Ruotsin halkomista

Etenkin kesäisin, kun lomalaiset tekevät autoreissuja Juutinrauman tuolle puolen, usein nousevat esiin puheet siitä, kuinka tylsä osuus on Ruotsin läpi ajaminen.

Eihän tuon tarvitse olla. Jos matkabudjettiin mahtuu vain yksikin lisäpäivä, eteläisestä Ruotsista löytää yhtä sun toista mielenkiintoista nähtävää.

Mutta jos mielessä on ajatus pelkästä siirtymätaipaleesta, siinäkin on vaihtoehtoja.

Tavanomaisin taktiikka lienee nousta maihin Tukholmassa ja hakeutua Juutinrauman rannalle joko Helsingborgin lauttasatamaan tai sillalle Malmön eteläpuolelle. Matkaa kertyy Tukholmasta lauttarantaan noin 560 km ja sillalle noin 620 km. Tietäen, että lauttoja lähtee myös Göteborgista, Varbergistä, Trelleborgista ja Ystadista, keskitytään tällä kertaa kuitenkin päävaihtoehtoon.

E4/E6 Tukholma-Malmö



Tämä on se nopea talla pohjaan -reitti, joka on melkein koko matkan moottoritietä. Ljungbyn pohjoisosassa on noin 30 km:n mittainen osuus ohituskaistoin varustettua 2+1-tietä. Jos tiellä ei ole ruuhkia tai onnettomuuksien aiheuttamia esteitä, Helsingborgiin ajaa noin kuudessa tunnissa ja sillalle puolisen tuntia kauemmin. Taukoja kannattaa tietysti pitää. Helsingborgin ja Malmön välinen E6-tie on kapasiteettinsä ylärajoilla ja siksi herkkä ruuhkautumaan.



Tukholman ja Södertäljen välillä tie on 3+3-kaistainen, muuten pääosin 2+2-kaistainen.



Tien varrelle sijoittuu liittymä 139, joka on suomalaisten suosikki. Viitasta HÖLÖ/MÖRKÖ pitää jokaisen ottaa kuva ja lähettää se johonkin sopivaan Facebook-ryhmään uutuutena, josta kukaan muu ei ole kuullut.



Tie halkoo pääosin tasaisia maatalous- ja metsämaisemia. Poikkeus on Vättern-järven jylhiä rantamaisemia seuraava osuus Jönköpingin pohjoispuolella.

Jönköpingin kohdalla pitää olla sen verran hereillä, että ei aja harhaan, Tien suunta kääntyy liittymässä 95. Jos Tukholmasta tultaessa viitoitus muuttu Göteborg-painotteiseksi, ei ole oltu hereillä.

E4/23 Tukholma-Växjö-Malmö



Tämä reitti erkanee perusreitistä noin 200 kilometrin jälkeen. Moottoritien sijaan ajetaan Smoolannin metsien kautta tietä 23. Matka kilometreinä ei valtavasti poikkea perusreitistä, mutta aikaa on hyvä varata peri tuntia enemmän. Helsingborgiin ajettaessa kannattaa siirtyä takaisin E4-tielle esimerkiksi Hässleholmista tietä 21.



Tien laatu vaihtelee. Paikoin on 2+1-ohituskaistatietä, mutta muuten tie on tavallista kaksikaistaista maantietä.



Tie kulkee muutaman taajaman lävitse. Kuvassa Kisa.

E4/E22 Tukholma-Kalmar-Malmö



Itäinen rannikkotie on jonkin verran pitempi kuin perusreitti ja vaatii pari tuntia enemmän ajoaikaa. Vaikka tie kulkee rannikolla, vettä ei juuri näe poikkeamatta rantakaupunkeihin.



Tien laatu on kovin vaihtelevaa ja ruotsalaiseen tyyliin tien tyyppi vaihtelee paikoin tiuhaan. On 2+1-tietä...



...on moottoritietä...



...on taajamien katuverkon osia...



...ja on aivan tavallista maantietä.

E18/50/E4/E6 Tukholma-Västerås-Örebro-Motala-Malmö



Perusreitin variantti, jossa pohjoisosassa ajetaan Mälaren-järven pohjoispuolta. Tämä voi kiinnostaa eritoten niitä, jotka kulkevat  Värtanin sataman kautta. Matka-aikaa on hyvä laskea tunnin verran lisää.



Tietä 50 on uusittu varsin raskaasti. Paikoin tie on 2+2-kaistaista lähes moottoritietä.



Mutta joukossa on myös osuuksia vanhaa kaksikaistaista tietä.



Örebron ja Arbogan välillä E18- ja E20-tiet kulkevat samaa reittiä. Kohti Tukholmaa ajava joutuu Arbogan kohdalla tekemään päätöksen reitin valinnasta.

