukysymyksessä on päädytty aivan erilaisiin käytäntöihin.
Norjassa sikäläinen tiehallinto Statens vegvesen ohjeistaa, että jos ympyrästä on tarkoitus poistua oikealle tai vasemmalle, vilkkua näytetään kyseiseen suuntaan jo ennen ympyrään ajamista ja koko ympyrässä ajamisen ajan. Muuten ajetaan sisään vilkutta ja vilkutetaan oikealle ennen poistumista. Käytäntö vastaa tätä ohjetta.
Ruotsissa Vägverket on antanut samansisältöisen ohjeen kuin Suomen voittava kanta, mutta siellä on jonkin verran voimakkaammin kyseenalaistettu viraston oikeus määrätä asiasta yhtään mitään, koska lainsäädäntö Ruotsissakaan ei ole tielaitoksen mandaatilla. Ruotsalaiset liikenneympyrät ovat usein erittäin kookkaita ja niistä usein voi ajaa läpi enempiä rattiin koskematta. Niinpä ruotsalainen käytäntö on muodostunut yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi: Liikenneympyrässä ei vilkuteta.
Perussyy debattiin on, että liikenneympyrässä ajamiseen ei ole omia lakipykäliään, vaan aivan muunlaisten risteysten sääntöjä yritetään soveltaa siihen.
Tällä hetkellä voitolla on "sääntö", jonka olemassa oloon Esko Riihelän lisäksi monet poliisimiehet kuuluvat uskovan: Vain ympyrästä poistuttaessa vilkutetaan, oikealle. Tämä ajatus perustuu siihen konseptiin, että jokainen haara on T-risteys, josta käännytään ulos oikealle. Ajatuksen logiikka horjuu kahdestakin syystä: Ensinnäkin myös ympyrään saapuminen käy T-risteyksen kautta, jolloin vilkun käytön silloinkin pitäisi olla pakollista. (Suomessa ei ole olemassa sääntöä, jonka mukaan vilkkua ei tarvitse käyttää, jos sallittuja ajosuuntia on vain yksi.) Toisekseen etenkin pienisäteiset ympyrät ovat usein rakenteeltaan sellaisia, että poistuva ajaa T-risteyksestä suoraan ja ympyrässä jatkava kääntyy vasemmalle. T-risteysanalogian mukaan ympyrässä jatkavan pitäisi tällöin vilkuttaa.
On mielenkiintoista vertailla käyttäytymistä naapurimaissa. Norjassa ja Ruotsissa on voimassa hyvin samanlainen liikenneympyröiden liikennesäännöstö kuin Suomessa, eli vilkuttamisesta ei puhuta sanaakaan. Silti vilkkukysymyksessä on päädytty aivan erilaisiin käytäntöihin.
Norjassa sikäläinen tiehallinto Statens vegvesen ohjeistaa, että jos ympyrästä on tarkoitus poistua oikealle tai vasemmalle, vilkkua näytetään kyseiseen suuntaan jo ennen ympyrään ajamista ja koko ympyrässä ajamisen ajan. Muuten ajetaan sisään vilkutta ja vilkutetaan oikealle ennen poistumista. Käytäntö vastaa tätä ohjetta.
Ruotsissa Vägverket on antanut samansisältöisen ohjeen kuin Suomen voittava kanta, mutta siellä on jonkin verran voimakkaammin kyseenalaistettu viraston oikeus määrätä asiasta yhtään mitään, koska lainsäädäntö Ruotsissakaan ei ole tielaitoksen mandaatilla. Ruotsalaiset liikenneympyrät ovat usein erittäin kookkaita ja niistä usein voi ajaa läpi enempiä rattiin koskematta. Niinpä ruotsalainen käytäntö on muodostunut yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi: Liikenneympyrässä ei vilkuteta.
16.7.2008
TMC
Destian liikennetietoja välittävä RDS-TMC-palvelu on palvellut asiakkaitaan muutaman kuukauden. Sopivan navigaattorin omistajat ovat saaneet ruuduilleen tietyön kuvia ja muita kivoja juttuja. On hiljalleen aika ruveta katselemaan, olisiko hommasta jotain hyötyäkin.
Tutkimusretkeni on varsin pintapuolinen, mutta ehkä se antaa osviittaa. Viime lauantaina ajelin Oulusta Espooseen Heinäveden (!) kautta. Nelostiellä Oulun eteläpuolella Haurukylän kohdalla oli työmaa, jossa ei tapahtunut mitään, mutta jonka kohdalla oli useita kilometrejä pitkä alennettu nopeusrajoitus, huvin vuoksi kaiketi. TMC ei kertonut tästä mitään kuten ei myöskään Rantsilassa olleesta siltatyöstä, jossa oli 30 km/h nopeusrajoitus ja liikennevalot.
