Missä pihvi

Helsingissä Lauttasaari otettiin joitakin aikoja sitten asukaspysäköinnin piiriin. Käytännössä asia toteutettiin niin, että jokseenkin kaikkien katujen varsilla on neljään tuntiin rajoitettu pysäköintiaika arkisin klo 8 ja 20 välillä. Seudun asukkaat saavat pysäköidä aikarajaa asukaspysäköintiluvan hankittuaan.



Lauttasaaren retkellään Teillä ja Turuilla jäi pohtimaan, mikä on se ongelma, joka tällä ratkaisulla saadaan pois päiväjärjestyksestä; pois lukien kaupungin tarve myydä uusia lupia.

Peruspulma tällaisessa ratkaisussa on, että vaikka tarvetta tilapäisesti olisikin, yli neljän tunnin pysäköinti ei ole mahdollinen edes maksua vastaan.

Varsinaista pulaa kadunvarsipaikoista Lauttasaaressa ei ole. Säännöstelyyn ei siis juuri ole tarvetta.

Posti perustelee asiaa sillä, että katujen varret ovat täynnä autoja, jotka eivät ole käytössä, mikä haittaa postin kulkua. Tämä rajoitus ei kuitenkaan tuota siihen asiaan mitään ratkaisua: Asukaspysäköintilupa on liian halpa ollakseen minkäänlainen kannuste viedä auto varastoon jonnekin muualle.

Varastointiasiaan ratkaisu olisi esimerkiksi se, että asukaspysäköintilupa oikeuttaisi enintään vaikkapa 72 tunnin yhtäjaksoiseen pysäköintiin. Toinen vaihtoehto on ruotsalainen tapa kieltää pysäköinti yhtenä arkiaamupäivänä viikossa puhtaanapidon varjolla. Mallissa on se vika, että se tuottaa kaupungille moraalisen velvoitteen viikoittaiseen puhtaanapitoon, mikä on hieman kiusallista etenkin kaikkea katujen hoitoa välttelevässä Saurilandiassa.

Järjestelyä ei voi kuin osassa saarta perustella silläkään, että työmatka-autoilijat täyttäisivat kadunvarret. Pysäköitirajoitus on nimittäin voimassa sellaisillakin puhtailla asuma-alueilla, joissa ei ole työpaikkoja lähitienoollakaan.

Eipä tästä pohdinnasta taida muuta ajatusta jäädä käteen kuin, että järjestely on tehty yksinomaan kiusanteon vuoksi.

Brysselinkehää

Vieraillaanpa Belgiassa. Siellä näkyy maastoon viitoitettuna A-, E-, N- ja R-teitä. A-tiet ovat keskieurooppalaiseen tapaan moottoriteitä. E-tiet ovat eurooppatiet ja N-tiet ovat eritasoisia maanteitä kinttupoluista valtateihin. Oma kategoriansa ovat R-tiet, jotka ovat kehäteitä.

Tällä kertaa tutustumme tiehen R0, joka Brysselin "iso" kehätie. Kaupungissa on kolme muutakin numeroitua kehätietä, R20, R21 ja R22. Niistä R20 on keskustaa kiertävä rengaskatu. R21 ja R22 eivät ole varsinaisia kehiä, vaan palasia sellaisesta, vähän samaan tyyliin kuin Kehä II Espoossa.

Silmiinpistävintä R0;ssa on sen muoto. Pohjoispuolella kaupunkia se kulkee verraten lähellä keskustaa, mutta etelässä se venähtää hyvinkin kauas maaseudulle. Belgiahan on massiivisten kieliriitojen maa. Ties vaikka syy venähdykseen olisi se, että Valloniankin puolelle on pitänyt saada palanen kehätietä; tasavertaisuuden nimissä. 76 kilometrin mittaisesta tiestä kulkee 52 km flaaminkielisessä Flanderissa, 18 km ranskankielisessä Valloniassa ja 6 km kaksikielisessä Brysselissä.

Tie on suurelta osaltaan tavanomaista kaupunkimoottoritietä. Kaistoja on runsaasti ja liittymiä tiheästi.