E18/50/49/195/E4/E6 Tukholma-Eskilstuna-Örebro-Karlsborg-Malmö



Edellisen variantti, jossa kuljetaan Vätternin länsipuolella ja Mälarenin eteläpuolella. Aikaa on hyvä varata pari tuntia perusreittiä enemmän: Karlsborgissa kesäaikaan liikenne katkaistaan usein Götan kanavan sillan avaamisen ajaksi ja jonot voivat olla pitkiä.



Vätternin länsipuolen tien luokitus on itäpuolta alempi.



Karlsborgin silta



Sekä E18:lla että E20:lla on Arbogan itäpuolella säästetty ja moottoritien sijaan on rakennettu 2+1-kaistainen ohituskaistatie.

Tukholman suuntaan ajavien on sitten hyvä muistaa, että eurooppateiden numerointiperiaate on Tukholmassa toinen kuin Turun sataman tienoilla:

E4 ei viitoita kohti satamaa, vaan pohjoiseen Sundsvalliin

E18 viitoittaa Ruotsissa Kappelskärin satamaan.

E20 viitoittaa Ruotsissa Värtanin satamaan.

Eli E18-tietä Turun satamassa auton Värtaniin kulkevaan laivaan ajanut autoilija jatkaa Värtanista E20-tietä.

Vetoketjukone

Kaupunkien sisääntuloväylien mitoituksen ongelmakohtia on lähes kaikkialla se, että ilta- ja aamuruuhkan aikaan ruuhkasuunnan vastaisella ajoradalla on tyhjää, jota ei saada hyötykäyttöön.

Tukholman esikaupunkialueella Värmdössä tiellä 222 on käytössä kolmekaistainen tieosuus, jossa liikennemerkein ja -valoin ohjataan keskimmäisen kaistan suunta aamuruuhkassa kohti Tukholmaa ja iltaruuhkassa pois päin.


Skärgårdsvägen, Värmdö

Ratkaisu on aika pelottavan näköinen, eikä se ole Ruotsissakaan saanut enemmin jalansijaa. Aivan ilman syytä kyseisenlainen ratkaisu ei Amerikassa kanna nimitystä "suicide lanes".

Amerikassa on useampi firma, joka valmistaa konetta nimeltään "Barrier Transfer Machine", kotoisemmin "Road Zipper". Ratkaisuun kuuluu betoniporsaista tai muovisista säiliöistä rakennettu keskimuuri erottamassa ajoratoja. Ruuhka-aikojen välillä kone käy siirtämässä muurin toiseen paikkaan. Kone syö muuria edestään ja takaa sitten (kukin käyttäköön haluamaansa verbiä) muurin uuteen paikkaan.

Ehkä tunnetuin paikka on Golden Gate -silta, johon mahtuu kuusi kaistaa rinnan. Koneella muutetaan konfiguraatiota 3+3 ja 4+2 kaistan välillä.


Golden Gate

Nyt on moinen härveli saatu lähiseudullekin. Tanskassa peruskorjataan Kööpenhaminasta kaakkoon kulkevaa moottoritietä. Osa kaistoista on suljettu ja toinen ajoradoista on otettu kaksisuuntaiselle liikenteelle siten, että jompaan kumpaan suuntaan kuljetaan kahta ajoradaa; työn edetessä konfiguraatio muuttuu. Kun pientareet on poistettu käytöstä, ajoradalle mahtuu viisi kaistaa rinnan. Aamuruuhkassa kohti Kööpenhaminaa on käytössä neljä kaistaa ja iltapäiväruuhkassa kolme.


Køge Bugt Motorvejen

Golden Gaten kone on nopeampi kuin tanskalaisten hankkima. Golden Gatella laite popsii keskimuuria noin 15 km/h nopeudella ja Tanskassa vaatimattomammalla 8 km/h nopeudella.

Rogfast

Norjassa kansankäräjät eli sikäläinen parlamentti on hyväksynyt Rogfast-projektin käynnistettäväksi.

Kyseessä on pitkään suunniteltu hanke maan lounaisosien ulkorannikkoa kiertävän E39-tien rakentaminen lautattomaksi. Projektissa rakennetaan kiinteä yhteys Boknavuonon ylitse. Vuono on tunnettu myrskyistään, jotka ajoittain katkaisevat nykyisen lauttayhteyden.

Projektin näkyvin osa on 26,7 kilometriä pitkä merenalainen maantietunneli. Tunneli on kaksiputkinen, kummassakin putkessa kaksi kaistaa. Putket yhdistetään 250 metrin välein hätäuloskäytävillä.


Tunnelin linjaus. Nykyinen lauttayhteys merkitty punaisella katkoviivalla.

Pituuden lisäksi myös syvyys on ennätystasoa. Syvin kohta tulee sijaitsemaan 392 metriä merenpinnan alapuolella. Tunnelin päissä on noin viiden prosentin nousu lukuunottamatta noin kolmen kilometrin osuutta pohjoispäässä. Siellä kaltevuus on seitsemän prosenttia. Ylämäkeen rakennetaan kolmas kaista hidasta raskasta liikennettä varten.