Heinävedellä laitoin navigaattorin opastamaan Espooseen ja ruudulle ilmaantui ilmoitus Keravan tienoilla sijaitsevasta tietyöstä. Matkaa tietyölle oli noin 350 kilometriä ja ajaessa oli aikaa seurata tilanteen edistymistä. Tieto tietyöstä nimittäin katosi, tuli takaisin, katosi ja tuli takaisin ja taisi vielä kolmannenkin kerran kadota ja tulla jossain vaiheessa takaisin. Oli jännää odotella, onko siellä tietyö vai ei.
Järvenpään tienoilla oli pätkä alennettua nopeusrajoitusta tietyön takia. Tästä TMC ei ilmoittanut. Sen sijaan ruudulla esiintyi tieto siitä, että Keravan jälkeen on noin 15 kilometriä päällystystyön takia yksikaistaiseksi kavennettua moottoritietä, jossa on nopeusrajoitus. Tällaisesta tietyöstä ei ollut jälkeäkään.
Matka jatkui kohti Kehä I:ä, jossa on rakennustyömaa Leppävaarassa. Tästä ilmoittava tieto saapui navigaattorin tietoon vasta muutamaa kilometriä etukäteen, jo Pakilan tienoilla ajaessani.
Tämän matkan jälkeen olen jonkin verran liikkunut Kehä III:n sisäpuolella. Turunväylällä tehtävistä kaidetöistä TMC ei kerro, mutta Länsiväylän siltatyön Suomenojalla se kyllä noteeraa.
Ensivaikutelma on, että tekniikka on olemassa, mutta siinä miten tekniikkaa käytetään palvelun tuottamiseen on vielä kehittämisen mahdollisuuksia. Jotta TMC:tä voidaan uskottavasti käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa, eli reitinvalinnan muuttamiseen lennosta, sen tietosisällön paikkansapitävyydelle asetetaan korkeammat laatuvaatimukset kuin mihin Destia nykyisin näyttäisi kykenevän.
Saattaapa vielä olla paikkaa asenteidenkin muokkaukselle; ennen kaikkea sen pohdinnalle, ovatko liikennetiedotukset tienpitäjää vai tienkäyttäjää varten. Ehkä TMC oli mykkä Rantsilassa siksi, että Tiehallinto kertoo töitä tehtävän klo 6-18. Koska liikennevirta kuitenkin katkaistaan liikennevaloilla vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä, tienkäyttäjän mielestä häiriö on ympärivuorokautinen riippumatta siitä, ovatko ukot lapion varressa vai eivät.
Tutkimusretkeni on varsin pintapuolinen, mutta ehkä se antaa osviittaa. Viime lauantaina ajelin Oulusta Espooseen Heinäveden (!) kautta. Nelostiellä Oulun eteläpuolella Haurukylän kohdalla oli työmaa, jossa ei tapahtunut mitään, mutta jonka kohdalla oli useita kilometrejä pitkä alennettu nopeusrajoitus, huvin vuoksi kaiketi. TMC ei kertonut tästä mitään kuten ei myöskään Rantsilassa olleesta siltatyöstä, jossa oli 30 km/h nopeusrajoitus ja liikennevalot.
Heinävedellä laitoin navigaattorin opastamaan Espooseen ja ruudulle ilmaantui ilmoitus Keravan tienoilla sijaitsevasta tietyöstä. Matkaa tietyölle oli noin 350 kilometriä ja ajaessa oli aikaa seurata tilanteen edistymistä. Tieto tietyöstä nimittäin katosi, tuli takaisin, katosi ja tuli takaisin ja taisi vielä kolmannenkin kerran kadota ja tulla jossain vaiheessa takaisin. Oli jännää odotella, onko siellä tietyö vai ei.
Järvenpään tienoilla oli pätkä alennettua nopeusrajoitusta tietyön takia. Tästä TMC ei ilmoittanut. Sen sijaan ruudulla esiintyi tieto siitä, että Keravan jälkeen on noin 15 kilometriä päällystystyön takia yksikaistaiseksi kavennettua moottoritietä, jossa on nopeusrajoitus. Tällaisesta tietyöstä ei ollut jälkeäkään.
