Amputointia

Kahden tien risteys rakennetaan eritasoliittymäksi silloin, kun se katsotaan liikenteen sujuvuuden tai turvallisuuden kannalta tarpeelliseksi tai kun toinen teistä on moottori- tai moottoriliikennetie, joilla ei saa olla tasoliittymiä.

Yleensä liittymästä tehdään täydellinen, eli kaikista neljästä tulosuunnasta pääsee kaikkiin neljään poistumissuuntaan. Täydellisessä liittymässä siten on kahdeksan kääntyvän liikenteen reittiä. Ramppien määrän ei tietenkään tarvitse olla kahdeksaa, koska yleensä sallitaan tasoliittymät hiljaisemman tien eli ns. sekundääritien tasolla. Suomessa on varsin vähän sellaisia liittymiä, jossa mikään liikennevirta ei risteä toisen kanssa. Tällainen liittymä edellyttää kahdeksaa ramppia ja on ratkaisuna yleensä tilaa vievä ja kallis rakentaa.

Joskus on tarvetta amputoida liittymä, eli rakentaa sellainen, jossa on vähemmän kuin kahdeksan kääntyvän liikenteen reittiä. Tällaisen arkkityyppi on ns. suuntaisliittymä, jossa on kaksi ramppia, usein sekundääritieltä vain jompaan kumpaan suuntaan päätietä. Vuosien saatossa olemassa olevia liittymiä saatetaan amputoida, mutta myös täydentää alun perin kaksiramppisia täydellisiksi.

Vanhimmasta päästä suuntaisliittymiä on 1960-luvulla rakennettu Katajaharjun liittymä Länsiväylällä (kantatiellä 51) Helsingin Lauttasaaressa. Liittymä rakennettiin Helsingin kaupungin tarpeista ja Helsingin kaupunki myös sen rakentamisen maksoi. Hieman koomista on, että liittymän poistumisramppi lännen suunnasta suljettiin aamuruhkan henkilöautoliikenteeltä nimenomaan Helsingin kaupungin vaatimuksesta vain kymmenkunta vuotta valmistumisensa jälkeen noin 30 vuoden ajaksi.


Katajaharju

Samaisella Länsiväylällä rakennettiin suuntaisliittymäksi myös Haukilahden liittymä. Ramppien rakentaminen länsisuuntaan olisi vaatinut kallioleikkauksen ulottamista hyvin lähelle silloista Etelä-Espoon yhteiskoulua. Lisäksi seuraava liittymä on lyhyen matkan päässä, joten lännestä pääsee Haukilahteen kohtalaisen sujuvasti katuverkon kautta.


Haukilahti

Ykköstiellä Espoossa ns. Ikean liittymä eli virallisemmin Lehtimäen liittymä on nykyisin suuntaisliittymä. Alun perin se oli neliramppinen liittymä, mutta Kehä III:n uuden linjauksen rakentamisen yhteydessä Turun suunnan rampit poistettiin, jotta niiden liikenne ei häiritsi liian lähellä olevaa spagettiliittymää.


Lehtimäki

Toinen liiallisen läheisyyden vuoksi tehty amputointi koski Kehä III:n ja Vanhan Nurmijärventien liittymää Vantaankoskella. Siinä uusittu kolmostien ja Kehä III:n liittymä työntyi niin lähelle liittymää, että kulkutie lännen suuntaan olisi käynyt entistäkin hankalammaksi. Korvaava reitti rakennettiin liittymien luoteispuolelle.


Vantaankoski ennen


Vantaankoski nyt

Oulun moottoritielle rakennettiin aikanaan samanlainen viritys kuin Hämeenlinnaan: venytetty liittymä, jossa oikeastaan kaksi erillistä suuntaisliittymää yhdistettiin katuverkon kautta. Hämeenlinnassa järjestely käy ja kukkuu edelleenkin, mutta Oulussa se on purettu. Toisesta liittymästä on tehty täydellinen neliramppinen liittymä länsipuoleinen katuyhteys liittymien väliltä on poistettu.


Oulu

Suomalaisen tienrakentamisen surullista puolta edustaa Sepänsolmu, eli ykköstien ja Kehä II:n liittymä Espoossa. Liittymä on osapuolleen kaikin puolin epäonnistunut. Mielenkiintoista asiassa on se, että se rakennettiin tieten tahtoen epäonnistuneeksi. Tie "rahapulassa" rakennettiin puolella tarvittavasta budjetista ja liittymät teiden päässä ovat onnettomat.

Sepänsolmu on amputoitu, koska siinä on seitsemän kääntyvän liikenteen kulkusuuntaa: Pohjoisesta ei pääse itään, vaan kulku tapahtuu katuverkkoa pitkin Nihtisillan liittymän kautta. No, Nihtisillan seudun katuverkkohan ruuhkautui ja nyt sitä sitten rakennetaan uuteen uskoon.