Kaakkoissektorissa on kuitenkin runsaat 12 kilometriä pitkä nelikaistainen osuus, jota belgialainenkaan ei kehtaa luokitella moottoritieksi. Osuudella on joka muutama pikkutien tasoliittymä.




Tien rakentaminen on aloitettu vuonna 1958. Pääosin se kuitenkin on 1970-luvulta. Vaikka se on rakennettu ahtaisiin paikkoihin, vilkkaisiin risteyksiin on kyetty rakentamaan varsin paljon tilaa vieviä moderneja liittymäratkaisuja.

Turbiini kaupungin itäreunalla:



Turbiinista kehitetty viiden tien liittymä Zaventemin lentokentän tienoilla:



Hieman yllättäviäkin ratkaisuja kuitenkin on. Lounaiskulmassa R0 ja E19 haarautuvat perinteisen neliapilan avulla ja R0 kääntyy. Erikoista on, että kyseessä tosiasiallisesti ei ole risteys vaan haara: Itä-läntisuuntainen tie päättyy liikenneympyrään kohta liittymän länsipuolella.



Kaupunkialueella joudutaan usein tilasyistä hieman venyttämään standardia. Tässä on brysseliläinen nakkimakkaraliittymä. Se on kolmitasoinen liittymä, jossa pääteiden välinen liikenne välittyy liikenneympyrän kautta. Ympyrä on venytetty nakkimakkaraksi,



Toinen esimerkki on kehän lounaiskolkasta. Tarkkasilmäinen löytää kaikkiaan kahdeksan ramppia. Se on sitten näkemyskysymys, onko kyseessä yksi, kaksi, kolme vai neljä liittymää.



Kehän pohjoisreunassa kulkee 1700 metrin mittainen 35 metrin korkuinen silta, joka ylittää merelle vievän kanavan ja laitakaupungin teollisuusalueita.



Zaventemin lentokentän kieppeillä tiet R0 ja R22 kulkevat erikoisella tavalla limittäin: Tiellä on neljä ajorataa. Sisemmät kaksi ovat R0-tiet ja ulommat R22-tietä. R22 on siis kehätien kehätie!



Tien rakentaminen 1970-luvulla jäi osin kesken. Siksi on Flanderin puolen tiehallinto (pienessä maassa tiehallintoja pitää olla useita) on käynnistänyt pohjoisosat kattavan uudistusohjelman.

Yksi uudistuksen kohteista on R0:n ja E19:n risteys kaupungin koillispuolella. Olemassa olevaa liittymää (harmaa)  täydennetään pinotyyppiseksi rakentamassa yhteys kaupungin keskustan suuntaan (tummanpunainen ja oranssi). Tummanpunainen ramppi korvaa nykyisen yksiramppisen liittymän 5 (kirkkaanpunainen)

Punaisia päin

Suomen poliisi on kriisissä.

Aarnio-tapaus on syönyt uskottavuutta poliisin korruptoimattomuuteen ja neutraliteettiin. Laineet ulottuvat poliisin ylimpään johtoon asti. Auer-juttu jäi ratkaisematta ennen kaikkea tutkinnan taitamattomuuden takia. Liikkuva poliisi lakkautettiin sisäisten arvovaltakiistojen takia ja nyt sitten tehdään erilaisia silmänkääntötemppuja, joilla uskotellaan, että liikenteen valvontaa ei ole vähennetty.

Uskottavuutta eivät enää riitä pelastamaan tyhmälaatikon sarjat, jossa urhoolliset ja ystävälliset poliisit pitävät yllä järjestystä kentällä.

Liikenteen valvonta keskittyy marginaalisiin automaattikameroiden havaitsemiin ylinopeuksiin, koska siitä saa helpoimmin Suoritteita. Suoritteita taas pitää kerätä, jotta voi uskotella olevansa tehokas.