Tunneli on loivalla kaarteella, jotta se saadaan kulkemaan Kvitsøyn saaren alta. Kvitsøyssä sijaitsevat tunnelin isoimmat tuuletuskanavat: toinen puhtaalle ilmalle, toinen likaiselle. Tuuletinputkien halkaisija on kymmenen metriä.

Kvitsøyn alla on myös eritasoliittymä. Siitä haarautuu noin viisi kilometriä pitkä renkaan muodostava tunneli, jolla Kvitsøy yhdistetään tieverkkoon.


Kaavakuva Kvitsøyn järjesteltyistä

Koko projektin kustannusarvio tämän hetken rahassa on noin 17 miljardia Norjan kruunua eli lähes kaksi miljoonaa euroa. Osa jää käyttäjien maksettavaksi. Tiemaksun odotetaan olevan 360 kruunua, eli noin 40 euroa. Norjan ennätys sekin. Se on lähes kaksinkertainen verrattuna nykyiseen lauttamaksuun, joka on 185 kruunua henkilöautolta ja kuljettajalta.

Valmista odotetaan olevan noin vuonna 2020-2026.  Tuolloin nykyinen vuonna 1992 valmistunut lauttayhteys lakkautetaan ja kaasulla kulkevat lautat vapautuvat muuhun käyttöön.

Kehä ykkönen Espoossa

Kehä ykkönen on Helsingin seudun laajin katedraalin kaltainen tie: Kun yhdessä kohdassa työt loppuvat, ne alkavat jossain toisessa kohdassa.

Kehän länsipää on ollut pitkään vähän lapsipuolen asemassa. Väylällä on useita liikennevalo-ohjattuja tasoliittymiä, kun ne Myllypuron hassua risteystä lukuun ottamatta ovat muualta poistuneet.

Keilaniemen kohdalla on menossa iso tietyö. Nyt on nähtävillä Turunväylän ja Tapiolan välisen osuuden tiesuunnitelma. Suunnitelmalla tähdätään nykyisten pullonkaularisteysten poistamiseen ja korvaamiseen kahdella eritasoliittymällä.

Ehkä legendaarisin ruuhkapaikka on Kalevalantien/Tekniikantien liittymä, jossa eritoten aamuruuhkassa Otaniemeen kääntyminen on projekti, johon kannattaa varata eväät mukaan.


Kalevalantien/Tekniikantien risteys aamuruuhkassa

Tähän kohtaan on joskus piirretty eritasoliittymä, jossa ylätasolla on liikenneympyrä. Nyt kuitenkin tiesuunnitelma esittelee perinteisemmän rombisen liittymän. Liittymätyyppiin sisältyviä kapasiteettiongelmia hanskataan tekemällä sillasta 3+4-kaistainen. Lisäksi Otaniemestä Leppävaaran suuntaan ja Leppävaarasta Tapiolan suuntaan kulkevalle liikennevirralle on suunniteltu reitti liikennevalojen ohitse.


Kalevalantien/Tekniikantien liittymä, "Maarinsolmu". Pohjoinen oikealla.


Maarinsolmun liittymäsilta

Toinen rombinen liittymä tulee Turvesuontien risteykseen. Siinä järjestelyt ovat kevyemmät poikittaissuunnan pienempien liikennevirtojen välillä.


Turvesuon liittymä, "Laajalahdensolmu"

Kolmas liikennevaloliittymä, Laajalahden Kurkijoentien liittymä, poistetaan kokonaan. Tilalle rakennetaan katusilta Laajalahden ja Ruukinrannan välille. Lisäksi kompleksiin rakennetaan Raide-Jokerin silta risteyksen eteläpuolelle, jos linjauskiistoissa päästään joskus ratkaisuun.


Kurkijoentien seutu

Ruukinrannan alue jää hieman liikennemottiin: kulku on joko Laajalahden läpi tai Vermonsolmun liittymän kautta. Vermonsolmussa on rampit vain Helsingin suuntaan ja siksi lännestä Ruukinrantaan saapuvalta edellytetäänkin joko hyvää navigaattoria tai kykyä absurdiin huumorintajuun.

Toisaalta risteyksen poistaminen tuottaa hyvääkin: Kehän verraten jyrkän ylämäen päällä olevat liikennevalot ovat olleet melkoinen painajainen eritoten puolalaisille rekkakuskeille. Ei tarvitse olla kovin liukas keli, kun näköhavaintojen perusteella noin puolta Puolan kansantuotteesta pelastetaan hinausautojen avulla. Mäkeenhän nuo tuntuvat jäävän sileillä renkaillaan ja teholtaan riittämättömällä kalustollaan.