Sepänsolmu

Sepänsolmussa olisi ollut tilaa sujuvan puuttuvan rampin rakentamiseksi. Se olisi edellyttänyt kaksi siltaa, eli olisi ollut kallis. Toinen vaihtoehto olisi ollut silmukkarampin rakentaminen lounaisneljännekseen, mutta siitä olisi koitunut lisää maanlunastuskuluja.


Ehdotus lisärampiksi

Ruotsissa rakennettin E4-tie Jönköpingin kaupungin ohitse moottoritieksi 1960-luvulla. Liikennemäärän kasvaessa eritoten tien ja Göteborgiin kulkevan valtatien 40 liittymä on käynyt pullonkaulaksi vanhanaikaisuutensa takia. Liittymässä E4-tien suunta kääntyy ja neliapilaliittymässä syntyi liiallista sekoittumista etelästä länteen kulkevan liikenteen kautta.

Ruotsalaiset päätyivät pitkällisen diskuteerauksen jälkeeen amputointiratkaisuun, jota luonnehdittiin kustannuksiltaan kustannustasoltaan tarkoituksenmukaisimmaksi, suomeksi halvimmaksi. Neliapilan koillisneljänneksen silmukkaramppi poistettiin ja liittymä jäi seitsenramppiseki. Sen lisäksi liittymään pohjoispuolelle rakennettiin liikenneympyrä. Etelästä länteen pyrkivä liikenne ohjataan liitymän ohitse liikenneympyrään ja se kiertämällä 40-tielle.


Trafikplats Ljungarum, Jönköping

Rehottavaa laittomuutta

Liikennemerkkien kielisuhteet ovat paikoitellen hieman herkkä paikka. Pääperiaate on yksinkertainen: Merkki on yksi- tai kaksikielinen merkin sijaintikunnan kielisuhteiden mukaisesti ja kaksikielisissä kunnissa sijaitsevissa liikennemerkeissä kunnan enemmistön kieli esiintyy ensimmäisenä. Saamenkielisillä alueilla on voimassa omat sääntönsä, mutta ei niistä tällä kertaa.

Edellä oleva pelisääntö on aika hyvin liikennemerkkejä asettavien tahojen tiedossa.

Sen sijaan huonommin tunnettu on yhtä lailla tienpitäjää velvoittava sääntö, joka on voimassa valtateiden, kantateiden, moottoriteiden ja moottoriteiden tienviitoissa. Sääntö ottaa huomioon viitoituskohteen kielisuhteet: Yksikielisissä kunnissa sijaitsevissa viitoissa pitää viitoituskohteen olla sekä suomeksi että ruotsiksi, jos kohde sijaitsee kielisuhteiltaan vastakkaisessa yksi- tai kaksikielisessä kunnassa.

Esimerkki tämän säännön soveltamisesta on ykköstien viitoitus Salossa:



Salo yksikielinen suomenkielinen kunta ja sen takia viitassa oleva Turku esiintyy vain suomeksi: se on kaksikielinen suomenkielisenemmistöinen kunta. Sen sijaan Tammisaari sijaitsee kaksikielisessä ruotsinkielisenemmistöisessä Raaseporin kunnassa, joten sen nimi esiintyy sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kielikysymys on Pohjanmaalla aika ajoin herättänyt vahvoja laineita. Siksi on hieman yllättävää, että Pohjanmaalla ei juurikaan katsota säännön noudattamista aiheelliseksi.

Valtatien 18 viitoitus ruotsinkielisenemmistöiseen Vöyriin:



Valtatie 19 on Seinäjoelta pohjoiseen viitoitettu Uusikaarlepyyhyn, joka on ruotsinkielisenemmistöinen kunta. Suomenkielisten kuntien alueella yhdessäkään viitassa ei esiinny ruotsinkielistä nimeä, eli säädöksestä poikkeaminen on systemaattista.



Kantatiehen 68 pätee sama kuin valtatiehen 19: Viitoitus ruotsinkielisenemmistöiseen Pietarsaareen on Pedersören rajalle asti vain suomeksi.



Kantatie 67 Kaskista lähestyttäessä vaihtaa kielisuhdetta pariinkiin otteeseen. Ensin siirrytään yksikielisestä suomenkielisestä Teuvasta yksikieliseen ruotsinkieliseen Närpiöön ja lopuksi kaksikieliseen suomenkielisenemmistöiseen Kaskisiin. Muuten viitoitus rakennettu kieli keskellä suuta, mutta Teuvan puolella ote on päässyt lipsahtamaan.



Myös valtatiellä 13 lipsutaan. Tämä viitta on Kaustisella, mutta Teerijärvi sijaitsee ruotsinkielisenemmistöisessä Kruunupyyssä. Saman risteyksen Evijärven suunnasta tulevassa kantatien 63 haarassa samoin Kruunupyyssä sijaitseva Alaveteli on sekin vain suomeksi.

Liittymä 44

Ykköstielle Espooseen suunniteltu Puolenkilon liittymä on edennyt sen verran pitkälle, että siitä on laadittu virallinen tiesuunnitelma. Viralliselta nimeltään liittymä on Turvesolmu ja se tulee sijoittumaan Nihtisillan liittymän (numero 43) ja Leppäsolmun liittymän (Kehä I, numero 45) väliin.