Koska liikennevalvonta keskittyy vain nopeuksiin, risteykset ovat muuttuneet villiksi länneksi. Suojatiekäyttäytyminen on surkeaa ja liikennevalot edustavat enää tienpitäjän näkemystä siitä, kenellä kulloinkin on vuoronsa ajaa risteykseen.

Teillä ja Turuilla ajelee päivittäin parinkymmenen kilometrin pätkiä Espoossa ja Helsingissä ja matka kulkee muutaman liikennevaloristeyksen läpi. Aika harvassa ovat ne kerrat, jolloin ei yhtäkään reilusti punaista päin ajamista pääse todistamaan. Surullista on se, että usein ovat asialla ammattikuljettajat.



Nihtisilta/Nihtisillantie, Espoo 19.9.2016. Linjan 203 bussi, liikennöijä Nobina Finland, työntyy risteykseen, kun poikittaiselle suunnalle on jo syttynyt vihreä. Bussin tulosuuntaan on siis punainen palanut jo useiden sekuntien ajan.




Nihtisilta/Turunväylä, Espoo 19.9.2016. Oranssi pakettiauto kääntyy oman nuolivalonsa punaiseksi muuttumisen jälkeen vasemmalle vielä silloin, kun vastakkainen liikenne on saanut vihreän.




Vihdintie/Kehä I, Helsinki 19.9.2016. Jo punaisen henkilöauton edellä ajava musta henkilöauto ohitti punaiseksi vaihtuneen liikennevalon. Mutta kyllä sieltä vielä yhden pitää ehtiä!




Huopalahdentie/Lapinmäentie/Ulvilantie, Helsinki 26.8.2016. Linjan 52 bussi, liikennöijä Pohjolan Liikenne, tulee Lapinmäentieltä risteykseen, kun Huopalahdentiellä on jo vasemmalle kääntyville vihreä ja suoraan ajaville vaihtumassa. Ulvilantien suojatiellä on jo jalankulkijoita ja siksi bussi jää poikittain risteykseen estäen vihreän saaneen liikennevirran etenemisen.

Viisihaarainen

Viisihaaraisen moottoritieliittymän suunnittelu voi olla hieman hankalaa, eritoten ahtaisiin paikkoihin.

Lugon kaupungin laitamille Espanjassa on sikäläinen tieinsinööri suunnitellut jotain siihen suuntaan. Tiet eivät ole moottoriteitä vaan monikaistaisia pääkatuja. Liittymän perusmuoto on neliapila




Tarkemmin katsottaessa yhdessä sektorissa on liikenneympyrä, joka liittää kompleksiin viidennen tien.



Järjestely on sillä tavoin nerokkaasti suunniteltu, että ympyrän jokaisessa sektorissa on vapaan oikean kaista. Neljän päähaaran liikenne toimii kuten neliapilassa eli ilman tasoristeyksiä. Ympyrän kautta ajetaan vain yhdestä suunnasta viidennelle tielle ja tältä yhteen suuntaan pois.

Budjettiylitys

Teillä ja Turuilla on joulukuussa 2013 artikkelissa Kiinalainen juttu esitellyt pohjoisessa Norjassa Narvikin lähellä olevaa siltatyötä, joka valmistuttuaan lyhentää E6-tietä 18 kilometriä.

Silta on ehtinyt siihen vaiheeseen, että pylonit on valettu ja riippusillan köysistöä on ryhdytty kutomaan.



Nyt on käynyt ilmi, että oletettua hankalampien olosuhteiden ja Norjan kruunun heikkenemisen takia itse sillan kustannusarvio on ylittymässä näillä näkymin noin 26 miljoonan euron verran. Sillan alkuperäinen kustannusarvio on noin 354 miljoonaa euroa, eli aivan länsimetroluokassa ei vielä olla.

Budjettiylitys kruunumääräisesti on yli kymmenkertainen verrattuna tarjouskilpailun voittaneen ja toiseksi tulleen tarjouksen väliseen hintaeroon. Tämä tuskin vähentää paikallisia spekulaatioita siitä, pelaako kilpailun voittanut kiinalainen yritys samoilla pelisäännöillä kuin muut.