Matka jatkui kohti Kehä I:ä, jossa on rakennustyömaa Leppävaarassa. Tästä ilmoittava tieto saapui navigaattorin tietoon vasta muutamaa kilometriä etukäteen, jo Pakilan tienoilla ajaessani.
Tämän matkan jälkeen olen jonkin verran liikkunut Kehä III:n sisäpuolella. Turunväylällä tehtävistä kaidetöistä TMC ei kerro, mutta Länsiväylän siltatyön Suomenojalla se kyllä noteeraa.
Ensivaikutelma on, että tekniikka on olemassa, mutta siinä miten tekniikkaa käytetään palvelun tuottamiseen on vielä kehittämisen mahdollisuuksia. Jotta TMC:tä voidaan uskottavasti käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa, eli reitinvalinnan muuttamiseen lennosta, sen tietosisällön paikkansapitävyydelle asetetaan korkeammat laatuvaatimukset kuin mihin Destia nykyisin näyttäisi kykenevän.
Saattaapa vielä olla paikkaa asenteidenkin muokkaukselle; ennen kaikkea sen pohdinnalle, ovatko liikennetiedotukset tienpitäjää vai tienkäyttäjää varten. Ehkä TMC oli mykkä Rantsilassa siksi, että Tiehallinto kertoo töitä tehtävän klo 6-18. Koska liikennevirta kuitenkin katkaistaan liikennevaloilla vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä, tienkäyttäjän mielestä häiriö on ympärivuorokautinen riippumatta siitä, ovatko ukot lapion varressa vai eivät.
13.7.2008
Sjutton också
Päinvastoin kuin Ruotsissa, Suomessa voi eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta olettaa, että valtatie on kohtalaisen hyvätasoinen väylä, joka tarjoaa myös jonkin verran ohituspaikkoja siltä varalta, että hitaammin etenevä liikenne tulee perä edellä vastaan.
Tätä ajattelua vasten oli varsin viisas päätös kymmenkunta vuotta sitten muuttaa valtatie 19 kantatieksi 88. Tosin kärryteiden nimeäminen valtatieksi 18 kyllä kompensoi tämän viisauden vähintään täysimääräisesti.
Kuopion ja Joensuun välinen valtatiereitti 17 on varsin mielenkiintoinen kokemus. Kuopion päässä on tietä uusittu varsin mallikelpoiseksi ohituskaistatieksi parinkymmenen kilometrin matkalta. Samoin Joensuun päässä kaupunkia lähestytään hyväkuntoiseksi uusittua tietä.
Välille jäävä vajaan 90 kilometrin mittainen osuus onkin sitten eri maata. Tie on kapea, mutkainen ja täynnä näkemäesteitä. Kaiken kaikkiaan tietä voisi luonnehtia surkeaksi.
Jossain määrin koominen on Tiehallinnon tietä koskeva uusimissuunnitelma. Kustannusarvioltaan 110 miljoonan euron (vuoden 2007 kustannustasolla) hanke sisältää miehekkään kokoisen sillan Kallaveden yli ja tietä noin 18 km. Tie lyhentäisi Kuopion ja Joensuun välistä matkaa noin 10 kilometriä ja se korvaisi nykyisen tien laadultaan parhaan osuuden.
Tätä ajattelua vasten oli varsin viisas päätös kymmenkunta vuotta sitten muuttaa valtatie 19 kantatieksi 88. Tosin kärryteiden nimeäminen valtatieksi 18 kyllä kompensoi tämän viisauden vähintään täysimääräisesti.
Kuopion ja Joensuun välinen valtatiereitti 17 on varsin mielenkiintoinen kokemus. Kuopion päässä on tietä uusittu varsin mallikelpoiseksi ohituskaistatieksi parinkymmenen kilometrin matkalta. Samoin Joensuun päässä kaupunkia lähestytään hyväkuntoiseksi uusittua tietä.
Välille jäävä vajaan 90 kilometrin mittainen osuus onkin sitten eri maata. Tie on kapea, mutkainen ja täynnä näkemäesteitä. Kaiken kaikkiaan tietä voisi luonnehtia surkeaksi.
Jossain määrin koominen on Tiehallinnon tietä koskeva uusimissuunnitelma. Kustannusarvioltaan 110 miljoonan euron (vuoden 2007 kustannustasolla) hanke sisältää miehekkään kokoisen sillan Kallaveden yli ja tietä noin 18 km. Tie lyhentäisi Kuopion ja Joensuun välistä matkaa noin 10 kilometriä ja se korvaisi nykyisen tien laadultaan parhaan osuuden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)