Kuten suunnitelmakartasta näkyy, liittymästä tulee puolikas, eli siinä on rampit vain Helsingin suuntaan. Suunnitelma on kuitenkin laadittu siten, että länsirampit on mahdollista rakentaa myöhemmin.

Espoon kaupunki haluaisi täydellisen liittymän, koska liikennekysyntää on myös länsirampeille. Liikennevirasto on kieltäytynyt niiden rakentamisesta liikenneturvallisuuteen vedoten: Nihtisillan liittymä on turhan lähellä.

Lähellä oleminen toki pitää paikkansa. Turunväylästä on seudulla muotoutumassa tiheäliittymäinen kaupunkimoottoritie. Kun Puolenkilon liittymä on valmis, noin viiden kilometrin matkalla on viisi liittymää.

Sen sijaan Teillä ja Turuilla jää miettimään, millä tavoin itärampit ovat vähemmän vaarallisia kuin länsirampit. Ne kun sijaitsevat suunnilleen yhtä lähellä Leppäsolmua kuin länsirampit Nihtisiltaa.

Espoo on aikoinaan ollut aika varma täydellisen liittymän rakentamisesta. Muutaman vuoden takaiseen opaskarttaan liittymä on sellaiseksi hahmoteltu:



Koko tiehanke liityy Turveradantie-nimiseen katuun, joka on asemakaavoitettu Tapiolan ja Mankkaan väliin nykyisen Mankkaanlaaksontien jatkeeksi. Ilman Turvaradantien rakentamista koko liittymähanke on enemmän tai vähemmän kyseenalainen



Siitä huolimatta, että Turveradantien varaus on vuosikymmenet merkittynä karttoihin, Teillä ja Turuilla odottaa vahvaa vastarintaa, kun katusuunnitelmat aikanaan ovat lähellä toteutumistaan. Kultahammasnaapurusto ei jätä kiveäkään kääntämättä puolustautumisvälineitä etsiessään.

Suomenoja

Suomenojan liittymä Länsiväylällä Espoossa on pitkään ollut murheenkryyni. Liittymä on vuonna 1964 suunniteltu varsin väljään paikkaan, mutta sen jälkeen sen viereen on rakennettu yhtä jos toistakin. Liikennemäärät ovat kasvaneet ja niiden ennustetaan edelleenkin kasvavan: Liittymän eteläpuolelle suunnitellaan uutta 20000 asukkaan kaupunginosaa. Lisäksi Länsimetron valmistumisen pelätään lisäävän henkilöauton suosiota erityisesti Espoon sisäisillä matkoilla matka-aikojen pitenemisen takia.



Liittymän 50-vuotiasta konstruktiota on parannettu pariin otteeseen: Pohjoispuolelle on rakennettu liittymäsillan alitse bussiramppi, joka poisti länsisuunnan busseilta tarpeen kulkea rampin yläpään risteyksen poikki. Vuonna 2007 valmistui useampikaistainen liikenneympyrä Finnoontien ja Länsiväylän rinnakkaiskadun risteykseen.

Liikenneympyrä vetää sinänsä varsin hyvin, mutta ongelman tuottaa ympyrän ja siitä etelään ja länteen sijaitsevien risteyksien läheisyys. Kun näissä risteyksissä ympyrästä poistuvilla on punainen, autojono saattaa seistä ympyrään asti pysäyttäen ympyrän liikenteen täydellisesti.



Nyt laadittu suunnitelma tekee vain pieniä muutoksia itse liittymään, vaan keskittyy katuverkkoon: Helsingin suunnasta nousevan rampin nelikaistaistamisen, sujuvamman Helsingin suuntaan ohjaavan liittymisrampin, risteyssillan uusimisen kuusikaistaiseksi ja kaistojen lisäämisen lähes tuliterään liikenneympyrään





Toimenpiteillä haetaan ensisijassa sitä, että liittymän ramppien yläpäiden liikennevaloliittymät toimisivat nykyistä sujuvammin, jolloin liikenneympyrästä purkautuva liikenne ei ruuhkautuisi ympyrää tukkien.

Teillä ja Turuilla suhtautuu hankkeeseen hieman epäillen. Toimenpiteet ovat varsin pieniä eivätkä todennäköisesti ratkaise sitä, että liikenneympyrä on liian lähellä Länsiväylän Helsingistä nousevaa ramppia. Kysymyksen ratkaisi Helsingistä etelään kulkevalle liikenteelle rakennettava puolisuora ramppi ja etelästä länteen kulkeva silmukkaramppi. Ratkaisu vain ei ole halpa, koska tarvitaan uusia siltoja. Lisäksi puolisuora ramppi kulkisi yli liittymän lounaissektorissa olevan kallion, jota välttämättä ei ehkä haluttaisi louhia, koska sen sisällä on jotain mielenkiintoista.